Oppimiskäsitykseni

Oppimiskäsitykseni

Oppiminen pähkinänkuoressa on uuden asian omaksumista joko tiedostetusti tai tiedostamatta. Ihminen oppii koko elämänsä ajan joka päivä uutta, toiset asiat otetaan käyttöön ja toiset voidaan painaa taka-alalle aivojen sopukoihin. Toki  ihminen voi myös unohtaa oppimansa.

Hauska esimerkki tulee mieleen muutama viikko sitten tapahtuneesta. Ajelimme neljän naisen kanssa kohti Helsinkiä ja kuuntelimme radiosta musiikkia. Ystäväni kyselivät koko matkan ajan laulajien nimiä ja kappaleiden nimiä. Istuin kuskina nolona hiljaa ja en osallistunut keskusteluun, koska en halunnut myöntää, että minä en tiedä niiden nimiä! Paluumatka alkoi samalla kuviolla, kuka laulaa? Mikä kappaleen nimi? Raisa? Tiedätkö???
Minä hetken mietittyäni vastasin, että en ole koskaan opetellut esiintyjien nimiä saati kappaleiden. Jatkoin, että aivoissani ei ole tilaa kyseisille knoppi tiedoille, koska en tee sillä tiedolla mitään. Tähän lisäsin, että olen musiikkiluokat käynyt, joten kyllä musiikin termit ovat edelleen hallussa, mutta en yksinkertaisesti koe tärkeäksi tietää kappaleen nimeä, minulle riittää tieto siitä, onko kappale hyvä vai ei.

Parhaiten ihminen oppii siis silloin, kun oma mielenkiinto on opittavaan tai opetettavaan asiaan kohdallaan. Opiskelin ensimmäisen tutkintoni Suomen- ja Skandinavian historiasta lukion jälkeen. Luin historiaa, koska se oli kivaa lukiossa. Jossain vaiheessa tutkintoa suorittaessa ymmärsin, ettei historia ole niin sanotusti minun juttu. En halunnut tutkijaksi ja opettajan paikat oli susirajan takana tai ei ainakaan Oulussa. Runnoin tutkinnon kasaan, koska olen määrätietoinen, enkä yleensä jätä asioita kesken. Opiskelumotivaatiota oli, mutta mitenkään loistokasta se ei ollut. Avioeron jälkeen ryntäsin työelämään, jotta sain perheen elätettyä, mutta haaveeni taloustieteistä kyti takaraivossa. Päätin hakeutua markkinointia lukemaan ja yllätyksekseni pääsin. Tämä tutkinto oli erittäin helppo suorittaa ja opiskelumotivaatio oli koko ajan kohdallaan. Tämä osoitti sen, että ihminen oppii parhaiten, kun sillä on selkeä päämäärä ja halu oppia.

Omaa alaa eli markkinointia opetan varmasti tällä samalla innostuneella otteella mikä minulla oli alaa opiskellessa. Uskon, että minulla on paljon annettavaa opetustyöhön oman työkokemuksen kautta. Teen kokoajan markkinointia työssäni ja pidän tärkeänä opetuksen jalkauttamista työelämään. Kukaan ei opi kaikkia asioita lukemalla, vaan  paremminkin tekemällä. Siperia opettaa sanonta on hyvin kuvaava tähän kohtaan.

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Työtä tekemällä oppii ja kokemuksen myötä tulee varmuus. Toki tietyt lainalaisuudet täytyy opiskelemalla opiskella, mutta kannustaisin jokaista oppilastani hakeutumaan työharjoitteluun tai työelämään hakemaan kokemusta. Varsinkin kun kyseessä on liiketalous ja markkinointi on tätä alaa lähes mahdoton oppia muuten kuin tekemällä.