26.10.2015 Opiskelijaa aktivoiva opetus

Kuinka aktivoin opiskelijoita ammatillisena opettajana?


Huh huijjaa, me ollaan palauteryhmä :) Hieman jännitysmomentteja on kyllä edellisen ryhmän hienon palautteen jälkeen. Kuinka ikinä voimme pistää paremmaksi? Kuinka annamme palautetta, kuka antaa ja kenelle? Siinä tämän tulevan päivän ympärillä pyörineet ajatukset. On myös hienoa huomata, kuinka jokaisella haltilaisella on oma arki ja omat kiireet ja tämä koulu pitää tässä sivussa vaan handlata ja suorittaa. Kaiken kukkuraksi tämä kannattaa handlata tosissaan eikä rimaa hipoen! Näin me haltilaiset tietysti myös teemme.

Kokoonnuimme 23.10 perjantaina klo 21, kuten tavallista. Perjantai treffit käy jo tutuiksi. Minä näissä alla olevan kuvan tunnelmissa :) Ihan normi settiä, Coco The kakara riehuu, kun Kiki on toipilas...Kikkelis Coccelis vaan! Ja puhun siis koirista.

Sovimme kokoontuessamme tehtävänjaot ryhmäläisten kanssa, joku meistä taisi unohtaa istunnon, mutta mitä väliä, kun me ollaan niin hyviä! Enkä ihmettele, siis hei haloo me kokoonnutaan aika usein perjantaisin klo 21, eli me ollaan kyllä hiukan hulluja joka ikinen <3

 Minä nautin, kun Suvilla ja Katriinalla on pienten lasten nukutusta ja lapset aina välillä herää ja tulee meille näyttäytymään. Petran ilmeitä on tällöin myös kiva katsoa, Petra sulaa joka kerta kun näkee vauvan ja hymyilee joka solullaan <3 Ihan vastahan minullakin oli pienet lapset, joiden nukutus oli niin hard core settiä että. En taida tunnustaa että minä istuin perjantaina viinilasi nokan alla, ei varmaan kannata ;) Tai sitten tunnustan, sillä lapset kasvaa niin nopeaa, että nauttikaamme jokaisesta hetkestä ja myös siitä kun napanuora pikkuhiljaa venyy ja arki muuttuu.

No olen nyt ihan harhapolulla tämän päiväkirjan kanssa, mennään nyt itse asiaan. Perjantaina siis jaoimme palauteryhmäläiset siten, että minä sain kunnian antaa palautteen Annapurnalle. Päätimme, että tarkastelemme esitystä opetuksen perusperiaatteita etsien, eli peilaamme omaan edellisen kerran opetettuun aiheeseen tätä tulevaa. Idea oli mitä mainioin, me ainakin tämän jälkeen osaamme opetuksen perusperiaatteet. Aika hyvä lähtökohta tuleville opettajille! Sovimme myös, että lopuksi annamme palautetta ryhmille siten, että ryhmät joutuvat miettimään, mikä heidän mielestä meni hyvin, mitä he tekisivät toisin ja mikä meni huonosti. Emme testaa kuulijoita vaan puhujia eli opettajia. Tämä palaute ja yhteenvetohan on oleellinen  osa opetuksen perusperiaatteista.
 Nyt on siis todella mielenkiintoinen luento edessä, aihepiirin väitän jo osaavani eli odotan innolla että pääsen opponoimaan! Kaikki ryhmät toimitti ennakkotehtävän jo etukäteen. Ennakkotehtävät alkavat jo ärsyttämään varsinkin silloin, kun ne eivät ole paikallaan. Ihan turhaa työtä, jos niistä ei ole varsinaista hyötyä opetukseen. Eikä pitkä ennakkotehtävä meidän opiskelussa ole paikallaan, lyhyttä ja ytimekästä opetusta suoraan selkärankaan, kiitos.

Varsinkin silloin, kun opiskelijat työnohessa reissaavat vapaaehtoisesti koiranäyttelyyn, ennakkotehtävät on kauhistus, kun en saa revittyä aikaa niiden tekemiseen! Tässä Coco 1 v sunnuntaina 25.10.2015 Seinäjoella. Tuomari tutkii hampaat ja minä jännitän :)

Koittihan se maanantai ja luentopäivä viimein. Näyttelystä kotiuduin sunnuntai iltana, matka oli 4 tuntia suuntaansa ja raskas, mutta antoisa. Yövyin Seinäjoella, en sentään samana päivänä ajellu edes takas. No maanantaina vuorostaan Kiki käytettiin eläinlääkärissä ja kuulin, että leikkaus ei ole onnistunut ja nyt olisi uusi (kolmas) leikkaus edessä.....Väistämättä mietin,  joko on pienen rakkaan ystävän parhaaksi eutanasian paikka? Näillä mietteillä muutamaa tuntia ennen luentoa, silmät itkemisestä turvoksissa...MUTTA nyt ei auta kuin ravistaa suru pois ja istua koneen äärelle! Elämä joskus koettelee ja nyt on minun vuoro saada taakka harteille. Käännetään tämä positiiviseksi, nyt voin opetukseen etukäteen valmistautumatta selvittää, miten opetus muilla menee. Olen loistava palautteen antaja, kun annan sen spontaanisti!??!

Millainen on aktivoiva luento ja opetuskeskustelu oli Annapurnan aiheena. Tähän ennakkotehtäväksi oli valittu artikkeli ja annettu kaksi kysymystä mihin vastata. Artikkeli koski maahanmuuttajia ja kysymykset kuka kotouttaa ja miten se tehdään parhaiten. Sanonko suoraan vai vaikenenko? No oppimispäiväkirjahan tämä on ja nyt minä revittelen. Ihan kamalan tylsä ennakkotehtävä, 3 sivua tekstiä ajankohtaisesta aiheesta, mutta ei kyllä aktivoinut minua tulevaan ei sitten yhtään. En tykännyt tällaisesta kaiken kiireen (ja surun) keskellä. No tehtävä oli mikä oli, nyt sitten itse luentoon. Niin ja mainittakoon, että tein sen ennakkotehtävän kyllä ennen luennon alkua, mutta en tunnusta kuinka viime tipassa ;) Annapurnan ryhmä oli jakanut opetettavat asiat jokaiselle jotakin periaatteella ja opettajat olivat jokainen hyviä ja selkeitä puhujia. Opetettavan aiheen vaan olisi voinut nostaa ihan uudelle tasolle, koska aiheena oli aktivoiva luento. Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi asia opetettiin näin. Ennakkotehtävä valmisti opetuskeskusteluun valmistautuvia aiheen pariin, mutta kuulijat eivät kyllä hyötyneet ennakkotehtävästä laisinkaan. Lisäksi aihepiiri liippasi kyllä niin läheltä meidän viime kerran opetusta, että oikeasti mietin, miksi tämä nyt oli näin pannukakku. Ehkä muut kuulijat olivat kesympiä kuin minä.

Miten sitten itse olisin Annapurnan aiheen opettanut, kun heitä näin nyt ruodin... No olisin aktivoinut kuulijoita eri aktivoinnin keinoin. Olisin käyttänyt lumipalloa, väittelyä, keskustelua ja kaikkia aktivoimisen keinoja ja testannut niiden toimimista ryhmiin. Opetustuokiot olisivat voineet olla lyhyitä, mutta aktivoivia, mutta nyt tämä meni kuten meni. Opetuskeskustelu oli ryhmän aktivointina ihan ok, mutta aika moni kuulija varmasti ehti turhautua. Oli kiva kuitenkin huomata, että palautteessa pyydettiin enemmän myös negatiivista palautetta, saamanne pitää ;) Ensi kerralla kyllä sanon, mitä ajattelen. Nyt olin aika lempeä, koska mietin, että ne ketkä on työelämässä ovat jo riittävän tiukilla muutenkin, miksi niitä enää rasittaa negatiivisella palautteella...

Elbrus opetti meille, mitä tarkoittaa itseohjautuvuus opetuksen periaatteena. Tämä ryhmä onnistui opetusmateriaalissa hienosti ja näytelmä oli aivan mainio esimerkki epäonnistuneesta ohjauksesta. Sain tehtävän miettiä tässä blogissa sitä, miten itse aion tukea opiskelijoiden itseohjautumista. Ryhmä on kyllä oivaltanut, miten oppi on mahdollista saada perille hauskasti ja helposti. Aihe ei ole mikään helppo, mutta Elbrus sai sen tuntumaan siltä. Itseohjautuvuus on haastava varmasti aikuisopiskelijoilla, koska kaiken takana on hyvin todennäköisesti opiskelijan omat tavoitteet ja motivaatio. Opettajana varmasti otan huomioon opiskelijoiden lähtötason, osaamisen ja tavoitteet ennen kun voin vaikuttaa heidän itseohjautuvuuteen millään tavalla. Roolini on ohjata opiskelijoita oikeaan suuntaan ja seurata samalla, selviytyvätkö opiskelijat annetuista tehtävistä ja opeista. Itse oppimisen seuranta on varmasti mahdollista tehdä erilaisin kyselyin tai keskusteluin, mutta opiskelijan tulee ennen kaikkea itse arvioida omaa oppimistaan, kuten minä teen nyt tämän päiväkirjan avulla. Toivon, että osaan olla kannustava ja mieliin jäävä opettaja positiivisessa mielessä! Ennen kaikkea toivon, että osaan ohjata opiskelijoita itseohjautuvan opiskelun parissa.

Kilimanjaro opetti meille osallistavan pedagogiigan perusperiaatteet. Lähtiköhän ryhmän opetusmateriaali hieman kaukaa? Ryhmä olisi varmasti voinut mennä suoraan asiaan, sillä pohjalla oli jo aihepiirin ympärillä ollut kaksi esitystä. Mutta tylsä kalvosulkeinen oli nopeasti ohi ja päästiin mukavampaan osuuteen. Taidetaan kaikki pyöriä samojen teemojen ympärillä ja tarkastellaan niitä eri kanteilta, sillä kas kummaa Kilimanjaro ja osallistava pedagogiikka pääsi taas lumipallojen ja väittelyiden maailmaan. Ei tämä mitään hirveän hankalaa ole tämä opettajaksi kasvaminen alan jo tuntea osaavani asiat :) Paitsi jälleen kerran toivoisin, että noita menetelmiä, mitä opetusmateriaaleissa mainitaan testattaisiin käytäntöön. Mitä olisi ollut ryhmän opetustuokio, jos he olisivat aloittaneet tästä kalvosta, jossa oli seuraavat asiat. Esimerkkejä osallistavasta opetuksesta verkossa: Roolipeli/keskustelu, pienryhmäkeskustelu, lukupiiri, Diana-malli, kriittisen ajattelun menetelmä, tutkivan oppimisen menetelmä ja ongelmakeskeinen oppiminen. Koko esityksen aikana näistä mainituita menetelmistä testattiin yksi, mutta miksi ei useampaa? No minä huomaan olevani todella inhottavalla tuulella tällä kerralla ;) Mutta oltiinhan me palauteryhmä! olen siis kriittisempi kuin normaalisti hyvästä syystä.

Mont Blanck jakoi meidät pienryhmiin. Minä lensin Petran kanssa keskustelemaan aiheesta, miten maahanmuuttajia autetaan omaksumaan länsimaisia arvoja. Olikohan meidän ryhmässä nyt kaksi palauteryhmäläistä ja kaksi Mont Blanckin edustajaa? En ole asiasta ihan varma, mutta aika köykäiseksi jäi mielestäni meidän keskustelu. Petra Petramaiseen tapaan piti lippua korkealla ;) Kiitos Petra sinulle siitä, että olet mitä olet <3 En oikein tiennyt oliko roolini olla palauteryhmäläisenä taustaseuraaja vai aktiivinen keskustelija joten jäin suosiolla taustajoukkoihin. No loppuyhteenvedon vedin sitten kunnialla ja kannoin oman korteni kekoon. Tämä oli selkeästi jotain aivan uutta, mutta ei siitä sen enempää.
Loppu irvistyksen vuoro, ei vaan palauteryhmän vuoro! Halti nyt ääneen.






 

 Lopuksi saimme siis toimia palauteryhmänä, eikö olla nättejä? ;) Jokainen hoiti oman palautteen annon hienosti. Kyselimme opettajilta, mitä he olisivat tehneet toisin, mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Emme testanneet kuulijoita, kuten edellinen palauteryhmä teki ja tällä tavoin toimme jotain uutta palauteryhmänä. Oli todella mahtava huomata, kuinka jokainen meidän ryhmästä toi oman leimansa omalla vuorollaan. Emme ole toistemme kopio vaan jokainen omana itsenään timanttia.

 

 

12.10 Opetuksen monipuolistaminen

Tänään opetin ensimmäistä kertaa yksin, ilman Petraa, mutta en ollut ihan yksin, onhan minulla karvaiset kaverit aina läsnä <3. Olin valmistautunut tähän opetuspäivään erinomaisesti. Opiskelin ryhmien yksi ja kaksi opetettavat asiat etukäteen eli aiheet, miten opetusmenetelmiä luokitellaan ja miten eri opetusmenetelmillä voidaan monipuolistaa oppimista. Meidän aihe oli, mitkä ovat opetuksen perusperiaatteita. Olimme suunnitelleet opetuksen siten, että hyödynsimme ryhmien 1 ja 2 opetusta rohkeasti omassa opetuksessa. Eli ajatuksena oli, että opiskelijoiden lähtötaso meidän opetuksen kohdalla on se, että he osaavat jo näiden ryhmien 1 ja 2 opetettavat asiat. Mutta Elbrukselle mennessä olikin Haltin esitys ekana ja siinä samassa opettaja Aine hämillään ;)

Opetus lähti käänteisessä järjestyksessä, änkytin hetken, että ei näin! eikö järjestyksen pidä olla annettu, mutta sitten ajattelin että ihan sama, sekaisin tai järjestyksessä ei väliä. Opetin opetuksen perusperiaatteet väittelyn avulla. Olin ajatellut väittelyä mikrofoneilla, mutta mitä useampi laittoi mikin päälle, sitä pahempi kohina oli korvissa. Vedin liinat kiinni ja päätinkin, että väittelemme chatin avulla. Väittelimme aktivoinnista ja arvioinnista, mutta siinä samassa kadotin ajantajuni!!!! EIKÄ!!!! Missä Petraaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa ;) Hyvä host ja koordinaattori on opettanut sen, että minun ei tarvitse huolehtia edes kellosta... En yhtään tiennyt olinko käyttänyt 5 vai 10 minuuttia ja päätin väittelyn kahden aihepiirin jälkeen. Jäljellä olisi ollut vielä rutkasti aikaa sekä aiheet, tauotus ja virikkeellisyys, mutta ei väliä juna meni jo. Kokosin yhteenvedon siitä, mitä opetuksen perusperiaatteet on ja loppuaika käytettiin palautteelle ja keskustelulle, tämä oli kyllä ihan toimiva juttu, sillä palaute ja arviointi on tärkeä osa opetuksen perusperiaatteita. Lopuksi vedin henkeä ensimmäisen kerran 16 minuuttiin :) Tunnetila oli huojentunut, iloinen, pettynyt, järkyttynyt, hämmentynyt.... Mielestäni opetin asian hyvin, valmistauduin hyvin, mutta en ollut valmistautunut esitysten järjestyksen vaihtoon. Olin hieman pettynyt, kun en saanut hyödyntää suunnitelmaani, mutta uskon ja teidän, että opetin asiat ymmärrettävällä tavalla ja varmasti kaikki oppivat asian. Kaikkeen ei voi valmistautua, mutta ensikerralla pidän taatusti kiinni järjestyksestä vaikka vuoren host ei sitä tekisikään! Kaikki ei ole Petroja, se pitää vaan ymmärtää ;) Lisäksi tuo kiire, miksi oli kiire ja minne oikein kiirehdin? tämä ei ollut osaltani eka kerta, joten tässä on minulla selkeä oppimisen paikka. Hengitä, hengitä, rauha, rauha, tässä minulle opeteltavaa. Koirat näyttää mallia :)

No sitten palattiin järjestykseen ja ryhmä yksi eli Annapurna opetti opetusmenetelmien luokittelun. Karkeasti he jakoivat luokittelun kolmeen ryhmään, massaopetus, ryhmäopetus ja yksilöopetus. Massaopetuksen voidaan ajatella kouluttajalähtöisiksi, jossa tarkoituksena on hahmottaa suuria kokonaisuuksia, luennon tai vaikka opetuskeskustelun avulla. Ryhmätyöskentelymenetelmiä on monia, Annapurna esitteli vain murto-osan niistä. Mainitsen kuitenkin joitain, kuten porinaryhmät, kumuloituva ryhmä = lumipallo, reflektoiva ryhmä, aivoriihi, VÄITTELY, roolipeli, caseopetus ja näyttelykävely. Yksilöopetuksesta mainittakoon luentopäiväkirjat ja oppimispäiväkirjan, jota parhaillani kirjoittelen :) (Lähteenä ryhmän pp; Mykrä ja Hätönen, Opas Opetusmenetelmistä)

Elbrus esitteli opetusmenetelmät, he olivat pyytäneet tekemään ennakkotehtävän, mikä olisi toiminut kyllä myös Annapurnan ennakkotehtävänä. laitan tähän tämän ennakkotehtävän näkyviin.


Mikä on hyvin toiminut opetusmenetelmä, miksi menetelmä oli toimiva? Hyvin on toiminut ehkä jokin aktivoiva kurssi. Esimerkkinä markkinointitutkimus kurssi, jossa oikeasti saimme järjestää kyselyn Nallikarin lumikylässä. Se kurssi oli motivoiva, aito ja opettavainen. aktivointi oikeasti toimi!

Esimerkki huonosti toimineesta opetusmenetelmästä. Tatkilla markkinoinnin perusteet kurssilla ryhmien piti illalla keskustella verkosta ja esitellä jokin Ilmiö. Tämän aktiivisuuden piti olla osa opintoja ja lisäksi aktiivisuudellöa pystyi nostamaan arvosanaa, pöh ja pyh näin ei ollut. Tämä oli maailman surkein luentokokemus. Lisäksi tenttikysymykset oli vuodelta paavo, eikä niitä asioita käyty läpi kurssilla. Opetusmenetelmä ei toiminut, koska luennoitsija ei ollut päivittänyt opetettavaa asiaa ja tenttimateriaalia ajan tasalle, kurssi oli surkea!

Eli elbruslaiset opettivat opetusmenetelmiin vaikuttavat tekijät sekä erilaisia opetusmenetelmiä. Opetusmenetelmiin voi vaikuttaa moni tekijä, kuten opettajan menetelmien hallinta, osallistujien aktiivisuus, opetustilat ja muut ympäristötekijät. Monipuolisen opetusmenetelmän avulla aktivoidaan ja motivoidaan opiskelijoita. Aktivointia voi olla älyllistä, elämyksellistä ja toiminnallista aktivointia. Eli tämä olisi ollut se SLIDE, josta meidän toiminnallinen aktivointi olisi alkanut, mutta näin ei käynyt Elbruksella...

Lopuksi oli Mont Blanc äänessä esitellen verkko-opetusratkaisuja opetuksessa. Tarkastelun kohteina oli Second life ja Mooc. Nyt meni ohi että viuhahti :) Tämä on asia, johon varmasti paneudun vielä omalla ajalla tarkemmin. Verkko-opetus on tulevaisuutta ja minä olen osa sitä, joten tämä ei jää tähän. Perinteiset kalvosulkeiset viimeisellä opetettavana sai kyllä tämän opettajan ajatukset harhailemaan.Nostan tämän nettilinkin tähän, sillä tämä oli esityksen kohokohta. https://www.youtube.com/watch?v=DkMkpZWUlwM

Vaihdoin palautteen annon aikana paikkaa ja karvakaverit seurasivat mukana, aurinko laskee ja on syytä paketoida opetuksen monipuolistaminen. Ryhmä oli Tiiun siilien myötä profiloitunut eläinrakkaaksi ;)

 

pohdintaa ja esimerkkejä oppimisnäkemyksistä

Behavioristinen oppimisnäkemys ja Pavlovin koirakokeet :) Onko oppiminen ehdollistumista, ulkoa opettelua, palkintoja ja rangaistuksia? Tämä oppimisnäkemys on pitkälti aktiivisen opettajan ja passiivisen opiskelijan vuorovaikutusta. Kuten jo oppimispäiväkirjassani kirjoitin musiikkisanasto tai kielten opetus ovat oivallinen esimerkki tästä tyylistä opettaa, eli opettele ulkoa, muista, osaa, luettele. Tosin yliopistolla tai korkeakoulussakin voin nähdä behavioristista opetussuuntausta. Esimerkiksi silloin, kun luennoitsija ilmoittaa hyvin tarkasti kurssin tavoitteet ja opetussuunnitelman, oppimistavoitteineen   ja aikatauluineen, sekä testaa opittua erilaisin testein. Mieleeni tulee tilastotieteiden opetus "laskareineen", löydän kyllä tällaisia piirteitä muistakin kursseista, joita olen käynyt yliopistolla. Opettaja siis siirtää tietoa opiskelijoille ja testaa lopuksi tentein, menikö oppi perille. Yllättävän usein vielä opetus toimii tämän kaltaisella kaavalla. Voidaankin ajatella, että tällaisessa opetuksessa opettaja on aktiivinen ja opiskelija passiivinen, opiskelijan ajatuksilla ja mielipiteillä ei ole arvoa, riittää että hän pystyy osoittamaan oppimansa. Myös palkitseminen on hyvin tavallista behaviorismissa, esimerkiksi lasteni pianonopettajan voidaan ajatella käyttäytyvän behavioristisesti, kun hän antaa hyvin soitetun soittoläksyn palkinnoksi tarroja.
Olenkohan minäkin behavioristin kasvattaja tätä ajatusta jalostaen, palkitsenhan minäkin lapseni esimerkiksi hyvästä koulumenestyksestä tai koirien käytöstä.
En tuomitse tätä oppimisnäkemystä, mutta olen onnellinen, että myös muita on olemassa!

Humanistisen psykologian mukaan opiskelija on itse vastuussa oppimisestaan ja opettajan rooli on tukea opiskelijaa. Ehkä aikuisopiskelijat voivat samaistua tähän oppimisnäkemykseen, koska kullakin on omat intressit oppia ja opiskella. Tätä koulua ei ole pakko käydä, vaan jokainen meistä (ainakin toivottavasti) opiskelee vapaasta tahdostaan. Ehkä humanistisen psykologian tunnetuin oppimismalli on kokemuksellinen oppiminen, joka etenee nelivaiheisena syklinä. Oppimisen perustana on opiskelijan omat kokemukset, joita hän sitten havainnoi. Eli pysähdy miettimään mitä opin? Tämän jälkeen oppi käsitteellistetään ja viedään käytäntöön. Itse samaistun voimakkaasti tähän oppimismalliin, sillä olen jo saanut paljon työkokemusta ja aivan varmasti vien oppejani käytäntöön tavalla tai toisella, tiedostaen tai tiedostamatta. Eli väistämättä siirrän kokemuksiani opetustyöhön. Näin äkkiseltään miettien esimerkkejä, voisin siirtää oppeja asiakaspalvelutyöstä, myynnin vaiheista ja esimerkiksi esimiehenä toimimisesta. Voisin opettaa opiskelijoita tulevaisuudessa erilaisten tapauskertomusten myötä tai miksi en veisi niitä suoraan yrityksiin tutustumiskäynneille. Sain opettaa Osaon opiskelijoita täällä työpaikallani autoliikkeessä muutama viikko sitten asiakaspalvelutyöstä. Oli todella hauska huomata, miten noviiseja opiskelijat olivat ja aivan varmasti oppivat käynniltä jotain! Olin hyvin vakuuttunut opetustuokion jälkeen, että olen suuntani elämälle valinnut ja tiedän mikä minusta tulee isona.  OPETTAJA Aine!

Kognitiivinen oppimiskäsitys ja minä. Kognitiivinen oppimiskäsitys näkee oppijan aktiivisena tiedon käsittelijänä. Konstruktivistisessa oppimisnäkemyksessä on paljon vaikutteita kognitiivisesta. Eli pohjalla on ajatus siitä, miten ihminen pyrkii aktiivisesti laajentamaan omaa tietovarantoaan. Näen itseni hyvin vahvasti myös tämän suuntauksen oppijana. Minulle oppiminen on jatkuva prosessi, haen tietoa, opiskelen ja  muokkaan ajatteluani jatkuvasti opitun avulla. Konstruktivismin kaksi pääsuuntausta yksilö- ja sosiaalinen konstruktivismi tuntuvat hyvin omalle. Metakognitio on hallussa, eli hallitsen rajani ja mahdollisuuteni.

Tästä voinkin aasinsiltana käsitellä sosiaalisen konstruktivismin. Kokemuksellinen ja tiedollinen oppiminen on vahvasti yhteydessä vuorovaikutukseen, mutta niin on sosiaalinen konstruktivismikin. Eli sosiaalinen vuorovaikutus, kieli ja kulttuuri ovat vahvoja tämän oppimisnäkemyksen piirteitä. Mitä opin ja mitä sisäistän ja miten? Tähän voin kytkeä rinnalle myös situationaalisen oppimisen. Ja nyt saan taas putkauttaa jo motoksi kehkeytyvän lauseeni SIPERIA opettaa :) Oppiminen mielestäni huom! mielestäni tapahtuu parhaiten käytännössä eli siinä hetkessä, missä ollaan. Mikäli opiskelijaa ei ole mahdollista saada Siperiaan on simulaatio oiva keino opettaa asiat esimerkiksi terveydenhoito alalla. En omalla alalla simulaation puolesta liputa, mutta Siperian puolesta kyllä. Tosin pystyn lavastamaan opetuksessa tilanteita, jotka ovat hyvin käytännön ja todellisuuden kaltaisia.


(Pruuki 2008; Ilo Opettaa)
Pruuki oli apunani, tätä kirjoittaessa.
Muistin aikana laitan lisäksi tämän linkin tänne. Tästä tulee olemaan monille apua
http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/kognitiivinen-oppimiskasitys/

5.10 portfoliopysäkki 1

 Tänään on edessä ensimmäinen portfoliopysäkki. Tässä vaiheessa pitää olla oppimisteorioiden jo hallinnassa. Meidän piti tähän päivään mennessä peilata kirjoitetun blogitekstin pohjalta, millä tavoin eri oppimisnäkemykset tulevat esiin. Pohdin omalta osaltani nämä asiat pikkuhiljaa oppimiskäsityskirjoitelman tueksi omana pohdintana. Tänään toivottavasti osaan soveltaa niitä sujuvasti jo opetuksessa, ainakaan en niitä vaikeiksi koe.
Kello on jo paljon, joten ei muuta kuin luennolle mars!

Tiiu odotti aluksi ryhmäläiset paikalle ja ensimmäisenä tehtävänä me arvioimme tähänastista osaamista alla olevaan kaavioon :) Tämä oli herättelevä ja myös mukava tehtävä. Tämän tehtävän jälkeen saimme tehtävänannot ja lensimme virtuaalisesti omiin pienryhmiin hiomaan esitystämme.

Lähde: E-ape ryhmän Facebook, kuvan ottanut Tiiu Tenno 5.10.2015




Ryhmällemme arvottiin aiheeksi. Vaikuttaako ammattiala oppimisen suunnitteluun? Hiukan pöllähtänein aatoksin lähdimme asiaa purkamaan. Ehdotin Kirsin ammattialaa tarkastelun lähtökohdaksi, koska hän jo työskentelee opettajana terveydenhoitopuolella. Saimme tunnin aikaa asian käsittelyyn. Kävimme hienosti läpi asiaa oikeastaan jokaisen oppimiskäsityksen pohjalta. Huomasimme, miten saimme oppimiskäsitykset aina vaan peilattua mitä erilaisempiin tilanteisiin. Riitti kun vähän vaihdoimme näkökulmaa ja taas löytyi humanistinen, situationaalinen, behavioristine  tai mikä tahansa oppimiskäsitys. MUTTA mitä tapahtui kun oli meidän vuoro esittää hieno alustuksemme? Lennetäänpä takaisin Kebnekaiselle ja katsotaan :)



Ryhmä 1 aloitti aiheenaan, mitä on oppiminen. He olivat oivaltaneet tehtävänannon hienosti. Ihmettelin, miten hienosti he alustuksen vetivät. Jokainen oli ottanut yhden oppimiskäsityksen, jota he voimakkaasti väittelyn kaltaisen tilanteen avulla puolustivat. AIVAN mahtava esitys! Kuulijat arvuuttelivat mitä käsitystä kukin edustaa, tämä oli niin huippu ja opettavainen tuokio. Hyvä Annapurna! Ryhmä 2 kävi läpi aihetta, miten ihminen oppii parhaiten. Ei Annapurnan kaltaista tilannetta, mutta hyvin kiteyttivät ja vetivät opetuksen läpi. Ehkä lyhyesti kiteytettynä, motivaatiolla on suuri rooli oppimisessa ja tietysti myös työnteossa tai missä vain. Oli helppo seurata opetusta, koska keskustelut menivät jo aiemmin opiskellun ja opitun asian tiimoilta. Osasin nauraa ja nauttia opiskelusta :)

Käytännön asioista esimerkiksi se häiritsi, että kaikki eivät nettikameraa käyttäneet, ihan tyhmää seurata konetta, kun pelkkä ääni kuuluu. Mutta sitten... Haltin vuoro tässä alla olevassa kuvassa me nyt sit ollaan täydessä vauhdissa :)

 

Kirsi tosiaan aloitti ja kertoi omasta terveydenhoitoalan opetuskokemuksesta, näkökulmanaan miten ammattiala vaikuttaa oppimisen suunnitteluun. Ammattiala todellakin vaikuttaa ja paljon! Hieno esimerkki ja varmasti jäi kaikille mieleen nukkepotilaasta joka on kuin oikea ihminen, verenpaineineen ja oksennuksineen. Tähän Suvi jatkoi kaupallisen näkökulman parissa. Meidän alustus ei tuntunut kummoiselta Annapurnan jälkeen, ne kyllä korjasi koko potin ja hienosti sen tekivät, sitä ei voi kuin edelleen päivitellä. Meidän alustuksen aikana osallistujat ohjasivat paneelin keskustelua toivepollilla, minä Petra ja Katriina vastasimme näihin kysymyksiin. Minä vastasin kysymykseen, joka käsitteli opetussuunnitelmaa. Taidettiin ainakin jotain vastata oikein, ainakin saatiin kehuja :)

Harmitti vaan, kun ei oltu yhtä hyvällä mielikuvituksella varustettuja kuin ryhmä 1. Yritin kyllä ehdottaa että irvistetään ja pysäytetään webbikamerat siihen irvistykseen. Se olis varmasti tässä hetkessä toiminut! ;)


Ryhmä 4 kävi läpi, miksi oppimista joskus tapahtuu, miksi ei ja 5. ryhmä kokosi kaikkien esitykset kahvihuonekeskustelun omaisessa tilanteessa. Nelos ryhmällä osa pysäytti webbikameran osa ei, se häiritsi ja lisäksi kaikilla kameraa ei edes ollut. Pienet on asiat, jotka virtuaalimaailmassa häiritsee. Täytyy sanoa, että hienosti oli näissäkin ryhmissä asiat hallussa. Mieliin jäi oppimishäiriöt ryhmän neljä esityksestä ja kiteytys PUUTU asiaan AJOISSA! Tätä parempaa oppia tuskin voidaan tulevina opettajina saada. Viides ryhmä kokosi opitun hienosti, en osaa nostaa siitä mitään sen enempää esiin.

Oppina tästä päivästä. Webbikamerat päälle, hatut päähän ja let's go :) Eli mitä hullumpia ideoita, sen parempi! Hymy pyllyyn ja opitaan asioita ilon kautta. 


 

1.10 lokakuu on lukukuu

Syksy etenee ja nyt on jo lokakuu.

Edessä on raskas viikonloppu. Vien koirani leikkaukseen (ristiside/sivuside leikataan toistamiseen 2 vuotiaalta kääpiösnautserilta). Olen päättänyt lainata läjän oppikirjoja kotiin, jotta saan tulevana viikonloppuna tehtyä koulujuttuja eteenpäin. Nyt jos joskus on oivallinen sauma opiskella, kun istun koiran vieressä sitä hoitamassa ja rapsuttamassa.

Tulevana maanantaina on seuraava luento, jolloin oppimiskäsityksen tulee olla hallussa. Heti seuraavalle viikolle pitää saada valmiiksi uusi opetettava teema opetuksen perusperiaatteet. Tämä on meidän aihe opetuksen monipuolisuus teeman alta. Nyt valmistautuminen lähtee käyntiin, eli ei muuta kuin kirjastokorttia hakemaan. Miten sattuikin, että olen nyt sitten osa Amokin aakkosia ja Tomin viikkoa :) Ainakin kaikki uskoo, että me ei perehdytä ryhmässä pelkästään nettilähteisiin!

KUVA lähde facebook: Amokin aakkoset - Tomin viikko

Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu (Amok)

Torstai oli viikon vilkkain asiakaspäivä; meillä kävi porukkaa välillä jonoksi asti. :) Tässä Riikka tallentaa lainaajakorttia uudelle asiakkaallemme Raisalle, ja opetusharjoitteluun suuntaava Jussi odottaa vuoroaan. Hän valitsi materiaalia erilaisista opetusmenetelmistä. Seurailin tällä kertaa sivusta miten homma luonnistaa. Hyvinhän se!


Kirjat kainalossa painelin koiraa hakemaan lääkäristä, tästä alkaa viikonloppu neljän seinän sisällä, eikä muuten yhtään edes haittaa! Toki koiran puolesta surettaa niin maan p.....sti, mutta käytän tämän tilaisuuden hyväksi. Tässä pieni uninen potilas torstailta.

 

Lauantaina talo on hiljainen, ainoastaan yksi karvainen kaveri vaikertaa kipujaan. Istun koirakaverini vieressä äidillisesti häntä hoivaten ja kone sauhuaa, tietokone nimittäin. Mikä ihana tunne, olen yksin kotona. Lapset ja puoliso ja yksi koirista on nakattu kartanolle, eli kaikki on lähteneet viikonlopunviettoon, jotta me saadaan olla rauhassa <3 En ole tällaista hetkeä kokenut, en edes muista milloin.

Näin me siis vietetään lauantaita:

Huomenna sunnuntaina Halti treffaa :) hyvää viikonloppua itse kullekin

Laitanko vielä kuvan perjantai-illalta? No pakkohan se oli saada perjantai sushit :) Sama ystävä, joka jo kerran aiemmin ruokki minut kesken istunnon, päätti ilahduttaa ja tuli tekemään luokseni home made sushit. Kyllä nyt jaksaa <3