Näyttöportfolion kirjallinen osuus, viimeinen tekstini (ehkä) tähän blogiin.
Raisa Aine
APE- tuutorini on Tiiu
Portfolion esitän 26.5.2016, koostin powerpoint esityksen pääasiassa kuvin.

Kasvuni opettajaksi on ollut ehkä opiskelu-urani vaikuttavin kokemus. Kun istuin ensimmäisenä lähiopetuspäivänä luokassa, kalskahti korvaani Tiiun sanat "tervetuloa tulevat opettajat". Opettajat? Minustako opettaja? Oikeasti? Tämä lähtökohta oli todellakin olemassa, en oikein tiennyt mitä opinnot tuovat tullessaan. Ajattelin, että ei oppi ojana kaada, joten olin kyllä täysillä mukana, siitä huolimatta että olin epävarma. Miksi sitten istuin luokassa, voi joku ihmetellä. Äitini on tähän syyllinen, hän on kannustanut hakemaan opettajakorkeakouluun vuodesta toiseen. Nyt pääsin sisään ja otin tietysti paikan vastaan. Odotuksia opintoihin ei ollut, mutta kohdallani voi sanoa, että nälkä kasvoi syödessä.

Työn ja opintojen yhdistäminen oli yllättävän helppoa, neljä kokonaista päivää poissaoloa, ainoastaan! Maanantai-illat kuluivat kyllä AC opetuksen parissa, mutta aina iltaisin. Opetukseen valmistautuminen oli mahdollista toteuttaa iltaisin ja kokoonnuimme lisäksi ryhmäni, Haltin kanssa usein. Haltin ryhmästä tuli nopeasti tiivis ja onnellinen tiimi, lopulta ystävystyimme. Jaoimme opintojen lisäksi myös arjen ongelmia, oli helppo jakaa kokemuksia samassa tilanteessa olevien kanssa. Osalla meidän ryhmästä oli pieniä lapsia, se aika on itsellä takana, mutta nautin joka hetkestä kun äidit venyi ja paukkui. Hyvällä tavalla tietysti  Eli otin lasin viiniä, söin sushia ja äidit nukutti tai imetti toisaalla lapsiaan <3

Opettajaopintojen ensimmäiset askeleet olivat haparoivat, enhän tiennyt mihin leikkiin ryhdyin. Askel askeleelta tulin polulla varmemmaksi kulkijaksi ja yhtäkkiä huomasin käveleväni tietä tulevaisuuden ammattiin. Matka on ollut huikea kohdallani ja kasvu opettajuuteen sitä myötä merkittävä. Mikä osaamiseni kehittymisessä on ollut sitten merkittävintä? Ehdottomasti oman osaamisen tunnistaminen, opin vähitellen yhdistämään oman elämäni palasia palapeliksi, josta koostui pikkuhiljaa ammatillinen opettaja. Sain kerta kerralta itselleni lisää varmuutta osaamisestani. Osasin hyödyntää jo opittuja asioita elämänpolultani ja sain punottua niistä ammatillisen opettajan. Myös sellainen osaaminen, joka ei ole ollut mielestäni elämässäni merkittävää, muuttui merkittäväksi. Hyödynsin sisäistä motivaatiotani ja opiskelin paljon enemmän kuin olisi edes tarvinnut. Imin tietoa itseeni kuin sieni.

Tein opeopintojen aikana myös pakollisia muita opintoja vahvistaakseni osaamistani niiltä osin, kuin ajattelin oppia tarvitsevani ja ehkä erityispedagogiikan opinnot olivat koko vuoden huimaavin opintokokonaisuus. Kirjaimellisesti lamppu syttyi pääni päälle ja entistä voimakkaammin tunsin olevani oikealla tiellä. Taisin samalla hämmentää tulevan opetusharjoitteluni ohjaavan tutor opettajan Pirkko Kepasen erkka suorituksella, jos yhtään Pikeä lohduttaa hämmensin myös itseäni. :) Toinen mieliin jäänyt opintojakso oli ammattikorkeakoulupedagogiikan kurssi, jossa pohdittiin millaista on hyvä opetus ammattikorkeakoulussa. Tähän opintojaksoon mielipiteeni ja ajatukseni kehittyivät kevään kuluessa huimasti. Kirjoitin aiheesta lopulta parini kanssa mielipidekirjoituksen, joka todennäköisesti vielä julkaistaan. Siitä ei siis enempää, mutta ehkä mielipiteeni tuli siinä esille, aika näyttää.


Osallistuin kevään kuluessa professori Kirsti Lonkan luennolle kahteen otteeseen, kirjoitin myös blogiini hänen luennostaan. Voi sitä energiaa, mikä hänestä huokui. Samaistuin myös hänen tyyliinsä, huojentavaa on, jos professori voi puhua, kuten hän puhuu. Ehkä minäkin tulen toimeen suuni kanssa. Lainasin innoissani myös hänen kirjansa Oivaltava oppiminen ja luin sen hetkessä kannesta kanteen. Minusta tuli Kirsti fani! Hän kertoi, kuinka opetusmenetelmien uudistaminen on yhtä helppoa kuin hautuumaan siirtäminen, uskon sen. Otan lapion käteen ja olen yksi haudankaivaja Kirstin koulukunnassa. Opin nimittäin sen, että Lonka on ihan oikeassa. Perinteinen opetustyyli pitäisi haudata ja nopeasti. Toki sillekin on koulumaailmassa paikkansa, mutta aktivointi ja uudet opetusmenetelmät ovat tätä päivää. Sain opetusharjoittelussa paljon positiivista palautetta juuri siitä, etten käyttänyt tylsiä kalvoja ja huomioin opiskelijoiden vireystason opetuksessa. Kun nukuttaa, silloin tanssitaan ja kun jaksetaan kuunnella, silloin puhun. Selvennettäköön, että ei oikeasti tanssittu, mutta tunnillani väiteltiin, keskusteltiin, kuunneltiin ja opittiin.

Mietin, miksi juuri oikean opetusmenetelmän valinta oli opetusharjoittelussani niin suuressa rooliisa ja muistin tämän Haltin syksyn opetuksesta:



"Hyvä opettaja valitsee opettamistapansa joustavasti sen mukaan, miten hyvin ne edistävät opetuksen tavoitteiden mukaista opiskelua ja oppimista"
Allekirjoitan tämän kyllä täysin!


Viimeisenä tähän portfolioon tuli miettiä, missä osaamisalueissa aion jatkossa kehittää itseäsi ammatillisena opettajana? Opetusharjoittelun aikana jo huomasin, että mikäli opettaja muistaa opetuksen perusperiaatteet, hän pääsee pitkälle. Eli tavoitteeni on kehittää itseäni ammatillisena opettajana juuri näiden opetuksen perusperiaatteiden suhteen, nyt ja aina. Pyrin suunnittelemaan opetukselle selkeän rungon, miettien mitä ja mitä opetan. Ennen kaikkea tulen miettimään tapoja, joilla oppiminen menee perille. Tässä vaiheessa mainitsemani haudankaivaja herää minussa henkiin. Vain mielikuvitukseni on rajana, jolloin ei ole mitään hätää, se on nimittäin vilkas.
Huomasin opetusharjoittelun aikana myös sen, että kaikki opetusmetodit eivät sovi kaikille, siinä onkin seuraava haaste löytää kultainen keskitie opetusmenetelmien suhteen. Toiset tykkää teoriasta ja toiset käytännöstä, osa taas niiden yhdistämisestä. Opettajana toivon osaavani havainnoida opiskelijoita opetustilanteen aikana, sillä mikään ei estä minua vaihtamasta menetelmää kesken opetuksen. Päämääränä oppiminen, ei bulimia oppiminen. Tämäkin termi tuli minulle Kirsti Lonkalta. Tämä bulimia oppiminen oli minulle hyvin tuttua oppimista omalta yliopistoajalta, jolloin pänttäsin asioita tenttiin, oksensin paperille ja unohdin. Kuka tästä loppujen lopuksi hyötyy eniten? Ei kukaan. Eli minä tahdon olla opettaja, joka oikeasti opettaa ja saa aikaan myös oppimista.

Lopuksi loppuyhteenveto, arviointi tai tentti. Kuulostavat helpoilta, mutta tässä minulla on myös oppimista. Arviointi ei ole helppoa, tänään annoin arvosanat oppimispäiväkirjoista omille opiskelijoille ohjaavan opettajan kanssa. Oli todella palkitsevaa lukea päiväkirjoja ja huomata miten oppimista oikeasti tapahtui. Opin myös itse paljon opiskelijoilta sekä opetuksen aikana että päiväkirjoja lukiessa. Parasta oli ehdottomasti huomata se, kuinka paljon opiskelijat oppivat opetukseni aikana. Näistä liitin katkelmia ydinsuunnitelmaani.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta minusta syntyi opettaja. Olen hyvin innoissani tästä tunteesta ja toivon, että joku oppilaitos vielä ymmärtää hyödyntää tämän intoni ja palkkaa minut.

Lopuksi kiitos Tiiu, Pirkko, Outi ja Sanna. Kiitos team Halti.

Opetusharjoittelun reflektointi

Pitkästä aikaa palaan blogiini. Kevät etenee ja kesä jo kolkuttaa ovella. Muuttolintuja olen tämän kevään aikana bongannut jo paljon, joutsenet, hanhet, kurjet, töyhtöhyypät, kuovit, västäräkit, kiurut ja viimeisimpänä taivaanvuohi eilen. Kevääseen on kuulunut monenlaista ja ennen kaikkea parasta ja antoisinta on ollut opetusharjoitteluni. Tein heti harjoitteluni alkuun päätöksen, etten kerro yksityiskohtaisesti harjoittelustani blogissa, jotta opiskelijoiden yksityisyyden suoja pysyy. Nyt on kuitenkin aika reflektoida harjoitteluani yleisellä tasolla. Ydinsuunnitelmani puolestaan on hyvinkin yksityiskohtainen ja pitkä.

Sain luvan aloittaa haun harjoitteluun jo joulukuussa ja siitä asti odottelin, milloin harjoittelupaikka löytyy. En pitänyt mitään kiirettä harjoittelun suhteen vaan ajattelin aktivoitua vasta syksyllä. Vihdoin kaksi liiketalouden yksiön opettajaa Sanna ja Outi reagoivat harjoittelupyyntööni lähes minuutilleen samaan aikaan.  Harjoittelupaikka siis löytyi. Tästä seurasi pikainen konsultaatiopuhelu opettajakorkeakoulun Sirpalle, mitä teen kun haluan harjoitella molemmissa. Onneksi sain poikkeuksellisesti luvan tehdä opetusharjoittelun kahdelle opettajalle ja en voisi olla kiitollisempi tästä mahdollisuudesta. Tämä samalla tarkoitti sitä, etten selviäisi harjoittelusta ilman opintovapaata ja sen anoin sitten seuraavaksi. Opintovapaa nimittäin mahdollisti sata prosenttisen mahdollisuuden oppimiselle.

Viimein tuli hetki, jolloin tapasin molemmat opettajani ja selvitimme opetusharjoittelun kulun. Outi opettajan kanssa jaoimme reilusti opetuksen 50/50 periaatteella, joten sain oikeasti olla osa opetusta. Olin hyvin otettu, että sain näin suuren osuuden kurssista ja kaiken lisäksi hyvin vapaat kädet opetuksen suhteen. Kurssi oli Oulun ammattikorkeakoulun, liiketalouden yksikön markkinoinnin syventävä kurssi. Opetus pidettiin 3. vuosikurssin opiskelijoille, aiheena markkinoinnin johtaminen. Sain itselleni opetettavaksi kurssilta myynnin esimiehen tehtäväkentän, asiakkuuksien hallinnan ja kannustimet. Pääsin omalle mukavuusalueelleni, sillä työelämässä olen tekemisissä asiakkuuksien hallinnan kanssa päivittäin ja kaupan esimiehen erikoisammattitutkinon leima on vielä märkä. Tein sen juuri ennen opettaja opintojen alkua oppisopimuksella nykyiseen työpaikkaani.

Terwa-akatemiassa sovimme opetuksesta, että olen osa valmennusta, varsinaista opintojaksoa heillä ei edes ole. Opiskelijat osallistuvat tupa, paja ja seminaari työskentelyyn ja valmentajan rooli on valmennus, ei opettaminen.  Avaan blogiini akatemiavalmennuksen perusidean. Valmentaminen perustuu Nonakan ja Takeuchin hiljaisen tiedon kehittymisen mallin. Tämä kyseinen malli tunnetaan paremmin nimellä SECI-malli. Mallissa katsotaan ihmisen oppivan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, jolloin hiljainen tieto siirtyy erilaisissa kanssakäymisessä työntekijältä toiselle. Tässä Terwa-akatemian tapauksessa siis opiskelijalta toiselle.

Sosialisaatio eli tietojen, kokemusten ja tuntemusten jakaminen käynnistää hiljaisen tiedon kehittymisen mallin. Yleisesti voidaan sanoa, että sosialisaatio muodostuu yrityksen työkulttuurista, toimintamalleista sekä ajattelutavoista, sisältäen yrityksen arvot ja normit. Sosialisaatiota, eli tiedon ja kokemusten yhteisöllistä jakamista, tapahtuu muun muassa yhteistyössä muiden työntekijöiden kanssa esimerkiksi mentorointisuhteessa, pari-, tiimi- tai projektityöskentelyssä sekä erilaisissa palavereissa ja muissa tapaamisissa. Sosialisaatiossa syntyy uutta hiljaista tietoa, kuten erilaisia käsityksiä, asenteita sekä toimintatapoja. Tilanteille, joissa sosialisaatio syntyy, tyypillistä on niiden epämuodollisuus, joka tuo mukanaan rennon työilmapiirin, jossa vapaa assosiaatio nousee esille. Toisin sanoen tilanteet, joissa stressi ja paine ovat vallitsevia, sosialisaation mahdollisuus on minimaalinen. Tästä syystä työajan ulkopuolinen vapaa-ajan toiminta työntekijöiden kesken, kuten virkistyspäivät tai saunaillat, ovat hyviä sosialisaation edistäjiä ja samaan aikaan sen tehokkaimpia käynnistäjiä.

 

Toinen vaihe tiedon kehittymisen mallissa on ulkoistaminen. Ulkoistamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa hiljainen tieto muokkautuu käsitteelliseksi. Ulkoistamisessa jatketaan sosialisaation tuoneen tiedon jatkokäsittelyä käsitteellisempään muotoon. Kun hiljainen tieto on muuttunut käsitteelliseksi, kyseisestä asiasta voidaan keskustella oikeilla termeillä, ja sitä voidaan jakaa edelleen muille työntekijöille. Yleisimmät tilanteet, joissa ulkoistamista tapahtuu, ovat pääsääntöisesti tavoitteellisia ja muodollisia tilanteita, kuten esimerkiksi kehitys-, ideointi- tai suunnittelupalavereja. Hiljaisen tiedon ulkoistamisessa tiedosta muodostuu käsitteellistä raakatietoa, jota ei voida käyttää sellaisenaan ammatilliseen toimintaan, vaan sitä pitää vielä jalostaa ja dokumentoida.

SECI-mallissa hiljaisen tiedon ulkoistamista seuraa yhdistäminen, jolloin tieto dokumentoidaan näkyväksi. Yhdistämisellä tarkoitetaan tiedon soveltamista esimerkiksi ohjeiksi, säännöiksi, kuvioiksi sekä kaavioiksi. Tällöin hiljainen tieto muuttuu täysin näkyväksi tiedoksi, jota on helpompi siirtää yrityksen sisällä työntekijältä toiselle. Yhdistämistä voidaan tehdä esimerkiksi viikkopalavereiden jälkeen, jolloin palaverissa päätetyt asiat dokumentoidaan. Yhdistämisvaiheessa tiedon dokumentoinnilla mahdollistetaan hiljaisen tiedon jakaminen sekä sen pysyminen organisaatiossa. Kun hiljaisesta tiedosta saadaan käsitteellistä, tieto motivoi työntekijöiden yksilötason oppimista sekä edelleen heidän työskentelyään.

Neljäs ja viimeinen vaihe on tiedon sisäistäminen. Yleisesti sisäistämisellä tarkoitetaan toteuttamisen taitamista. Kun uusi tieto on informoitu kaikille organisaation työntekijöille ja otettu käyttöön, tieto on sisäistetty. Tässä vaiheessa hiljaisesta tiedosta on tullut näkyvää ja samalla käytännön toimintaa, joka tekemisen ja oppimisen yhteydessä synnyttää edelleen uutta hiljaista tietoa. Näin ympyrä sulkeutuu ja vuorossa on taas sosialisaatiovaihe, jolloin hiljainen tieto alkaa kehittyä uudestaan SECI-mallin mukaisesti. Tämä mahdollistaa organisaation jatkuvan kehittymisen ja oppimisen, mikäli esimiestointa sekä työilmapiiri tukevat hiljaisen tiedon kehittymisen mahdollisuutta. Uuden hiljaisen tiedon syntyminen on mahdollista ainoastaan, jos työntekijät ovat myötämielisiä uuden tiedon sisäistämiselle. Jos työpaikalla esiintyy muutosvastarintaa uutta tietoa kohtaan, eikä sitä oteta tehokkaasti käyttöön, voi sen sisäistäminen muodostua tiedonsiirtymisen pullonkaulaksi. Tämä tilanne ei synnytä myöskään uutta hiljaista tietoa, jolloin tulevaisuudessa voi olla vaarana, että uusi tieto kuolee.

Harjoittelussa akatemialla huomasin aika nopeaa, ettei malli toimi käytännössä niin hyvin, kuin olisin sen toivonut tai ajatellut toimivan. Puolustettakoon akatemiaa sillä, että se on toiminut vasta vuoden. Pohdin näitä epäkohtia enemmän ydinsuunnitelmassani, enkä ala niitä blogissani enää toistamaan. Mitä harjoitteluni akatemialla minulle opetti, on se, että koen olevani valmentajaksi valmis any time. Malli on mielenkiintoinen ja minulle entuudestaan yliopisto-opinnoista tuttu. Valmentaminen on minulle hyvinkin luontevaa. Tunsin myös jakavani opiskelijoille osaamistani ja uskon, että positiivinen tunne oli molemminpuolinen. Esimiehenä toimiminen ja valmentaminen eivät kovin paljoa poikkea toisistaan. Toki valmentamiselle on omat ohjeensa, mutta hyvin luontevaa valmennus oli minulle ensi metreistä lähtien.

Opetusharjoittelussa PERINTEINEN opettaminen oli kuitenkin kokemuksena huomattavasti antoisampi ja sitä myötä myös palkitsevampi. Opiskelijat kirjoittivat opetuksestani oppimispäiväkirjaa ja palaute on ollut erittäin kannustavaa. Osa sai opetuksestani paljon irti, osalle opetus jäi ehkä hieman kevyeksi tai he kaipasivat lisää teoriaa. Ymmärrän hyvin jokaisen palautteen ja myös sen, että se mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle. Oppimispäiväkirja onneksi avaa minulle opettajana ajatuksia, joita en luokassa saa irti opiskelijoista. Otin jokaisen päiväkirjan lukemisen oppimiskokemuksena itselleni ja kaikista myös opin. Tämän saman huomasin jo opettajan pedagogisia opintoja tehdessä, osa piti yhdestä menetelmästä ja toisille ne eivät sopineet. Tämä oikean menetelmän löytäminen tulee olemaan opettajan suurin haaste nyt ja aina.

Pidin erittäin käytännönläheistä opetusta, tarkoituksella. Perustelut tähän on yksinkertaisesti se, että pystyin tällä kurssilla luontevasti liittämään käytännön osaamiseni opetukseen. Toki pohjalla opetuksessani oli teoria, mutta puin opetuksen tarinan/ kerronnan muotoon. Koin heti ensimmäisestä opetuksesta lähtien voimakkaan tunteen, siitä miten kasvoin opettajaksi tämän kevään aikana. Oli hieno tunne havaita, miten huiman kasvun olen tehnyt tämän vuoden aikana. Silti suurin kasvu tapahtui vasta opetusharjoittelussa. Kirjasin jo syksyllä hopsiini osaamisalueita, jotka eivät ole minulle niin vahvoja. Nyt harjoittelun myötä myös nämä osaamisalueet on täydennetty. Sain erityispedagogiikkaan kosketuksen lisäopintoina ja kv osaamiseen paljon osaamista harjoittelun aikana.

MUTTA ennen kaikkea minusta tuli harjoittelun aikana opettaja. Uusi ja tuore opettaja, hyvin itsevarma ja innostunut opettaja. Kasvu oli silmin nähtävää ja käsin kosketeltavaa. Jos jokainen ope opiskelija saa kokea samanlaisia onnistumisen kokemuksia niin hyvä tulee :) Silti tärkeintä mitä tällä opettajalla on, on oma perhe, joten liitän tähän kuvan meidän vappuilosta. Tässä on minun jalokivet, rakkaista rakkaimmat, Heikki, Johanna ja Eelis, sekä siskon tyttö lainassa <3

Lopuksi tahdon kiittää Pirkko tuutoria sekä Outi ja Sanna opettajia. Ilman teitä tämä kokemus opetusharjoittelusta ei olisi näin ihana. Te teitte harjoittelusta helpon, innostavan, mukavan ja erittäin opettavaisen kokemuksen. Opettajaksi kasvu oli helppoa nimenomaan hyvissä ja ammattitaitoisissa käsissä. Toivottavasti harjoittelun jälkeen pääsen mahdollisimman pian kokeilemaan opettajan siipiäni, intoa, halua ja tahtoa löytyy!

Kiitos myös Halti team, jokaisen askeleen on Haltin team kulkenut mukana. Halti vuori haudattiin jokunen viikko sitten RIP Halti. Onneksi vuorelle kiivennet jatkavat yhdessä yhteistä matkaa.

Ikävä kyllä jouduin luopumaan myös opetusharjoittelun aikana rakkaasta ystävästäni. Jotta elämä ei olisi helppoa, testattiin harjoittelun aikana myös sitä, miten selviän tällaisen suru-uutisen kanssa. Tulevana puhetyöläisenä, pidin muistopuheen, selvisin siitä ja kirkossa alkusoitosta. Laitan tähän loppuun linkin, josta soittoni näkyy. Eli Bach ja Air kyseessä. Virheet, joko siitä että olen ruosteessa tai siitä, että itken...

https://www.youtube.com/edit?o=U&feature=vm&video_id=nJINHC5FQLg

Erityispedagogiikkaa ja lamppu syttyi

Meninkin pohtimaan, että erityispedagogiikka on yksi alue, jossa tarvitsen vielä oppia. Mikä tunne, kun lamppu syttyy päässä ja osaan soveltaa osaamistani! Tämä tunne on jotain uskomatonta, minä opin :) Tässä siis erityispedagogiikan tehtävä myös jaettuna blogissani. Sain hyvän palautteen opettajaltani, joten tiedän olevani oikeilla jäljillä.

Työskentelin joku vuosi sitten kaupparatsuna terveydenhoitomaailmassa ja tutustuin työkseni erilaisiin erityistä tukea tarvitseviin ihmisiin. Työnkuvani oli moninainen, mutta pääasiassa autoin asiakkaita asentohoidossa, nukkumisessa ja päivittäisissä askareissa, tarkoituksena helpottaa heidän oloaan. Kuljin sairaaloissa, terveyskeskuksissa, psykiatrisilla osastoilla, kehitysvamma yksiköissä, teho-osastoilla, missä vain missä nukutaan, istutaan ja ollaan. Oli kyseessä vanha, nuori, vastasyntynyt, vuodepotilas, pyörätulipotilas, tetra tms, minä tein kaikkeni auttaakseni ja helpottaakseni heidän oloaan.

En alkuun edes tajunnut erityispedagogian luennoille tullessani, miten laaja osaaminen minulla on tältä saralta, tosin terveydenhuolto puolelta, mutta mikä minua estää hyppäämästä opettajan saappaisiin ja miettimästä asiaa opettajan näkökulmasta. Tässä alla tapausselostus, jonka tein ollessani töissä vielä kaupparatsuna. Case kuvastaa sitä kauppatieteilijää joka minussa asuu, eli halusin, sen lisäksi että sain palkkaa mitata työni tuloksia. Tämä case on yksi monista onnistumisistani työssäni. Case perheeltä on lupa casea näyttää ja käyttää, joten estettä kaikille jakoon ei ole. Tämä erityisen tuen tarpeessa oleva tyttö ei siis ole fiktiivinen, mutta lopussa hänen opettajansa on.


Raisa Aine: erikoispatjan toimivuus erittäin korkean riskin ja kivuliaan potilaan hoidossa
Tapausselostus
Kemiläisperheen 17-vuotias tytär (SK) putosi ponin selästä vuonna 2006. SK on nyt 17-vuotias, 150 cm pitkä ja painaa noin 58 kg.

Diagnoosit:

Distensio plexus brachialis l.sin; Status post WAD; Medullopatia post WAD; CRPS 2 extremitatum superior l.-sin sequelae laesio plexus brachialis status post contrusion et distension region glenohumeale; Status post C I/II fasettinivelsubluksaatio (30 asteen).

(Plexushermon venytysvamma seurauksena olkaluun iskusta. Crps 2 (kipu), selkäydinvaurio, C1 ja C2 tasolla on fasettikapselisto rikki, kaularangassa on 30 asteen subluksaatio.)

Näiden pohjalta potilaalle on määritelty 90%:n invaliditeetti. SK:n jalat liikkuvat, mutta vammoista johtuen hän kärsii jatkuvasta hermokivusta, päänsärystä ja kaksoiskuvista. Erityisinä ongelmina ovat juuri jatkuva hermokipu sekä kipu kaularangan alueella. Kiputaso VAS-skaalalla arvioituna on 9-10, jonka tähden SK ei ole voinut nukkua kunnolla ja levollisesti moneen vuoteen.


Lähtötilanne
Vuoden 2012 maaliskuussa perheen sairaanhoitajakoulutuksen saanut äiti otti yhteyttä Raisa Aineeseen, sillä SK kärsi edelleen onnettomuuden jälkeisistä jatkuvista kivuista. Hänen nukkumisensa oli vaikeaa, ainoa hyvä nukkuma-asento on lähes istuva, tyynyin tuettu asento. Kaularankakivut olivat kovat, vamma esti liikkeen, eikä esimerkiksi nukkuminen kyljellään ollut mahdollista.

Potilaan kotikuntaan oli tehty anomus erittäin korkean riskin erikoispatjasta, mutta se evättiin, koska kokonaistilanne oli epäselvä eikä potilaalla ollut olemassa olevaa painehaavaa. SK:lle tehtiin Raisan aloitteesta Braden-riskiluokitus ja todettiin, että hän erittäin korkean riskin potilas. Tämän jälkeen Raisa ehdotti erikoispatjan koekäyttöä.


Erikoispatja koekäyttöön
Patja toimitettiin SK:lle välittömästi. Patjan käyttöönoton jälkeen nukkuminen helpottui huomattavasti. Äiti kommentoi tilannetta seuraavasti: "Aiemmin nukahtaminen vaati tuntien taistelun, nyt se onnistuu heti ja yöunen pituus on nyt normaali. Yöuni oli aikaisemmin pätkittäistä, nyt SK nukkuu jopa 10 tunnin unia keskeytyksettä. Herätessä tytöllä on levännyt olo ja tunne että on virkeämpi. Nukkuminen on tärkeää kipupotilaalle, ja nyt SK voi levätä kunnolla. Päiväunet onnistuvat myös. Aiemmin ne onnistuivat vain silloin, kun SK oli erittäin rasittunut."

SK:n keskushermosto ja ääreishermosto ovat sekaisin ja ne viestittävät kipua herkästi. Esimerkiksi hellän kosketuksen SK aistii kipuna. Nyt erikoispatjan avulla keho lepää ja rentoutuu.


Koekäytön aikana uusi anomus patjalle
Asiassa ei annettu periksi, vaan erikoispatjaa anottiin uudestaan. Nyt Raisa avusti siinä, miten anomus tulee tehdä. Uusi anomus perustui Braden-riskiluokituksen lisäksi muun muassa havaintoihin tytön olotilan paranemisesta. Jo lyhyessä ajassa sängyn päätyä oli voitu laskea hiukan alemmaksi, ja tyttö oli nukkunut yönsä paremmin. Myös kipulääkäri ja fysioterapeutti antoivat puoltavat lausuntonsa hakemukseen.


Uusi erikoispatja
Maksusitoumus myönnettiin ja SK:lle hankittiin uusi erikoispatja. Nyt hankitussa patjassa on koekäytettyyn patjaan verrattuna erona se, että patja varustettiin reunatukivaahdolla, jolloin tyttö voi paremmin käyttää omia voimiaan noustessaan ylös vuoteelta. Kokemukset patjasta ovat edelleen positiiviset. Uni on rauhallista ja SK on ollut erittäin tyytyväinen patjan tuomaan helpotukseen.

Potilaan mielestä yöt ovat kivun suhteen helpompia, koska ei tarvitse hakea asentoa eikä maata hereillä odottamassa unen tuloa ja kehon hermoston rauhoittumista nukkumiseen. Nyt nukahtaminen onnistuu paremmin. Keho pääsee heti rentoon asentoon eikä voimavaroja kulu asennon hakemiseen. Vaikka kipu raastaa, antaa patja miellyttävän alustan nukkumiselle, eikä asennon saamiseen tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota. Nukkuma-asento on nyt enemmän selkäasento, jolloin selkäranka lepää entistä paremmin.

SK sanoo, että patjan muotoutuminen ei lisää kipua vaan antaa sellaisen tunteen kuin nukkuisi ikään kuin pilven päällä. Patja ei paina eikä hierrä eikä patjassa ole mitään kehoa ärsyttäviä materiaaleja.

Unen määrä on pysynyt edelleen hyvänä, 8-10 tuntia, eikä SK herää enää yöllä vaihtelemaan asentoa. Unen laatu on SK:n mielestä kohentunut. Keho on potilaan mukaan levänneen oloinen. Päivänaikainen vireystila on kohentunut, koska ei ole tarvinnut heräillä ja hakea asentoa eikä korjata tukityynyjä. Äidin mukaan potilaan olo on niin virkeä kuin se voi noissa kivuissa olla, huomattavasti kohentunut kuitenkin lyhyessä ajassa.

SK:lla on selässä kipulaastari. Nyt sen liimaukset eivät irtoa ja laastari pysyy paikallaan kuusi päivää, joka on sen vaihtoväli. Aikaisemmin laastari rullaantui herkästi hikoilun vuoksi. Nyt hikoilua ei ole. Myös lakana pysyy patjan päällä hyvin. Se on tärkeää, sillä ruttuinen lakana voi hiertää.


Lopuksi
Asiakkaana äiti tahtoi korostaa Raisa Aineen nopeaa toimintaa ja asiantuntemusta. Yhteistyö sujui muutenkin erinomaisesti. Kaikkien yhteinen toivomus on, että SK pystyy toteuttamaan unelmansa ja pyörähtää lukion vanhojentanssipäivänä tanssilattialla edes hetken

Tässä oli yksi tapaus työstäni. Oli hieno tunne oikeasti auttaa tyttöä ja vaikka olen kauppatieteilijä ja humanisti, onnistuin näissä saappaissa näin hyvin. Halu auttaa riitti. Minun ei tarvinnut tietää sairaudesta kaikkea, diagnoosit ovat minulle hepreaa. Ymmärsin selkosuomella, että tyttö tippui ponin selästä. Hän jäi kiinni jalustimeen ja poni jatkoi matkaa. Pää hakkasi maneesin lattiaan, kunnes tyttö menetti tajuntansa ja loukkantui, kuten casessa kerrottiin. Muistan edelleen, missä olin, kun juttelin hänen äidin kanssaan. Kylmät väreet menivät kehon läpi ja kyyneleet valuivat silmistä. Yksi kaunis päivä ja elämän suunta voi muuttua täysin terveellä koululaisella. Minulle halu auttaa riitti ja tästä tämä tapausselostus sai alkunsa. Edelleen mietin usein, mitä tytölle kuuluu, mutta en sitä tiedä. Luovutin työstä lähtiessäni asiakastiedot yritykselle ja tässä casessa hän esiintyy SK salanimellä. Hänen haave oli tanssia vanhojentansseissa ja tässä vaiheessa hyppään opettajan saappaisiin ja mietin, miten opettajana häntä autan.

Oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetus annetaan erityisopetuksena. Erityisopetuksella tarkoitetaan opiskelijan henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvaa suunnitelmallista pedagogista tukea sekä erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelmiä. (Miettinen 2015; 12).

Olen siis tytön opettaja ja koulu keskeytyy onnettomuuden jälkeen. Pikku hiljaa SK kotiutuu sairaalasta ja koulun ja kodin välillä sovitaan erityisopetukseen pääsystä. Kuten jo yllä lukee laki määrittää erityisen tuen tarpeen kehitysvammaiselle ja sen mukaan me etenemme. Tämä nimike on SK:lle pääsylippu opetukseen, jota hän tarvitsee. Käytännössä voi edelleen käydä niin, että koulutiestä tulee kivinen sillä koulu voi ottaa vain rahat, mutta SK:sta ei kukaan perheen lisäksi välitä, mutta onneksi näin ei käy. ( Moberg et all 2015; 60). Koulun kanssa päätetään opiskelujärjestelyistä, SK:ta, hänen vanhempiaan ja laillista edustajaa kuullaan ennen päätöksen tekemistä. (Miettinen 2015; 15-16.) Onneksi kaikki sujuu hienosti ja oppilaitos lähtee tukemaan SK.n raskasta tietä osaltaan.

On sanomattakin selvää, että nyt edetään päivä kerrallaan. SK on todella lahjakas tyttö, kaikki arvosanat olivat ennen onnettomuutta olleet kiitettäviä. (Tämä tieto on tosi). Onneksi SK on hyvin sinnikäs eikä anna periksi. Saman päätän minä opettajana, yhdessä me taistelemme läpi koetuksen. SK on saanut kipuihin helpotusta ja yöunet alkavat sujumaan. Asetamme koulun, kodin, SK:n ja erityisopettajan kanssa oppimiselle tavoitteet yksilöllisesti SK:n oppimisedellytysten mukaisesti, on sanomattakin selvää että kehitysvamman myötä tavoitteet poikkeavat yleisestä opetussuunnitelman tavoitteenasettelusta. Otamme huomioon kivun ja sen, mitä SK jaksaa, opetuksen sisältö ja ajankäyttö määrittyy nyt täysin SK:n voimien mukaan. Erityiskasvatuksen pedagoginen erityisyys näkyy opetusmenetelmien käytössä ja joudumme soveltamaan yksilöllisiä menetelmiä. (Moberg et all 2015; 65).

Erityisopettaja on tärkein apu minulle opettajana sekä tietysti kodille että koululle, sillä erityisopettaja on koulutettu tarkkaan opiskelija arviointiin ja opiskelijan kehityksen seurantaan. "Erkka" ope tekee SK:lle HOJKS:n, jossa määritellään muun muassa valmiudet, heikkoudet, tavoitteet, erityistarpeet, henkilöt jotka ovat avustamassa ja niin edelleen. (Moberg et all 2015; 66) Mukana yhteistyössä ovat opettajat, oppilashuollon asiantuntijat ja vanhemmat. Erityisopettajan avulla ja luvalla uskallan antaa SK:lle jo hieman luettavaa kotiin. Äidin apu on korvaamaton, yötä päivää (Moberg et all 2015; 69). SK tenttii nyt oppiaineita kotonaan. Erityisopettaja käy valvomassa kokeita hänen sänkynsä vierellä tai joku muu meidän koulusta. Arvioinnissa ei tarvita kevennystä, sillä SK:n pää toimii kuin junan vessa. Ehkä ainoa asia, mikä arvioinnissa olisi huomioitava, on kivun, väsymyksen ja kaksoiskuvien vaikutus oppimiseen, mutta SK:n arvosanoissa nämä ei näy. Hän saa täysiä pisteitä kerta toisensa jälkeen. SK saa tehdä opintoja omaan tahtiin.

Onneksi koulunkäyntiä voi mukauttaa yksilöllisesti. Koulu sujuu ja opinnot etenevät. SK on jo niin hyvässä kunnossa, että hän tulee vähitellen myös kouluun taksilla. Erityiskasvatuksessa joudutaan usein turvautumaan erilaisiin terapiamenetelmiin. (Moberg et all 2015; 68), nyt SK:n tarve on fysioterapiassa. Päivät ovat lyhyitä, sillä hän siis käy samalla kuntoutuksessa. Olen onnellinen, että hän voimistuu päivä päivältä. Opiskelumotivaatio ei kivun lievityksen jälkeen ole kärsinyt, näköhäiriöt vähenevät ja SK elää. Hän elää omaa elämänsä erilaisena, mutta päättäväisesti opiskelee opintojaan. Viimein koittavat vanhojentanssit ja hän toden totta pyörähtää lattialla, kaksi askelta, mutta ne ovat enemmän kuin ei yhtään.

Lähteet:

Aine Raisa 2012, Tapausselostus yritykselle MediMattress 24.4.2012

Miettinen Kaija 2015; Erityisopetuksen käsikirja, ammatillinen peruskoulutus ja aikuiskoulutus. Opetushallitus ja tekijät. Oppaat ja käsikirjat 2015:14

Moberg, Hautamäki, Kivirauma, Lahtinen, Savolainen, Vehmas 2015, Erityispedagogiikan perusteet. PS kustannus. Bookwell OY, Juva.

 

3.3.2016 Oulun ekonomit ja Lonka

päivä oli pitkä, ensin erityspedagogiikkaa ja siitä suoraan digiajan oppimista. On pakko kirjoittaa Lonkan luennosta tai esityksestä jotain itselle muistiin,  olen ihan myyty :)

Aiheena digiajan oppiminen, miten kehitän osaamistani ja ylläpidän hyvinvointiani kaaoksen keskellä? Voiko ruuhkavuosia elävälle sopivampaa aihetta olla? Mikä toi lisämausteen oli Lonkan tyyli. Hän on iloinen blondi ja omaa kyllä niin mahtavan tyylin puhua. Tunnen samalla helpotusta. Psykologian professori uskaltaa puhua ronskisti, miksi sitten en minäkin? Eli voin jatkaa omalla linjalla ihan surutta, tosin lupaan kyllä siistiä omaa kieltäni ja olla esimerkkinä. Silti olen hyvilläni että menin ekonomien naistenpäivään. Lonka esimerkiksi viittasi Pirkko Vartiaisen kirjaan sanoen  "näiden tyyppien" kirjan otin mukaani, mutta en kyllä ole ehtinyt lukea. Miten rohkea ja upea nainen edessäni seisookaan. Hän saa käyttää ronskia kieltä ja samalla koko yleisö vain nauraa. Asia tulee samalla opittua, mutta niin elävästi ja iloisesti etten sitä edes huomaakaan. Oman työpaikkansa YT:t hän myös mainitsi ja sanoi, voihan se olla että nyt laitetaan homekorvat kilometritehtaalle. Ja taas minä repesin.

Tarina jatkuu ja oli aika käydä eri aikakauden teknologiaa läpi, on televisiot, korput ja lerput, nyt jo somet ja digi aika kukoistaa. Lonka kuvailee, kuinka hän on elänyt nousukaudet ja lamat, jolloin kaikki romahtaa ja tähän Lonka lisäsi suoraan tutusta sketsistä ja "sit mie romahan". Nyt jo tuntuu että älä pliis lopeta koskaan!

Mietimme jossain vaiheessa, mitä muutospaineita koemme, kesken parityöskentelyn Lonka pyytää kuuntelemaan myös vierustoveria. Tässä viitattiin samaan asiaan kuin erityispedagogiikan luennolla aamulla. Jokainen osaa olla kertoja, mutta kuinka hyvin osaamme kuunnella? Kuuntelemisen taitoa pitää opetella ja sain tähän jo kahdelta opettajalta kehotuksen samana päivänä, joten taidan uskoa asian. Käymme muutospaineita yhdessä läpi ja niitä tuli heti esiin useita. Ehkä kuitenkin opetuksen anti on se, että opetuksen uudistaminen on yhtä helppoa kuin hautausmaan siirtäminen. Ei siis mitään hätää, kyllä me tulevat opettajat vielä uudistamme opetusta. Hitaasti mutta varmasti. Oivaltava oppiminen kirja on saanut muuten nimensä Oulussa. Lonka opetti "vähän jähmeille Sipilää muistuttaville insinööreille" jotain, eikä opetus oikein startannut ennen oivallusta. Insinöörit siis heräsivät sanan oivallus jälkeen, siinä siis hyvä ja oivallinen nimi kirjalle. Tämä kirja on huomenna joko käsissäni tai ainakin varaan sen itselleni. Tästä saan varmasti paljon tulevaan harjoitteluuni vinkkejä.

Loppuun illan mukavin anti: "kun mies menee naimisiin se kytkeytyy itseään älykkäämpään järjestelmään".

 

Yksilöllinen pohdintatehtävä

Nyt on aika koota kevään opetus yhteen ja samalla pohtia omaa opetusta ja sitä miten itse toimin ja miten ryhmä toimi yhdessä. Ihan ensin on pakko kommentoida kevättä kokonaisuutena. Eli nämä viisi opetuskertaa eivät olleet millään mittarilla yhtä antoisia kuin mitä syksy oli. Syksyllä olimme rohkeita kokeilemaan erilaisia metodeja ja nyt keväällä oli havaittavissa tsempin väheneminen. Oma arvioni on se, että moni opiskelija suuntautui heti luvan saatuaan harjoitteluun ja opiskeluinto lopahti väsymyksen tai kiireen vuoksi. Olin ehkä jopa hieman harmissani, koska itse olin ajatellut opiskella täysillä loppuun asti. Ehkä muiden lipsuminen vaikutti koko ryhmän lipsumiseen, mutta ihan selvästi oli nähtävissä, että porukka antoi periksi eikä ollut enää samalla innolla mukana. Poissaolojen määrä myös kasvoi  kevään istunnoissa. Tämä väite ei kyllä perustu mihinkään faktaan, mutta sellainen tunne ainakin tuli.

Miten itse toimin kevään aikana? No ensinnäkin yhtään poissaoloa en opintojen aikana kerännyt. Satsasin opintoihin loppuun asti, mutta kyllä on pakko sanoa, että myös oma turnauskestävyys oli koetuksella. Työn, lasten harrastusten, kodin, muiden opintojen ja näiden verkko-opintojen yhteensovittaminen on välillä haastavaa. Jaoimme lähiopetuspäivillä opetuksen aihealueet kestävästä kehityksestä ryhmän jäsenille, mutta muuta ei sovittu tämän jälkeen. Itse lainasin kirjat ja perehdyin ekologiseen kestävään kehitykseen heti tammikuun alussa. Makustelin aihetta sitten lähes kuukauden. Olimme viimeinen ryhmä ja se antoi meille aikaa ehkä jopa liikaakin. Teemaryhmän muut jäsenet olivat aika hiljaa koko kevään. Kokoonnuimme kerran, mutta selvästi oli havaittavissa että ryhmältä puuttui johtaja. Jos joku sellainen oli niin Joonas oli hyvinkin jyvällä mitä tehdään ja missä mennään. Hän myös rohkeasti ohjasi ryhmän tekemisiä, mikä oli hyvä.  Mitä opin ryhmätyöskentelystä tämän perusteella on se, että ryhmä tarvitsee hyvin toimiakseen aikaa. Aikaa tutustua ja oppia tuntemaan ryhmän jäsenet. Olemme opiskelleet ryhmän vaiheita jo syksyllä ja sen perusteella en koe tätä ryhmäjaon muuttamista kovinkaan perusteltuna. Olen aika vakuuttunut siitä, että mikäli Halti olisi jatkanut ryhmänä loppuun asti olisi lopputulos ollut työskentelyn kannalta parempi. En silti sano, että yksikään ryhmä olisi epäonnistunut, mutta syksyn ryhmät tunsivat toisensa jo entuudestaan, tämä mahdollistaa sen, että jokainen ryhmän jäsen tietää ryhmän vahvuudet ja heikkoudet. Toisaalta, ehkä tämän ryhmäjaon muuttamisen tarkoitus oli juuri tämä, osoittaa meille sen, että muutos on haastava.


Kuten jo mainitsin, jaoimme kestävän kehityksen osa-alueet jo lähiopetuspäivillä. Eli työnjako oli aika selvä. Teimme myös tuntisuunnitelman jo lähiopetuspäivillä ja sitä ei ollut lupa missään vaiheessa enää muuttaa eli raamit ja metodit olivat jo selvillä. Timon ja minun oli tarkoitus opettaa Pecha Kuchaa mukaillen kestävää kehitystä. Aika pian silti huomasin, ettei meille ole teoriaa 20 minuuttia kahdestaan opetettavaksi ellei kaikki muutkin lähde mukailemaan Pecha Kuchaa, eihän minulle annettu kuin yksi keken osa-alueista ja teoria tarvitsee muut mukaan. Onneksi kaikkien tehtävä oli valokuvata kestävää kehitystä omassa arjessa, tästä oli mahdollista saada rakennettua opetus valokuvin. Pidin valokuvia hyvinkin järkevänä valintana, ensinnäkin opetus oli viimeinen eikä kukaan jaksa enää luennointia ja toisekseen saimme vielä yhden metodin testattua AC ympäristössä. Olisimme silti voineet ryhmänä rakentaa esitystä vielä ehjemmäksi, sillä emme missään vaiheessa oikein käyneet esitystä valmiina läpi. Olihan meillä ne omat alueet, mutta silti ylimääräiset rytmihäiriöt olisi ollut mahdollista karsia yhdessä suunnittelemalla. Ehkä näin leväperäisesti hoidettua opetuksen suunnittelua ei tule enää koskaan toista, mutta olihan tuo hieno kokemus, varsinkin kun opetus meni täydestä kuin väärä raha. Opetus siis onnistui yli kaikkien odotusten. Jokainen oli suunnitellut oman osuutensa hyvin eikä itse opetustilanteessa ollut mitään moittimisen sijaa. Tietysti aina voisi tehdä asioita toisin, mutta en olisi tehnyt suuria muutoksia minnekään. Opetettavat aihepiirit tuli opetettua hyvin ja kaikki varmasti tietävät tämän jälkeen miten kestävää kehitystä voidaan tarkastella monelta eri kantilta. Erityisen onnistunutta opetuksessa oli ehdottomasti valokuvat. Vaikka niitä ei aina opettaja linkittänyt koulumaailmaan, ymmärtää harjaantunut kuulija että kekeä on mahdollista soveltaa työssä kuin työssä.  Myös breik out toimi tässä opetuksessa hyvin ja sen avulla oli mahdollista osallistaa kuulijat mukaan. Emme sopineet miten breik outissa kukin toimii jaoimme vain aihealueen mistä puhumme. Ainakin ekolokisen kestävän kehityksen breik outissa keskustelu ja osallistuminen toimi hyvin. Käytimme mikkejä ja chattia kaikkia sopivasti. Saimme oikein perusteltua palautetta ja olen vakuuttunut siitä, että kuulijat sisäistivät asiamme hyvin.

Muiden ryhmien opetuksesta olen antanut jo opetustuokio kerrallaan palautetta. Ehkä kautta linjan olisin kaivannut opetusta enemmän käytännön kuin teorian kannalta. Osaan itse hakea tietoa, mutta kuka jakaa ne kokemukset? Ymmärsin monen ryhmän kohdalla, että porukka jakautui omaa osaamistaan lähellä olevaan ryhmään. Silti opetuksessa en ehkä yhdenkään ryhmän kohdalla havainnut sitä kokemuksellisuutta. Aika teoriapitoisia olivat opetuskerrat kerta toisensa jälkeen. Yllättävän paljon myös opetusta tehtiin erilaisten videoiden kautta. Oma tekemät videot olivat paikallaan, mutta muuten ne eivät kyllä olleet perusteltuja. Ne olisi voinut antaa meille resurssipankkiin odottamaan hetkeä, kun kaipaamme jotain opetettavan asian lisäystä tms. Itse ainakin jo yhden opetuskerran aikana väsähdin, kun aina piti katsoa video ja nostaa käsi pystyyn kun olen valmis. Annoin blogissani jo jokaiselle ryhmälle palautteen opetuskerran jälkeen, joten en sitä enää koe tarpeelliseksi antaa uudestaan tässä pohdinnassa. Kautta linjan koen etten saanut näistä irti sitä mitä odotin, mutta toivottavasti osaan sitten itse jakaa opetustuokioissa kokemuksiani enkä ainoastaan teoriatietoutta.

Muut ryhmät opettivat kevään aikana kansainvälisyyttä, yrittäjyyskasvatusta, erityiskasvatusta ja työelämäläheisyyttä. En voi omalla alallani välttyä miltään näiltä teemoilta, joten koska asiat jäivät mielestäni irrallisiksi menemme taas teemalla Siperia opettaa pitkästä aikaa. En silti ole huolissani ettenkö osaisi omalla alallani tunnistaa ydinasioita jokaisesta näistä teemoista. Erityiskasvatus on selkeästi minulle vierain aihealue, mutta kunhan erityispedagogiikan opinnot alkavat tulevalla viikolla on tämäkin tieto syvennetty tarvittavalle tasolle. Oppijakson saa suorittaa haluamallaan tasolla ja minä ajattelin tehdä siitä 5 opintopistettä, eli ei huolta peilaan tämän omaan alaani varmasti kevään kurssilla. Kansainvälisyys on ehkä toiseksi vierain, sillä en omassa työssäni kohtaa kansainvälisyyttä muuta kuin asiakkaiden toimesta. Onneksi kaikki asiakkaat ohjataan minulle, sillä olen talossa ainut, joka kykenee myymään auton myös englannin kielellä, toimitusjohtajan lisäksi. Mikä sattuma, mutta kevään opetusharjoittelussa saan myös ripauksen kansainvälisyyttä, sillä meille tulee kurssille vieraileva opettaja yhden viikon ajaksi. Tämäkin osa-alue saa siis vielä lisä mausteensa juuri oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Yrittäjyys ja työelämäläheisyys ovat minulle tutuimmat aihealueet. Olenhan tehnyt itsekin oppisopimuksella yhden tutkinnon. Tämä jos joku on hyvinkin työelämä läheistä ja hieno tapa suorittaa tutkinto. Yrittäjyys taitaa asua minussa jo luonnostaan, joten sen asian omaksuminen ja peilaaminen alalleni tulee luonnostaan nyt ja aina.

Tein osaamisen itsearvioinnin ehkä hieman väärin. Ajattelin, että se tehdään eAPE opintojen päätteeksi, mutta mielestäni minun on vaikea arvioida osaamistani ennen kun olen tehnyt myös opettajan töitä käytännössä. Arvioin siis osaamistani mutu tuntumalla eikä se tapa kyllä anna todellista kuvaa osaamisestani. En siis erittele antamiani vastauksia osana blogia, sillä olen ollut yltiö optimistinen arvioidessani osaamistani. Uskon, että minusta tulee hyvä opettaja, uskon myös että osaan suunnitella tunnin ja toteuttaa sen. Kestän hyvin myös palautetta, sillä ilman sitä en voi kehittyä oikeaan suuntaan. Silti tiedän jo nyt, että oppituntien suunnittelu vaati paljon enemmän kuin ape opintojen suunnittelu. En siis voi sanoa miten osaan, ennen kuin teen työtä myös käytännössä face to face opetuksena. Arvioin työelämäosaamisenikin nykyiseen työhöni, mutta tietysti itsearvioini haluaisi vastauksen työelämäosaamiseen opettajana. Sitä arvosanaa on siis pakko laskea jo heti kättelyssä antamastani nelosesta! Voin ehkä itsearvioni tehdä nyt niin, että otetaan jokaisesta antamastani arviosta yksi tai kaksi arvosanaa pois niin olemme ehkä siinä, missä todellisuudessa olen :) Tämä on ehkä parempi tehdä nyt jo niin suunta on vielä ylöspäin. Tosin enhän minä itselleni vitosia tietysti antanutkaan, mutta olin optimistinen sen tunnustan. Mitä opettajan ydinasioita kehitän, vastasin erityispedagogiikan ja opetustyön. Nyt lisään siihen vielä kansainvälisyyden, onneksi nämä kaikki toteutuvat seuraavaksi. Jään hyvillä mielin opintovapaalle ja ammennan tulevan kevään aikana itselleni oppia kahden opettajan avulla. Olen erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja motivoitunut harjoittelija varmasti tulen olemaan. On hienoa saada eAPE nyt tämän pohdinnan myötä pakettiin. Seuraavaksi opetusharjoittelu, 12 opintopistettä muita opintoja ja opettaja Aine on valmis.

22.2.2016 Kestävä kehitys

Tänään on meidän vuoro opettaa. Voinko saada parempaa syntymäpäivälahjaa kuin eAPE opinnot päätökseen? Hieno tunne, kun pian nämä luennot ovat ohi. Valmistautuminen opetustuokioon ei ole samaa tasoa, kuin mihin olen tottunut Haltin kanssa. Toisaalta jaoimme aihealueet hyvin tarkoin ja uskon todellakin jokaisen selviytyvän omasta opetettavasta aiheesta paremmin kuin hyvin.
Minun aiheenani on ekologinen kestävä kehitys joka taatusti on aihepiireistä tutuin ja sen myötä helpoin. Mikä minua nyt eniten pelottaa illan opetuksessa on se, pysymmekö aikataulussa ja annetussa otsikossa miten hyvin kiinni. Annettu aika ei ole pitkä ja meidän pitäisi antaa tuleville opettajille jotain kättä pidempää. Toivottavasti kaikki jaksavat kuunnella meitä, eikä turnauskestävyys paina liikaa.

Tämä ihana teksti aloitti päivämme, WOW mikä tunne :) Onneksi olkoon todellakin, viimeinen istunto! Hyvä eAPE hyvä me ja hyvä minä. Viesti sai varmasti jokaisen hyvälle tuulelle.

Tapasimme ryhmänä vielä ennen neljää Mont Blancilla ja lähdimme loppupalaveriin breik out sessioon, tuli testattua sen toiminta samalla. Sovimme vielä kertaalleen jokaisen tehtävät ja ei muuta kuin töihin nyt sitten. Timo aloitti hostina ja kertoi päivä agendan, apua pari euroa meni Tiiulle, kun hän meni ja sanoi että käymme läpi. Eihän me enää mitään käydä läpi, vai oliko autokauppa jo tässä vaiheessa muutamaa eroa vaille? Jos oli niin mielelläni minä Tiiulle vielä auton myyn ;) Timon asia oli painavaa, hän kertoi missä me kestävän kehityksen puitteissa menemme ja mikä on maailman ja Suomen tila asian suhteen. Ei mukavaa kuultavaa, mutta pakko nämä on jokaisen ymmärtää. Seuraavana olikin minun vuoro, juuri kun avasin suuni marssi puoliso ovesta sisään kukkapuskan kanssa ja YES minun opetus häiriintyi... Lämmitti kimppu silti mieltä ja kevensi tunnelmaa tämä sekoilu. Jossain vaiheessa syksyä lupasin teljetä lapset opetuksen ajaksi kellariin (jota meillä ei edes ole), nyt mukaan lähtee myös Heikki <3 Vai menenkö minä sittenkin lukkojen taakse? Se jää nähtäväksi.

Ihana ele, jokavuotinen syntymäpäiväkimppu tulppaaneita, mutta ajoitus olisi voinut olla ehkä hieman parempi. Opetin kestävää kehitystä kuvin, idea oli opettaa mukaillen pecha kuchaa verkossa. Pidin kyllä opetusmetodista. Puhuttua ei tarvinnut miettiä, olin sen verran sisällä jo asiassa. Ekologisen kestävän kehityksen pääteemoja on kierrätys, ekoteot, päästöt, otsoni, liikkuminen, vesistöt ja ja ja. Mieleenpainuvimmat valokuvaukset tein venemessuilla, jossa Itämeri oli osa messuteemaa. Onneksi huoli on meidän kaikkien huulilla! Oli hienoa reissata, miettien kokoajan matkaa ekologisen kestävän kehityksen kautta. Milloin kuvasin roskakoreja, milloin ratikoita.

Vaikka Suomi on edelläkävijä kestävän kehityksen suhteen ei huoli ole turha. Moni ei piittaa asiasta, vaikka pitäisikin. Olen itse miettinyt kestävää kehitystä paljon arjessani ja työssäni. En ole piittaamaton, mutta en myöskään fanaattinen asian puolesta puhuja. Otan silti asian vakavasti ja tulen varmasti myös opettajan työssäni asiaan kiinnittämään omilla teoillani huomiota. Toimin samalla myös esimerkkinä opiskelijoille, sillä omalla esimerkillä ja asiasta puhumalla tulevat ihmiset tietoiseksi asiasta. Tiiun sanoin, tehdään asiasta piilo-opetussuunnitelma. Mutta nyt jatkan muiden opetukseen.

Jäljellä olivat Minna N, Satu ja Joonas. Kuvat Pecha "keke" Kuchan tapaan opetuksessa jatkuivat ja oli hieno huomata miten tiimityöskentely sujui. Yksi sulki kameran ja toinen käynnisti, kuin liukuhihnalla jokainen hoiti opettajan roolinsa hienosti. Kuvat puhuttelivat kaikkia ja toivottavasti myös aiheet. Joonas otti sympatiapisteet kirahvinsa kanssa. Huoli meidän luonnosta ja ravinnosta oli käsin kosketeltavaa taloudellisen kestävän kehityksen aikana. Kulttuurinen ja sosiaalinen kestävä kehitys olivat vaikeimmat aiheet, mutta wow miten hienosti teemat käsiteltiin karjalanpiirakoita myöten. Uskon, että jokainen opettaja oli paneutunut aidosti innostuen omaan teemaansa ja se myös näkyi opetuksessa. Vaikka ryhmä rämä ei paljon ennakkoon treenannut ei kukaan kuulija sitä edes huomannut. Voidaanko me siis todeta, että me ollaan valmiita opettajia, kun voimme tällä tyylillä opettaa? Minä sanon että KYLLÄ! Opinnot tulivat päätökseen ja me opettajat selvästi hallitsemme asiamme. Palautetta en ole opetuksesta vielä nähnyt, mutta se mitä suullisesti saatiin oli todella positiivista.

15.2.2016 Työelämäläheisyys

Toiseksi viimeinen luento ja kuten jo edellisessä blogissani sanoin, alkaa turnauskestävyys olla kovilla ja sen ehkä huomaa myös muista. Tänään kiipesin Kilimanjarolle ja kah seeprat vilahti jälleen :) Ihmettelen, miksi Kilimanjaron slidet ovat edelleen ylhäältä alaspäin luettavissa, vaikka koko syksyn vuori sai palautetta, ettei opiskelijat tykänneet siitä tyylistä. Uskollisesti loppuun asti linja piti, tähän täytyy siis olla hyvä peruste ja hyväksytään ulkoasu tällaisena. Seeprat vain jossain välissä vilahti, ne ei enää kulkeneet matkassa.

Odotukset opetukseen olivat neutraalit, Johannes minun kutsuma hypnoottinen puhuja on äänessä jälleen :) Voi tuota ihanaa varmaa tyyliä, ihailtavaa se on kyllä edelleen. Johanneksesta huokuu rauha, varmuus ja osaaminen, hän myös isännöi Kilimanjarolla ja oli selvästi vastuun kantaja. Tästä päivästä jäi mieliin, että opettajat olivat kukin panostaneet opetustuokioon täysillä.

Videot saivat  ensin minulta karvat pystyyn, johtuen viime viikkoisesta kyllästyksestä. Olipa hienoa yllättyä, kun vihdoin vastahakoisesti aukaisin ensimmäisen videon. Minna D:n terveiset Sveitsistä ja perään hetken kuluttua Kirsin haastattelu Suomesta. Tällaiset videot ovat todellakin oikeita ja oikeassa paikassa. Opettajat olivat ne itse tehneet ja se jos joku osoitti vielä lisää osaamista ja panostusta. Videoihin oli käytetty ajatusta ja aikaa. Minna ja Kirsi olivat tehneet haastattelun ja Kirsi oli keksinyt liittää kuvia videoon, koska haastateltava ei halunnut tulla filmitähdeksi. Kirsi saa minulta kyllä sata pistettä ja papukaijamerkin panostuksestaan. Hienoa heittäytymistä.

Myös Minna D oli koostanut loistavan esimerkin ja haastateltavat olivat oikeasta elämästä ja ihanasti puhuivat suomea. Sveitsin mallia verrattiin Suomen oppisopimusmalliin. Ehdottomasti Suomessa on hyvä ottaa oppia muiden maiden käytänteistä. Tämä esimerkki osoitti sen, kuinka opiskelijat koulutetaan ammattiinsa vaaditulla ja ehkä Suomen mittakaavassa myös vaativalla tavalla. Opiskelijoilta odotetaan paljon ja osaamista mitataan testein. Haastateltava tosin lopuksi tuumasi olevansa jo esimiestään nopeampi työssään. Eli oppi todellakin taisi mennä perille.

Oppisopimus on Suomessa hyvä tapa kouluttautua. Itse olen suorittanut yhden monista tutkinnoistani oppisopimuksella. Tämä minun suorittama tutkinto oli omassa työssäni hyvin helppo suorittaa, mutta hieno keino saada työntekijöille ammatti. Tämä opetustuokio sai parhaat keskustelut aikaiseksi loppua kohden. Ehkä kaikki todellakin huomasivat tämän panostuksen ja tarttuivat kiinnostavaan aiheeseen. Uskon, että kaikki saivat jotain kättä pidempää tästä opetuskerrasta. Opetus ei ollut ihan hyvä, vaan loistava :) Kiitos osallisille!

8.2.2016 Erityiskasvatus

Tänään on Petran vuoro opettaa ja minä vuorostani töissä :( Aidosti harmittaa, kun työt ensimmäistä kertaa haittaa opiskelua. Valmistelin kyllä opetustilanteen siten, että otin läppärin ja kuulokkeet mukaan, mutta valmistauduin myös henkisesti siihen, että keskittyminen herpaantuu ja asiakkaita voi tulla hetkenä minä hyvänsä.

Alku lähti hyvin liikkeelle, oppitunti alkoi ja asiakkaita ei ollut hallissa ollenkaan. Klo 17 jään vasta yksin töihin ja viimeisen tunnin joudun menemään asiakas edellä, ei koulu edellä. Kollegat tuli uteliaina katsomaan, mikä puheensorina huoneestani kuului, hyvä että hekin näkevät mitä olen koko syksyn aina maanataisin touhunnut, kun olen lähtenyt aiemmin töistä :) Tämä kuva työpisteeltäni, jossa auki sekä AC että oma työkone. Kuuntelen opetusta ja teen tarjousta samaan aikaan, helppoa eikö totta.

Tämä opetustuokio jäi mieleen videoista, joita nyt hieman kritisoin. Kuinkahan monta kertaa opetus pysähtyi ja meidän piti katsoa joku annettu video. En ymmärrä metodia opetuksessa varsinkin, kun annettuna on vain 2 tunnin opetuksen valmistelu. Tästä opetuksesta ainakin 30 minuuttia meni videoihin. Tämä aika olisi ollut parempi käyttää aktivointiin esimerkiksi kysellen omakohtaisia kokemuksia mielenkiintoisesta aiheesta. Ymmärsin, että opettajilla oli paljon omakohtaista osaamista aihepiirin ympäriltä, mutta nyt sitä ei hyödynnetty riittävästi. Toinen, mikä minulla meni ohi on se, miksi rikosrekisteriotetta käytiin läpi niin tarkasti, mutta se saattoi mennä myös siitä syystä, että keskittyminen oli mitä oli. Toki jokainen meistä opiskelijoista hyötyy tästä tiedosta, koska kaikki meistä sen otteen hakee ennen harjoittelua eli ei oppi hukkaan mennyt. Oliko se silti osa erityiskasvatusta? Sitä en osaa äkkiseltään kommentoida.

Jälkitehtävä opiskelijoille, jotka eivät olleet opetusta seuraamassa, oli etsiä kirjoitusvirheitä. Tämäkään ei ehkä mielestäni lisää oppimista erityiskasvatuksesta, joten en edes ryhtynyt niitä etsimään. Onko minusta tullut joku kapinallinen, vai onko opetuksen taso ollut vaan syksyllä reilusti korkeampi? Ehkä oikea vastaus on turnauskestävyys :) Työnohessa olen saanut hoidettua opiskelun enemmän kuin hyvin, mutta ehkä nyt on se vaihe, jolloin opiskelu saa tuntua luissa ja ytimissä. Nyt on myös vaihe, jolloin yritän antaa jokaiselle ryhmälle vertaispalautetta myös siitä, mitä olisi voinut tehdä toisin, joten nyt tulee myös risuja :)

Valma ja Telma ja nyt läsähti ensimmäiset videot kehiin. Molemmat valmentavat koulutukset opetettiin perusteellisesti, mutta oliko tarve mennä näissä näin syvälle tai tukivatko videot oppimista? Omalta kohdalta voin vastata että en pitänyt videoiden yltäkylläisyydestä. Seuraavaksi HOJKS ja hops kertaalleen ja video. Tässä vaiheessa hops pitäisi olla jo meillä hallussa, joten sitä ei tarvitsisi enää uudestaan opettaa. Tämäkin aika olisi voitu käyttää uuden opetteluun ;)

Vasta kun Mikko aloitti opetustuokion päästiin mielestäni siihen aihepiiriin, mitä odotin. Ehkä aiempi opetus olisi kannattanut kiteyttää ja tiivistää ja konkreettisesti opetusta enemmän tästä. Eli konkreettisesti kiusaamista, masennusta, pyörätuoleja, sokeita, kuuroja kehiin. Mutta jos jotain oppia ylipäänsä tästä opetuskerrasta niin ei VIDEOITA tuutin täydeltä, kiitos :)

1.2.2016 Yrittäjyys

Tänään on Suvin vuoro olla äänessä. Toki opetuskerralla oli myös muita opettajia, mutta aina sitä odottaa eniten haltilaisen kohtaamista. Ennakkotehtävä oli mukava ja omalta kohdaltani kyllä allekirjoitan oman tuloksen. Opetus alkoikin ennakkotehtävän purulla, hassua että osa ei allekirjoittanut vastauksiaan. Hoksasivatkohan he laitta vastauksiaan eri kohtiin ruudulla vai mistä se johtui? No ei väliä, tämä ei ollut päivän tärkein anti.

Ennakkotehtävän jälkeen Terhi opetti meille, mitä yrittäjyys tarkoittaa. Yrittäjyys on yksilön kykyä muuttaa ideat toiminnaksi. Tämä vaatii riskinottokykyä, jotta tavoitteet saavutetaan.
Yrittäjyyskasvatus on puolestaan eri asia, hyvin laaja käsite. Yrittäjyyskasvatus on elinikäistä oppimista, verkostoitumista jne jne. Seuraavaksi meiltä kysyttiin, onko meillä omia kokemuksia yrittäjyyskasvatuksesta? Koska en ole ammattikorkeakoulujen kasvatti en ole törmännyt yrittäjyys luentoihin. Jäin jopa miettimään oliko meillä yliopistolla mitään näin käytännönläheistä kurssia aiheesta tai edes aiheen vierestä. En kuollaksenikaan muista yhtään kurssia tämän teeman ympäriltä. Toisaalta Johannes löysi tutkija koulutuksesta samoja ominaispiirteitä eli saman teeman ympärillä voi pyöriä muun otsikon alla.

MO päivien päätteeksi Tiiu tuumasi, että minusta löytyy sisäinen yrittäjyys. Eli tämän kommentin pohjalta voisin sanoa, että olen törmännyt termiin :) Tuli hyvä mieli, kun Tiiu spontaanisti sanoi näkevänsä minussa sisäisen yrittäjyyden. Kyllä minä itsekin näin ajattelen, mutta se näkyy myös muille? Mukavaa. Tämä kommentti tuli siitä, kun jäin spontaanisti auttamaan tiiua luokan järjestämisessä, eli en tehnyt mitään ihmeellistä.

Seuraavaksi Suvi alkoi tienaamaan Tiiulle autoa, jonka minä myyn :) Eli tiesin heti, mistä oli kyse! Suvi oli käynyt jotain läpi ja mehän ei käydä mitään läpi <3 Suvi on todella hyvä esiintyjä ja puhuja, radioääni termi on tullut hänen yhteydessään tutuksi ja se Suvilla kyllä on. Suvin opetuksesta huokui osaaminen. Suvi opetti meille mitä on yrityskasvatus ammattikorkeakoulussa (kumppanuustoimintaa
markkinointia ja liikeideoita).  Tamk samk jamk, vai miten se meni? Ihania sanalyhenteitä, missä eri ammattikorkeakouluissa opetusta on :)

Ryhmätyössä olin niin valmiina kommentoimaan ja kah, eka kertaa kesken opetuksen mun mikki sanoi sopimuksen irti. En tietysti tunnusta että testit jäi tekemättä... Voi ei! Suvi teki kysymyksen suoraan minulle ja siellä breik outissa ei ollut edes chat mahdollisuuta, ennen kuin Juhana sen sinne äkkiä loi. Huh. Aikamoinen pelastus ja Suvi ymmärsi heti, mitä ajoin takaa, kun sain raapustettua jotain chattiin. Tämä tehtävä oli hyvin huolella suunniteltu ja sen purku meni loistavasti. Koko opetustuokio oli ajankohtaisesta aiheesta ja vaikka kuinka yritin olla kriittinen, jotta voisin antaa myös tälle ryhmälle vertaispalautetta en sitä keksi nyt antaa. Minua ei häirinnyt kuin yksi aivan pieni asia. Chatissa joku alkoi hoitamaan edellisen opetustuokion asioita ja se sekoitti hetkeksi keskittymistä. Eli ei paha, eikä edes koskettanut opetusta. Tosin olisihan siihen kärkäs ope voinut kommentoida, että pysytäänpäs nyt aiheessa ;)

Lopuksi saimme tehtävän miettiä swot analyysin avulla, millaisia opettajia tai yrittäjiä olemme. Eli minun tulee nyt miettiä omat vahvuudet, mahdollisuudet, uhat ja heikkoudet. Tämä ei synny yhdessä illassa, joten palaan tähän myöhemmin. Sekä mietin rauhassa, millaisen toiminnallisen tehtävän pitäisin yrittäjyys kurssilla?

24.2.2016 palaan vihdoin asiaan.
Vahvuuteni, olen ulospäinsuuntautunut ja avoin luonteeltani. Tulen ihmeisten kanssa toimeen ja olen reilu. Minussa varmasti asuu sisäinen yrittäjyys.
Heikkouteni, en välttämättä kestä kaikkea palautetta, vaan jään sitä ruotimaan. Toisaalta myös puolustaudun herkästi, onko se aina viisasta, joten otan sen heikkoutena.
Mahdollisuus, minulla on mahdollisuudet päästä ihan minne vain. Riittää vaan, että uskoo omaan tekemiseen!
Uhka, varmasti on kilpailu ja sen kiristyminen. Myös taloudellinen uhka on aina läsnä.

Yrittäjyyden kurssin toiminnallinen tehtävä olisi aktivoiva ja todellisen elämän tehtävä. Sillä ei ole edes väliä, mistä aiheesta, kunhan vain opiskelijat jalkautuisivat ja joutuisivat miettimään asioita oikeassa elämässä.

25.1.2016 Teemana kansainvälisyys

Aika rientää ja on jälleen hetki pysähtyä kuuntelemaan mitä opiskelijakollegat ovat meille opettamassa. Tämän päivän aihe käsittelee kansainvälisyyttä. Opetus oli jaettu jokaiselle jotain periaatteella. Työjärjestys toimi hyvin, mutta olisin kaivannut pelastajaa yhdelle opettajista, sillä hänen puheestaan oli vaikea saada selvää. Ääni kiersi ja puhe särisi, putosin kärryiltä ihan auttamattomasti tässä kohtaa. Tällaisessa tilanteessa olisi parempi korvata opettaja toisella mieluummin kuin antaa särinän jatkua. Voin sanoa, että tämä sekä vierailevan haastateltavan tulo linjoille saivat minun keskittymisen heikkenemään. Miksi vierailijan tulo häiritsi? koska ajattelin koko ajan, ettei hän ymmärrä mitä puhumme ja hän kuitenkin tuli vapaaehtoisesti meille jakamaan asiantuntemustaan. Olisiko ollut sittenkään huono idea, että Heini olisi toiminut opettajana viimeisenä ja Katriina olisi hypännyt tauon jälkeen opettajaksi, jotta vieraileva tähti olisi saanut heti puheenvuoron. Toisaalta myös opetuskieli olisi ollut viisasta vaihtaa myös englanniksi, sillä olihan meidän teemana kansainvälisyys. No tässä joitain ajatuksia, mutta käyn hieman läpi vielä oppimaani. Katriina ansaitsee silti erityismaininnan, sillä hän piti vieraan ajan tasalla.

Ensimmäisenä käsiteltiin monikulttuurisuutta ja kotouttamista. Tämä aihe sinänsä tuntui jo tutulle lähiopetuspäivien ansiosta, mutta näkökulmaa oli hiukan muutettu. Huomaan sen, että enemmän sain irti aiheesta lähiopetuspäivänä, kuin nyt. Opetuksessa oli ensin kulttuuritaustasta asiaa, mutta jäin ehdottomasti kaipaamaan tämän aihealueen avausta vielä syvemmälle. Osa opettajista meidän e-APE ryhmässä on opettanut monikulttuurisia opiskelijoita. Heillä olisi ollut tälle opetuskerralle paljon annettavaa omasta kokemuksestaan. Olisin toivonut tulevalle opettajalle eli minulle ja muille opettajaopiskelijoille pientä tietopankkia, jonka avulla osaisin lähestyä eri kulttuuritaustoista tulevia opiskelijoita opettajana. Mitä on hyvä tietää, kun opiskelija tulee Aasiasta, entä kun hän tulee Intiasta tai jostain muusta maasta, mitkä ovat yleisimmät kansallisuudet, joita kohdataan? Mitä ominaispiirteitä heidän kulttuureissaan on uskonnon lisäksi? Mitä minun pitää opettajana heistä tietää? Onko joitain asioita, joita ei missään nimessä saa tehdä? Tiiu kommentoi keskusteluissa chattiin joitain asioita, kuten Aasialaisen kunnia, myös rukoushetket käytiin läpi sekä lunttaus. Muistin lunttauksesta oman äitini (myös opettaja) tarinat kiinalaisista opiskelijoista, joille lunttaamisesta kärähtäminen on kamala häpeä ja oman kunnian säilyttäminen on tärkeää. Nämä tarinat jäävät mieleen ja niiden avulla opettaja selviää arjen työssään, joskus pitää toimia vaistojen varassa ja silloin nämä tarinat voisivat pelastaa. En tiedä olenko tämän opetuksen jälkeen yhtään valmiimpi asian kanssa vai menenkö Siperia opettaa linjalla jälleen. Mitä voin itse tehdä on perehtyä tulevien opiskelijoiden kulttuuriin ennen kun mokaan, mutta millä keinoin se jää nähtäväksi. Moonan esityksessä oli kohta, jaa osaamistasi. Tässä olisi ollut sille tilaa, mutta tiedän ketkä meidän opiskelijoista ovat tekemisissä muiden kuin suomalaisten kanssa, joten voin myös itse kysyä, mikäli kohtaan ongelmia asian tiimoilta. Toisaalta olen rauhallisin mielin, mikäli opetan korkeakoulussa, uskon että opiskelijat sopeutuvat suomalaiseen opetuskulttuuriin.

Tauon jälkeen Katriina ja Heini pääsivät ääneen ja selkeästi mieliinpainuvin osio oli edessä. Teemana olivat kansainvälinen liikkuvuus, kansainväliset verkostot, yhteiset opintokokonaisuudet, osaamisen tunnustaminen kansainvälisesti, ammatillisen osaamisen vertailtavuuden edistäminen, vieraskieliset koulutusohjelmat, kotikansainvälistyminen ja mieliinpainuvimpana haastattelut. Katriinan englanninkielen hallinta oli ihailtavaa, en tiedä oliko tuo itsensä haastamista, kuten Katriina sanoi vai luonnollista osaamista. Katriina osoitti osaamistaan mitä parhaimmalla tavalla. Tämä osio opetuksesta oli selkeä ja hienosti toteutettu kokonaisuus. Haastattelu onnistui hyvin ja haastateltava pysyi täydellisesti aiheessa. Tästä vaan heräsi mieleen kysymys, olisiko häntä voinut vielä enemmän hyödyntää asiantuntijana, mutta hieno toteutus kerta kaikkiaan. Ehkä silti olisin jättänyt niitä diagrammeja vielä vähemmälle ja olisin hypännyt haastattelun kimppuun nopeammin. Jotenkin odotin sitä malttamattomasti, välillä haastateltavakin jo oli tulossa linjoille, johon Katriina rauhoittele wait a minute, please ;)

Ehkä kokonaisuutena opetuksesta nimenomaan osaamisen jakaminen on asia, mitä kautta linjan kaipasin lisää. Olen täysin noviisi tällä saralla ja kaikki ihan käytännön opit olisivat antaneet minulle henkilökohtaisesti enemmän, kuin diagrammit ja faktatieto, jonka uskon löytäväni etsimällä. Kokemuksia ja niiden  jakamista kun on tuhat kertaa vaikeampi löytää,  koska ihmisillä eli myös meillä opettajaopiskelijoilla on hiljaista tietoa, mitä kukaan ei ole kirjannut minnekään.

Opetuksen lopuksi saimme tehtäväksi pohtia kahta casea blogissa, jotka olisi oikeastaan helppo yhdistää yhdeksi.

Case 1, haluan lisätä kansainvälisyyttä alani opetuksessa, miten toimin? Kaupallisella alalla on helppo lisätä kansainvälisyyttä monella eri tavalla. Tietysti kokemusten vaihto ja monikulttuuristen oppilaiden osallistaminen on yksi keino. Toisaalta sosiaalinen media voisi olla mielenkiintoinen tapa lisätä kansainvälisyyttä. Esimerkiksi amerikkalaisten asiakaspalvelutaidot ovat vertaansa vailla. Kunpa voisin hyödyntää internetiä tai verkostoitumista ja ammentaa heidän ammattitietotaitoa työhöni. Tässä haastetta minulle opettajana. Tai lähden tutkimaan, miten eri asiat ja erilaiset toimintatavat missäkin maissa toteutetaan, eli alan tutkijamaailmanmatkaajaopettajaksi :) wow mikä sanahirviö :)

Case 2, opiskelija ei halua kansainvälisyyttä luennolle, vaan haluaa kaiken opetuksen suomeksi, mitä vastaan. It is so last season :) Eli ei enää ole mahdollista mitenkään välttää kansainvälisyyttä ei opetuksessa eikä elämisessä Suomessa. Eli kyllä edellytän opiskelijoiltani osallistumista, mitä ikinä oppitunnille keksinkään.

Työstä julisteen tänne ajatuksen kanssa myöhemmin :) tai sitten en.

Mo-tehtävät 11-12.1.2016

Vuosi on vaihtunut ja porukka jälleen koolla. Nyt on vuorossa lähiopetuspäivät  ja meidän kaikkien tehtävä on opettaa toisille, jokin aihe mikä mielestämme kaipaa vielä jatkokäsittelyä. Aamu alkoi iloisissa tunnelmissa. Hassu tunne tavata kaikki virtuaaliopiskelijat livenä. Osasin jopa jo lähes kaikkien ryhmäläisten nimet. Halti, vihdoin mekin ollaan koolla!

Istun nyt kotona ja haluan purkaa päivän tuntemukset heti paperille, tiedän jo nyt, että huomenna on edessä yhtä hieno päivä.

Miten rakennetaan yhdessä toimivaa työyhteisöä? Tämä aihe aloitti päivän opetustuokion. Voi että mikä startti. Hypnoottinen puhe tuli takaisin <3 Hatun nosto Johannekselle siitä, mitä hän on :) Minna N oli ihanan pirteänä ja Johannes huokui osaamista ja jotain mystistä rauhaa. Tämä opetus ei olisi voinut enää paremmin mennä. Opimme uuden menetelmän, jota voimme käyttää työssämme ja olimme heti ryhmätöissä kiinni. Vaikka uskon, että osa kritisoi aktivointia, mikäli sitä tulee liikaa, mutta nyt on meidän tehtävä olla oppilaita, joten nyt nämä on syytä testata käytännössä. Oma motivaationi on huipussaan, lupaan antaa itsestäni kaiken.

Suvi ja Kirsi opettivat arjen haasteita Case tehtävien avulla. Kaikki caset olivat tosi elämästä ja opetus oli onnistunut. Suvi puhuu vähän, mutta asiaa ja Kirsi taas puhuu minkä kerkeää aina hymy korvissa. Molemmista palaute hyvällä :) Ihana kun tunnen tytöt molemmat jo hyvin ja tiesin miten he opettavat ja millaisia opettajia luokan eteen käveli. Nyt illalla miettiessä huomaan, että asiat kyllä jäivät mieleen, vaikka joku kritisoi että caseja oli liikaa, minä pidin niistä ja asia oli painava. Meidän oikeasti pitää ottaa asioita huomioon omassa työarjessamme!

Seuraavana asiantuntijapaneeli. Ihana saada käytännössä myös tämä aktivointimenetelmä käyttöön. Me opetetaan päivän päätteeksi aktivointimenetelmistä omalla alalla ja on niin parasta huomata, että jokainen opettaja satsaa aktivointiin ja motivointiin. Asiantuntija paneeli ja keskustelu oppimistavoitteiden suunnitteluista ja tavoitteiden asettamisesta soljui kuin vettä vaan. Ihana porukka, koko e-APE kaikki osallistuu ja jakaa osaamistaan. Pidin tuokiosta ihan todella paljon. Tämän opetuksen fiilis oli korkealla ja näissä tunnetiloissa oli enemmän kuin siistiä, kun Minna ja Marjo pisti jumpat pystyyn. Tämä ajatus kävi minullakin mielessä, mutta en olisi ikinä ollut noin rohkea. Tästä Super boonukset opettajille. Tämän jumpan jälkeen oli niin helppo keskittyä opetukseen ja oli aihekin kyllä Super mielenkiintoinen ja itselleni ajankohtainen. ADHD, masennus ja paniikkihäiriöt. En ole itse näihin sairastunut, mutta seurannut läheltä ihmisiä, jotka eivät aina jaksa ja voi hyvin. Toivoisin, että jokainen oppilas ja opettaja saavat aikaa omaan jaksamiseensa ja olisihan se hienoa, että jokainen voisi tehdä opintoja oman jaksamisensa puitteissa. Osa voisi kiivetä vuoren sijasta vaaralle tai tunturille, ei kaikkien kuulu olla samanlaisia....

Anna-Riikkaa ja Moonaa kaipaan, niitä olisi olut ihana nähdä. Hienon videon he meille tekivät ja oli hienoa saada edes tuulahdus heistä. Pidin videosta ja opetuksen toteutuksesta. Tästä jäi hyvä fiilis kaiken kaikkiaan. Pohdin olisiko opintopolkuni ollut toisenlainen, mikäli olisin matematiikka vaikeuksista kärsivä... No, olenko jopa ollut? Ei se minulle mitään helppoa ole ollut, mutta minähän menen läpi vaikka harmaan kiven, joten ei mua mikään matematiikka estä opinnoissa :) Facebookissa on jotain pohdintaa asiasta lisää.

Patu ja Tatu eiku Satu ja Tatu, mikä loistava kaksikko. Nuorisotakuu, mitä kusetusta politikoilta, mutta miten ajankohtainen aihe. Tämä opetus jäi pyörimään päässäni ja herätti sekä keskustelua että ajatuksia. Tuki ja toimintamallit, ei mikään helppo tehtävä, mutta välttämätön. Nuoret varmasti tukemalla työllistyvät, mutta joku heitti hyvän pointin. Mitä, jos nuorella on kotoa vain työttömyyden kasvatusmalli, ai kamala! Tästä aihepiiristä en varmasti saa ihan helposti rauhaa... Mutta tähän perään Timo ja Jari :) Oikein loistava pp esitys, niin sellainen kun olisin heiltä odottanutkin. Ei pahalla, mutta tämä oli kyllä tänään vähiten aktivoiva, mutta opettajat olivat niin symppiksiä <3 Molempien osaaminen näkyi opetuksessa rauhallisuudella. He hallitsivat opetettavan kokonaisuuden täydellisesti. Mitä muistan oli osaamisen osoittamisesta lavastettu rikkihappo vuoto...Mitä ihmettä tekisin jos hapot olis meidän takapihalla???? No soittaisin Kemin pojalle :)

Lopuksi kolme muskettisoturia ja Pecha Kucha. Tästä jäi niin rauhallinen ja hyvä olo. Opetus meni hyvin ja saimme myös hyvää palautetta kuuntelijoilta. Esiintymistäni joku jopa kehui, siitä tuli hyvä mieli. Minä nojailen niin rennosti ;)  Kiitos kaikille tästä päivästä ja hyvää yötä.

kuva Tiiu Tenno e-APE 2015 Facebook sivuilta


Päivä 2, (12.1.2016):

Aamu alkoi Minna D:n ja Juhanan mukaansatempaavalla  opetuksella työssäoppimisesta. Mietimme opettajan, ohjaajan ja oppijan kannalta työssäoppimista. WOW mikä esitys, ensinnäkin diat oli ihan uudessa sfäärissä! Nyt huomaa, että on ammattilaiset asialla.  Lisäksi saimme tehdä ihan uudenlaisen ryhmätyön, joka haastoi ja samalla aktivoi mukavasti. Summa summarum kolmikannalla on todella iso merkitys, jotta työssäoppimisjakso toteutuu parhaiten. Tämä parivaljakko veti kyllä hymyn huulille ja saavat kyllä 10 pistettä ja papukaijamerkin!

Seuraavana aiheena oli itse- ja vertaisarvioinnin merkitys oppimiselle. On todella aiheellista palata tähän aiheeseen syksyn jälkeen vielä uudestaan uudelta kannalta. Sympaattinen pari opettajina, Joonas ja Heini on jotenkin kyllä niin lämpöä huokuva opettaja kaksikko. Joonas meni rohkeasti keskelle luokkaa opettamaan ja auktoriteetin lailla keskittyminen ja keskustelu nousi uudelle levelille. Saimme todella hienoa keskustelua aikaiseksi sekä pareittain että koko luokan kanssa. Lopputulokseksi voisin nostaa sen, että me opiskelijat kohtelemme toisiamme silkkihansikkain. On todella tärkeää olla motivoiva ja kannustava, mutta me tarvitsemme palautetta myös asioista, mitä voisimme tehdä toisin. Toki on tärkeää myös koko ajan tehdä itsearviointia, mutta selkein suunta ja päämäärä saavutetaan tekemällä sekä itse -että vertaisarviointia.

Kansainvälisen aikuisopetuksen erityishaasteet mamu opiskelijoilla, seuraava aihe ja sivuuttaa eilistä keskustelua Kirsin ja suvin casessa. Mikko kävi moikkaamassa AC ympäristössä ja saimme katsottavaksi 15 minuutin videon. Aika koruton opetusmetodi verrattuna eiliseen Anna-Riikan ja Moonan etä opetukseen. Toisaalta hyvä testata eri tyylejä ja mahdollisuuksia nyt kun olemme vielä mekin opiskelijoita. Tämä metodi mahdollistaa muuhun tekemiseen ja koko luokan keskittymistaso verrattuna aamun kahteen edelliseen opetukseen laski huimasti. Eli voinko sanoa suoraan että on hiukan tylsää? Jos jotakin positiivista,  Mikko Kokko herätti mielenkiintoni ja taidan tutustua hänen teksteihinsä vielä tulevaisuudessa enemmän.

Tämä opetus oli päivän viimeinen eli enää ruokaa ja kevään opetustuokioiden pohdintaa ja valmistelua sekä koontia <3

kuva by: Tiiu Tenno/ facebook

palaute Halti

12.11.2015 made By Tiiu the tuutori:


Halti-ryhmään kuuluvat Petra, Kirsi, Suvi, Raisa ja Katriina. Tämä tehokas naisviisikko näkyy sosiaalisessa mediassa ja ilahduttaa istunnoissa hyvin suunnitellulla opetuksella. Rinnakkaissessioissa pidetty opetus on ollut tasaista ja vaikuttaa siltä, että valmistelun ja harjoitteluun on käytetty aikaa. Ryhmä kerää aktiivisesti palautetta opetuksestaan verkko-lomakkeilla. Ryhmän jäsenillä on riittävästi teknologia-osaamista e-APE-tyyppiseen opetukseen osallistumiseen.



Raisa, joka elää sanojensa mukaan ruuhkavuosia, räjäytti lähipäivien tekstin violettina. Saattaa olla, että violetilta se tuntuikin! Mutta sitten kirjoitukset muuttuivat ajoittain mustavalkoisiksi ja asioita käsiteltiin monipuolisesti. Harras toivomukseni on, että kaikkien blogimerkintöjen ulkoasu on samanlainen. Mutta jos et muuta mitään, niin lisää ainakin johonkin, ettei tuutori ole vaatinut tätä värikylläisyyttä!

Raisan blogista kehittyi sitten sellainen ajatus, että mitä jos tunnetila voitaisiin lisätä kirjoitukseen ja tietokone analysoisi tunteen ja valitsisi värivastineet. Mutta nyt asiaan!

Raisa käsittelee aiheita hieman samalla rakenteella kuin Petran blogissa havaitsin, sisältöjä ja kunkin ryhmän opetusta. Mielestäni Raisan oma kokemus ja mielipiteet näkyvät hyvin. Kaivattua reflektointia siis löytyy. Blogin sisällön pohjalta voidaan selvästi päätellä Raisan osaamisen kehittymisestä kautta syksyn. Myös asioiden välinen kytkentä näyttäytyy. Raisa, miksi asiasanat ovat piilossa? Bloggerissa  ne voi laittaa helposti sinne oikealle, missä tilaa on.

The end Halti/ Raisa

 

 

Tämä oli niin värikylläinen syksy että :)
Tiiu antoi mahtavan palautteen, jonka pystyin suoraan allekirjoittamaan. Värikylläisyys oli silkkaa vahinkoa ja nyt olen huomattavasti mustavalkoisempi. Asiasanat oli merkattu, mutta näkyivät vain minulle. Tästä huomaamme, että en ole mikään tekniikan ihmelapsi. Blogi on imaissut samassa suhteessa kuin koulu, hienoa että se näkyy myös teksteistä. Ihanalta tuntuu saada palautetta, oikein odotan sitä kaikilta.

Olen antanut myös kaikille haltilaisille vertaispalautetta oikeastaan jokaiseen tekstiin. Petra kirjoittaa hyvin novellimaisesti, hänen kauttaan on helppo matkata ajassa taaksepäin. Katriina on pedantti ja se tavallaan näkyy myös teksteissä. Suvi on ovela kotiäiti, joka on hyödyntänyt tehokkaasti videoimisen osaksi blogiaan. Ovelalla tarkoitan sitä, että tämä on aika tehokas tapa säästää aikaa, mutta tällä Suvi kyllä osoittaa samalla osaamistaan. Kirsi peilaa hyvin jo kokemuksiaan kirjoituksissaan.

 

APE teemojen 1-9 oppimisprosessin pohdinta

kuluneen syksyn tavoitteena oli, että tunnistan ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät. Osaan hyödyntää opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa oppimiskäsityksiin ja -teorioihin liittyvää tietämystä. Osaan soveltaa vuorovaikutustaitoja ja erilaisia opetusmenetelmiä opetuksessa ja ohjauksessa tarkoituksen mukaisesti. Lisäksi osaan hankkia tehtävien hoitamisen edellyttämiä valmiuksia lähipäivien aikana vertaisryhmässä ja syventyä ajankohtaisiin opetusalan teemoihin ja toimintaympäristöihin.

1. pohdi ammatillisen opettajan työkenttää ja tehtäviä omalla alallasi.

Syksy on ollut erittäin antoisa, joskin myös hiukan rankka näin työn ohessa tehtynä. Huomaan, että kaipaan opinnoille enemmän aikaa, jotta saisin prosessoitua asiat paremmin. Tai ehkä kaipaan jo maiseman vaihdosta ja janoan opettajaksi :) Oma alani on kaupallinen ala, joka pitää sisällään muun muassa markkinoinnin, liiketoiminnan ja rahoituksen osa-alueita. Olen ehdottomasti markkinointi- ihminen ja kaikki, mikä liittyy numeroihin on minulle punainen vaate. Alani on monitahoinen, mutta mielestäni on erittäin tärkeää löytää omat vahvuudet ja heikkoudet, joten jätän kaiken numeraalisen jollekin muulle opettajalle. Koska opettajan työkenttä on näin lavea, on se samalla myös haasteellinen. Maailma muuttuu kokoajan, samoin markkinoinnin keinot. Miten siis opettaa asiaa, joka ei ole stabiili? Tässä opettaja saa laittaa mielikuvituksensa peliin ja tietysti opettajan avainsana on kouluttaudu, kouluttaudu, hae tietoa ja ole itse myös ikuinen opiskelija. Minä jos joku näytän olevan ikuinen opiskelija, joten tämä sopii kyllä minun tulevaisuuden kuvaan kuin nenä päähän.

Omalle kaupalliselle alalle sopii hyvin linjakas opetus. Linjakas opetus tukee syvällistä oppimista sisältäen opetuksen keskeisimmät elementit, oppimistavoitteet, opetusmenetelmät sekä arviointitavat. Malli perustuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jossa opiskelijat ovat aktiivisia tiedon käsittelijöitä, jossa uuden oppiminen perustuu aiemmin opittuun, oppiminen on sosiaalista ja tapahtuu vuorovaikutteisesti. Omaa opetusta miettiessä tulee miettiä, mitä asioita opetan, mitkä ovat osaamistavoitteet, millä opetusmenetelmillä saavutan tavoitteet ja miten arvioin, jotta arviointi tukee oppimista. (LUT:n opettajan laatuopas, 5-6). Olen käsitellyt oppimisnäkemyksiäni myös erillisenä tekstinä blogissani aiemmin.

Osallistuin tässä luentojen lomassa Tiiu Tennon  videotutkimukseen, joka käsitteli ammattipedagogiaa. Päällimmäisenä toisen videon (https://youtu.be/FvkJ6lChvfQ) 
katselun jälkeen mieleeni jäi ajatus siitä, miten ammattipedagogiikka käsitteenä muuttuu jatkuvasti. Määritelmä ei ole yksiselitteinen, vaan se on kuin mustekala, useine lonkeroineen ja tarkastelumuotoineen. Ammattipedagogiikkaa voidaan peilata suhteessa työelämään, sen avulla opiskelija saa työkalut MUTTA opettajan tehtävä on kiivetä opiskelijan rinnalla, oman itsensä huipulle. Eli kukin saavuttaa omat yksilölliset tavoitteensa ja kiipeää niin korkealle vuorelle, kuin on tarve ja tahtotila. Ennen kaikkea opettajan ja tätä myötä myös  opiskelijan tulee oppia toimimaan jatkuvassa muutoksessa, sillä arki ja maailma muuttuu jatkuvasti. Peräänkuulutan itsekin kokoajan tätä muutosta ja oli niin mukava törmätä sen merkitykseen myös videolla. Ammattipedagogi valmentaa opiskelijaa tähän jatkuvaan muutokseen ja sen hallintaan työelämässä ja omassa ammatissa. Toivottavasti itse osaan yhdistää ammattipedagogina sekä työelämälähtöisyyden, että tiedot ja taidot. Kuten Tiiu taisi videolla sanoa, näitä asioita ei voi oppia kirjoista lukemalla, vaan tekemällä.

Omaan opetukseen yritän oman intohimon kautta luoda motivoituneen ilmapiirin, jossa jokainen opiskelija saa kiivetä juuri sellaiselle vuorelle, kuin hänen tahtotila ja resurssit riittävät.


2. Pohdi opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä

Opetuksen suunnittelu riippuu siitä, mitä opetetaan. Yleensä jokaisella julkisoikeudellisella oppilaitoksella on olemassa virallinen opetussuunnitelma, niin sanottu yleinen kehys, jossa määritellään opetuksen arvoperusta, tavoitteet, perussisällöt ja toteuttamisperusteet. (Pruuki 2008; 32). OAMK:n opetussuunnitelmaan (http://www.oamk.fi/opinto-opas/) tutustuessani huomaan, että osan kursseista voi pitää luentoina/kontaktina ja osa on tarkoitettu tehtäväksi käytännössä eli työelämälähtöisesti, jolloin opiskelijat jalkautetaan esimerkiksi erilaisiin yrityksiin. Opetuksen suunnittelulle on annettu raamit, mutta esimerkiksi markkinoinnin alalta markkinointiviestintä ja sen suunnittelu riippuu siitä, kenelle sitä suunnitellaan. Opettajan täytyy siis olla hyvin ajanhermoilla ja tietoinen missä mennään. Markkinoinnin perusteet tai asiakaspalvelun perusteet voisivat olla kursseja, joissa on ensin jokin teoria, mutta käytäntö on sitten ihan toisenlainen.
   
Joka tapauksessa opetuksen suunnittelussa tulee huomioida oppilaitoksen antaman kehyksen lisäksi muun muassa, tavoitteet, opetettava aine, vuorovaikutus, työtavat ja arviointi. (Pruuki 2008, 33) Ei ole helppoa olla olla (pian) opettaja; sillä Pruuki kirjoittaa myös kirjassaan, että ennakkosuunnitelmat hyvin harvoin toteutuvat sellaisinaan. (Ibid; 33) No en asiaa kyllä yhtään ihmettele. Ehkä matematiikkaa ja kieliä voidaan opettaa käymällä opetettavaa asiaa kielioppi tai lasku kerrallaan eteenpäin, mutta taatusti menetelmät vaihtelevat riippuen opetettavasta oppiaineesta. Omalla alalla voin uskoa, että se mitä suunnittelen ja miten toteutan eivät mene käsi kädessä. Minun pitää antaa myös opiskelijoille sijaa ja olla vuorovaikutteinen. Voin myös oppia uusia asioita omilta oppilailtani ja minun pitää hyväksyä se, että ammatillisen opettajan tulee antaa työkalut ja ottaa niitä vastaan, mikäli oppilaat niitä tarjoavat.

Nostaisin tähän samaan vielä motivaation. Oppimismotivaation kannalta tärkeää on, että opiskelija on kiinnostunut opetettavan asian sisällöstä. Opiskelijan tulee pitää opetettavaa asiaa tärkeänä ja kiinnostavana, jotta motivaatio säilyy. (Pruuki 2008; 21). Opettajana minun on hyvä tiedostaa se fakta, että kaikki asiat eivät kiinnosta kaikkia samalla tavalla, tällöin onkin hyvä keskustella opetuksen aikana siitä, mihin kyseistä tietoa tarvitaan ja miksi siitä on hyvä jokaisen olla kiinnostunut. Oppiminen on opiskelijan omaa aktiivista toimintaa, jolloin opiskelijan tulee olla motivoitunut ja aktiivinen, opettajan rooli on olla oppimisen ohjaaja (Pruuki 2008; 27.) Opettajan rooli ei siis ole uhattuna, vaikka se ohjaa opiskelijoita aktiiviseen oppimiseen ja tiedonhakuun.

Tähän motivaatioon ehkä yhtenä tärkeänä lisänä on oikean arviointimenetelmän löytäminen. Miksi opiskella, mikäli en hyödy? Mitä minä tästä saan? No kehitetään keppi ja porkkana metodi, eiku ne onkin joku jo keksinyt :) Ideana kuitenkin se porkkana lopuksi, eli rakennan kurssin siten, että jokainen hyötyy siitä tavalla tai toisella. Kenelle riittää kurssista porkkanaksi arvosana, kenelle asian omaksuminen, mutta kukin kiikkukoon sille vuorelle, minne resurssit riittävät. Ehkä arviointiin arviointimenetelmiin voisin sen verran sanoa, että sillä ei ole merkitystä miten ja millä keinoin arvioin kunhan teen sen jo heti kurssin alussa selväksi opiskelijoille. Eli arviointi on osa opetuksen perusperiaatteita ja opetuksen perusperiaatteisiin kuuluu heti alkuun kertoa, mitä opetan ja miten sekä miten tulen opitun arvioimaan. Eli tyylejä voi olla yhtä paljon kuin on opettajia, kunhan olen määrätietoinen avoin, rehellinen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen.


3. Pohdi vuorovaikutuksen, ohjauksen ja opetusmenetelmien käyttöä sekä merkitystä oman alasi opetuksessa


Kaupallisen alan opettajalle varmasti yksi tärkeimmistä asioista opetuksessa on vuorovaikutteisuus ja yhteistyö. Opiskelu on parhaimmillaan vuorovaikutteista, sitä voidaan ajatella jopa prosessiluonteiseksi, jossa uutta tietoa jaetaan ja opitaan näkemyksiä, kokemuksia, tietoja, taitoja ja ajatuksia vaihtamalla. (Pruuki 2008; 28). Ihminen on monella tavalla sosiaalinen ja vuorovaikutteisuutta on todella hyvä hyödyntää opetuksessa. Opettajan on vaan hyvä muistaa se, että maailmassa on tällaisia kielestä maailmaan vedettyjä ja osa on jostain muusta vedettyjä, eivätkä yhtä avoimia ja vuorovaikutteisia. Tämän kun muistan, voin opettajana miettiä miten saan ujot ja hiljaiset myös kommunikoimaan. Ehkä kirjallisesti? Ehkä ei? Oikea keino löytyy varmasti, ehkä ujot voivat sen minulle kertoa :)

Minulle henkilökohtaisesti tulee olemaan suuri opettelun aihe puhua hitaammin ja selkeämmin. Lisäksi on hyvin tärkeää tiedostaa mitä ja miten puhun. Olen todella kielestä maailmaan vedetty ja aivan varmasti se mitä yritän sanoa ja mitä kuulijat kuulevat eivät kohtaa, ellen paranna tapaani kommunikoida. Välillä tuntuu siltä, että aivot eivät ole yhteistyössä kieleni kanssa. Puhun "Raisaa", tuleeko siitä ammattikorkeakoulun uusi kieli, vai onko nyt syytä oikeasti kiinnittää huomiota siihen mitä puhun. Vastaus on että, minun pitää puhua selkeästi ja ajatuksen kanssa. Lisäksi välillä voin vaikka tarkastaa opitun laittamalla opiskelijat porinaryhmin tms. kertomaan, mitä heille juuri opetin.

Täytyy muistaa, että viestintä voi olla myös ei kielellistä, mutta vuorovaikutus ylipäänsä syntyy ihmisten kohdatessaan toisiaan. Hyvässä vuorovaikutuksessa on havaittavissa positiivinen läsnäolo ja halu ymmärtää toisiaan. (Repo-Kaarento ja Levander 2002; 141) Kaupallisella alalla voisin ajatella hyvien vuorovaikutustaitojen olevan suuressa arvossa. Kuuntele ja kuule. Tässä asia hyvin tiivistettynä.

Ohjaus varmasti nostaa päätään tai sanotaanko lonkeroitaan yhä enemmän. Ehkä aiemmin ohjauksella olisin voinut ajatella viitattavan vain opinnäytetöiden ohjaukseen, mutta nyt se on saanut myös muun merkityksen. Ohjaus on ensinnäkin opintojen suunnittelua ja opiskeluprosessin hallintaa, opiskelutaitojen, kuten tiedonhankinnan ohjausta, perehdyttämistä oman laitoksen tai yhteisön toimintaan, opintojen sisältöön liittyvää ohjausta, tietysti myös opinnäytetöiden ohjausta, urasuunnittelua ja työelämäohjausta. (Levander, Kaivola ja Nevgi 2002; 178). Opettajasta tulee aina vain enemmän ja enemmän ohjaaja ja tämä on suunta, minkä kannalla myös itse olen. Kuten olemme jo nähneet, emme me Haltilaisetkaan pystyneet kopioimaan toisiamme ja meitä oli vain viisi. Miksi kukaan opettaja edes kuvittelisi, että opiskelijat ovat toistensa kaltaisia.

Ohjaaja kulkee rinnalla opettaa oikealla tai ainakin parhaaksi kuvittelemallansa keinolla asiansa ja ohjaa ja ohjaa ja vielä kerran ohjaa. Mitä enemmän matkan varrelle saadaan levähdyspaikkoja, jossa opiskelijalta on aikaa kysyä, vieläkö hän jaksaa jatkaa matkaa, sitä parempia oppimistuloksia saadaan aikaiseksi. Tätä en voi viitata minnekään teokseen, mutta uskon, että olen pohdinnoissani oikeilla jäljillä.

4. Arvioi osaamisesti kehittymistä suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin. Mitä osaamista vielä tarvitsen?

Reflektio on äärimmäisen tärkeää, eli opiskelijan on hyvä välillä pysähtyä reflektoimaan omaa oppimistaan. Mitä jo osaan, mitä vielä pitää oppia, mitä olen kokenut. Mitä vielä pitäisi opiskella, jotta saavutan päämääräni? Reflektiivinen ajattelu vaatii ohjausta, jotta opiskelija osaa jäsentää ajatuksensa oikealla tavalla. Opiskelijalla on hyvä olla mahdollisuus saada myös palautetta, joka edistää kykyä oman oppimisen reflektointiin.(Pruuki 2008, 29-30)

Palaan syksyn jäljiltä osaamistavoitteisiin, ensimmäisenä arvo-osaaminen. Edelleen kuvittelen hallitsevani nämä asiat aika hyvin jo luonnostaan, mutta opettajuuteen liittyvään arvokeskusteluun en ole osallistunut, vielä :) Työelämäosaaminen minulla on hallussa, olen oppisopimuksella kouluttautunut esimieheksi ja sen kautta olen joutunut opiskelemaan budjetoinnista työvuorolistojen tekoon sekä uuden työntekijä perehdyttämiseen. Tällä osa-alueella koen olevani erittäin vahvoilla sekä avoimuuteni että osaamiseni avulla. Työyhteisöosaaminen on lähellä työelämäosaamista mielestäni vastasin myös tähän jo edellä.  Kansainvälisyysosaaminen ei ole syksystä lisääntynyt kuin muutamalla Bangladeshilaisella asiakkaalla, joten uskoakseni tämän kanssa olen samalla tasolla kuin syksyllä. Tutkimus- ja kehittämisosaaminen on minulla varmasti kahden gradun jälkeen jo luonnostaan hallussa, olen syntynyt tutkijaksi, teinhän Kiimingin juhlakirjaankin yhden artikkelin ihan vaan huvikseni aikanaan :) Substanssiosaaminen viimeisenä mutta ei taatusti vähäisimpänä, osaan yhdistää opitun ja jo osaamani asiat. No tähän en tiedä mitä ja miten asiat hallitsen, mutta jotenkin koko tämä opiskelu on minut imaissut, osaan tai en niin intoa ja motivaatiota minulla on edelleen. Uskoakseni substanssiosaaminen minulla on hallussa. se, mihin nyt tarvitsen paljon apuja on itse opettaminen, siitä minulla ei ole päivänkään kokemusta, joten tiedostan kyllä sen, että tämä on minulle työmaa, jos joku. Harjoitteluhakemus on täytetty, nyt vain odotan saavani paikan, jostain.


LÄHTEET:
Alaoutinen, Bruce, Kuisma et all, LUT:n opettajan laatuopas, 2009. Esa Print
Levander, Kaivola ja Nevgi 2002, Opiskelijan ohjaaminen. teoksessa yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Werner Söderström Osakeyhtiö.
Pruuki Lauri 2008, Ilo opettaa. Edita Publishing Oy
Repo-Kaarento ja Levander 2002, oppimista edistävä vuorovaikutus teoksessa yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Werner Söderström Osakeyhtiö.

nettilähteet:
http://www.oamk.fi/opinto-opas/
https://youtu.be/FvkJ6lChvfQ