Aika rientää ja on jälleen hetki pysähtyä kuuntelemaan mitä opiskelijakollegat ovat meille opettamassa. Tämän päivän aihe käsittelee kansainvälisyyttä. Opetus oli jaettu jokaiselle jotain periaatteella. Työjärjestys toimi hyvin, mutta olisin kaivannut pelastajaa yhdelle opettajista, sillä hänen puheestaan oli vaikea saada selvää. Ääni kiersi ja puhe särisi, putosin kärryiltä ihan auttamattomasti tässä kohtaa. Tällaisessa tilanteessa olisi parempi korvata opettaja toisella mieluummin kuin antaa särinän jatkua. Voin sanoa, että tämä sekä vierailevan haastateltavan tulo linjoille saivat minun keskittymisen heikkenemään. Miksi vierailijan tulo häiritsi? koska ajattelin koko ajan, ettei hän ymmärrä mitä puhumme ja hän kuitenkin tuli vapaaehtoisesti meille jakamaan asiantuntemustaan. Olisiko ollut sittenkään huono idea, että Heini olisi toiminut opettajana viimeisenä ja Katriina olisi hypännyt tauon jälkeen opettajaksi, jotta vieraileva tähti olisi saanut heti puheenvuoron. Toisaalta myös opetuskieli olisi ollut viisasta vaihtaa myös englanniksi, sillä olihan meidän teemana kansainvälisyys. No tässä joitain ajatuksia, mutta käyn hieman läpi vielä oppimaani. Katriina ansaitsee silti erityismaininnan, sillä hän piti vieraan ajan tasalla.
Ensimmäisenä käsiteltiin monikulttuurisuutta ja kotouttamista. Tämä aihe sinänsä tuntui jo tutulle lähiopetuspäivien ansiosta, mutta näkökulmaa oli hiukan muutettu. Huomaan sen, että enemmän sain irti aiheesta lähiopetuspäivänä, kuin nyt. Opetuksessa oli ensin kulttuuritaustasta asiaa, mutta jäin ehdottomasti kaipaamaan tämän aihealueen avausta vielä syvemmälle. Osa opettajista meidän e-APE ryhmässä on opettanut monikulttuurisia opiskelijoita. Heillä olisi ollut tälle opetuskerralle paljon annettavaa omasta kokemuksestaan. Olisin toivonut tulevalle opettajalle eli minulle ja muille opettajaopiskelijoille pientä tietopankkia, jonka avulla osaisin lähestyä eri kulttuuritaustoista tulevia opiskelijoita opettajana. Mitä on hyvä tietää, kun opiskelija tulee Aasiasta, entä kun hän tulee Intiasta tai jostain muusta maasta, mitkä ovat yleisimmät kansallisuudet, joita kohdataan? Mitä ominaispiirteitä heidän kulttuureissaan on uskonnon lisäksi? Mitä minun pitää opettajana heistä tietää? Onko joitain asioita, joita ei missään nimessä saa tehdä? Tiiu kommentoi keskusteluissa chattiin joitain asioita, kuten Aasialaisen kunnia, myös rukoushetket käytiin läpi sekä lunttaus. Muistin lunttauksesta oman äitini (myös opettaja) tarinat kiinalaisista opiskelijoista, joille lunttaamisesta kärähtäminen on kamala häpeä ja oman kunnian säilyttäminen on tärkeää. Nämä tarinat jäävät mieleen ja niiden avulla opettaja selviää arjen työssään, joskus pitää toimia vaistojen varassa ja silloin nämä tarinat voisivat pelastaa. En tiedä olenko tämän opetuksen jälkeen yhtään valmiimpi asian kanssa vai menenkö Siperia opettaa linjalla jälleen. Mitä voin itse tehdä on perehtyä tulevien opiskelijoiden kulttuuriin ennen kun mokaan, mutta millä keinoin se jää nähtäväksi. Moonan esityksessä oli kohta, jaa osaamistasi. Tässä olisi ollut sille tilaa, mutta tiedän ketkä meidän opiskelijoista ovat tekemisissä muiden kuin suomalaisten kanssa, joten voin myös itse kysyä, mikäli kohtaan ongelmia asian tiimoilta. Toisaalta olen rauhallisin mielin, mikäli opetan korkeakoulussa, uskon että opiskelijat sopeutuvat suomalaiseen opetuskulttuuriin.
Tauon jälkeen Katriina ja Heini pääsivät ääneen ja selkeästi mieliinpainuvin osio oli edessä. Teemana olivat kansainvälinen liikkuvuus, kansainväliset verkostot, yhteiset opintokokonaisuudet, osaamisen tunnustaminen kansainvälisesti, ammatillisen osaamisen vertailtavuuden edistäminen, vieraskieliset koulutusohjelmat, kotikansainvälistyminen ja mieliinpainuvimpana haastattelut. Katriinan englanninkielen hallinta oli ihailtavaa, en tiedä oliko tuo itsensä haastamista, kuten Katriina sanoi vai luonnollista osaamista. Katriina osoitti osaamistaan mitä parhaimmalla tavalla. Tämä osio opetuksesta oli selkeä ja hienosti toteutettu kokonaisuus. Haastattelu onnistui hyvin ja haastateltava pysyi täydellisesti aiheessa. Tästä vaan heräsi mieleen kysymys, olisiko häntä voinut vielä enemmän hyödyntää asiantuntijana, mutta hieno toteutus kerta kaikkiaan. Ehkä silti olisin jättänyt niitä diagrammeja vielä vähemmälle ja olisin hypännyt haastattelun kimppuun nopeammin. Jotenkin odotin sitä malttamattomasti, välillä haastateltavakin jo oli tulossa linjoille, johon Katriina rauhoittele wait a minute, please ;)
Ehkä kokonaisuutena opetuksesta nimenomaan osaamisen jakaminen on asia, mitä kautta linjan kaipasin lisää. Olen täysin noviisi tällä saralla ja kaikki ihan käytännön opit olisivat antaneet minulle henkilökohtaisesti enemmän, kuin diagrammit ja faktatieto, jonka uskon löytäväni etsimällä. Kokemuksia ja niiden jakamista kun on tuhat kertaa vaikeampi löytää, koska ihmisillä eli myös meillä opettajaopiskelijoilla on hiljaista tietoa, mitä kukaan ei ole kirjannut minnekään.
Opetuksen lopuksi saimme tehtäväksi pohtia kahta casea blogissa, jotka olisi oikeastaan helppo yhdistää yhdeksi.
Case 1, haluan lisätä kansainvälisyyttä alani opetuksessa, miten toimin? Kaupallisella alalla on helppo lisätä kansainvälisyyttä monella eri tavalla. Tietysti kokemusten vaihto ja monikulttuuristen oppilaiden osallistaminen on yksi keino. Toisaalta sosiaalinen media voisi olla mielenkiintoinen tapa lisätä kansainvälisyyttä. Esimerkiksi amerikkalaisten asiakaspalvelutaidot ovat vertaansa vailla. Kunpa voisin hyödyntää internetiä tai verkostoitumista ja ammentaa heidän ammattitietotaitoa työhöni. Tässä haastetta minulle opettajana. Tai lähden tutkimaan, miten eri asiat ja erilaiset toimintatavat missäkin maissa toteutetaan, eli alan tutkijamaailmanmatkaajaopettajaksi :) wow mikä sanahirviö :)
Case 2, opiskelija ei halua kansainvälisyyttä luennolle, vaan haluaa kaiken opetuksen suomeksi, mitä vastaan. It is so last season :) Eli ei enää ole mahdollista mitenkään välttää kansainvälisyyttä ei opetuksessa eikä elämisessä Suomessa. Eli kyllä edellytän opiskelijoiltani osallistumista, mitä ikinä oppitunnille keksinkään.
Työstä julisteen tänne ajatuksen kanssa myöhemmin :) tai sitten en.
tiistai 26. tammikuuta 2016
maanantai 11. tammikuuta 2016
Mo-tehtävät 11-12.1.2016
Vuosi on vaihtunut ja porukka jälleen koolla. Nyt on vuorossa lähiopetuspäivät ja meidän kaikkien tehtävä on opettaa toisille, jokin aihe mikä mielestämme kaipaa vielä jatkokäsittelyä. Aamu alkoi iloisissa tunnelmissa. Hassu tunne tavata kaikki virtuaaliopiskelijat livenä. Osasin jopa jo lähes kaikkien ryhmäläisten nimet. Halti, vihdoin mekin ollaan koolla!
Istun nyt kotona ja haluan purkaa päivän tuntemukset heti paperille, tiedän jo nyt, että huomenna on edessä yhtä hieno päivä.
Miten rakennetaan yhdessä toimivaa työyhteisöä? Tämä aihe aloitti päivän opetustuokion. Voi että mikä startti. Hypnoottinen puhe tuli takaisin <3 Hatun nosto Johannekselle siitä, mitä hän on :) Minna N oli ihanan pirteänä ja Johannes huokui osaamista ja jotain mystistä rauhaa. Tämä opetus ei olisi voinut enää paremmin mennä. Opimme uuden menetelmän, jota voimme käyttää työssämme ja olimme heti ryhmätöissä kiinni. Vaikka uskon, että osa kritisoi aktivointia, mikäli sitä tulee liikaa, mutta nyt on meidän tehtävä olla oppilaita, joten nyt nämä on syytä testata käytännössä. Oma motivaationi on huipussaan, lupaan antaa itsestäni kaiken.
Suvi ja Kirsi opettivat arjen haasteita Case tehtävien avulla. Kaikki caset olivat tosi elämästä ja opetus oli onnistunut. Suvi puhuu vähän, mutta asiaa ja Kirsi taas puhuu minkä kerkeää aina hymy korvissa. Molemmista palaute hyvällä :) Ihana kun tunnen tytöt molemmat jo hyvin ja tiesin miten he opettavat ja millaisia opettajia luokan eteen käveli. Nyt illalla miettiessä huomaan, että asiat kyllä jäivät mieleen, vaikka joku kritisoi että caseja oli liikaa, minä pidin niistä ja asia oli painava. Meidän oikeasti pitää ottaa asioita huomioon omassa työarjessamme!
Seuraavana asiantuntijapaneeli. Ihana saada käytännössä myös tämä aktivointimenetelmä käyttöön. Me opetetaan päivän päätteeksi aktivointimenetelmistä omalla alalla ja on niin parasta huomata, että jokainen opettaja satsaa aktivointiin ja motivointiin. Asiantuntija paneeli ja keskustelu oppimistavoitteiden suunnitteluista ja tavoitteiden asettamisesta soljui kuin vettä vaan. Ihana porukka, koko e-APE kaikki osallistuu ja jakaa osaamistaan. Pidin tuokiosta ihan todella paljon. Tämän opetuksen fiilis oli korkealla ja näissä tunnetiloissa oli enemmän kuin siistiä, kun Minna ja Marjo pisti jumpat pystyyn. Tämä ajatus kävi minullakin mielessä, mutta en olisi ikinä ollut noin rohkea. Tästä Super boonukset opettajille. Tämän jumpan jälkeen oli niin helppo keskittyä opetukseen ja oli aihekin kyllä Super mielenkiintoinen ja itselleni ajankohtainen. ADHD, masennus ja paniikkihäiriöt. En ole itse näihin sairastunut, mutta seurannut läheltä ihmisiä, jotka eivät aina jaksa ja voi hyvin. Toivoisin, että jokainen oppilas ja opettaja saavat aikaa omaan jaksamiseensa ja olisihan se hienoa, että jokainen voisi tehdä opintoja oman jaksamisensa puitteissa. Osa voisi kiivetä vuoren sijasta vaaralle tai tunturille, ei kaikkien kuulu olla samanlaisia....
Anna-Riikkaa ja Moonaa kaipaan, niitä olisi olut ihana nähdä. Hienon videon he meille tekivät ja oli hienoa saada edes tuulahdus heistä. Pidin videosta ja opetuksen toteutuksesta. Tästä jäi hyvä fiilis kaiken kaikkiaan. Pohdin olisiko opintopolkuni ollut toisenlainen, mikäli olisin matematiikka vaikeuksista kärsivä... No, olenko jopa ollut? Ei se minulle mitään helppoa ole ollut, mutta minähän menen läpi vaikka harmaan kiven, joten ei mua mikään matematiikka estä opinnoissa :) Facebookissa on jotain pohdintaa asiasta lisää.
Patu ja Tatu eiku Satu ja Tatu, mikä loistava kaksikko. Nuorisotakuu, mitä kusetusta politikoilta, mutta miten ajankohtainen aihe. Tämä opetus jäi pyörimään päässäni ja herätti sekä keskustelua että ajatuksia. Tuki ja toimintamallit, ei mikään helppo tehtävä, mutta välttämätön. Nuoret varmasti tukemalla työllistyvät, mutta joku heitti hyvän pointin. Mitä, jos nuorella on kotoa vain työttömyyden kasvatusmalli, ai kamala! Tästä aihepiiristä en varmasti saa ihan helposti rauhaa... Mutta tähän perään Timo ja Jari :) Oikein loistava pp esitys, niin sellainen kun olisin heiltä odottanutkin. Ei pahalla, mutta tämä oli kyllä tänään vähiten aktivoiva, mutta opettajat olivat niin symppiksiä <3 Molempien osaaminen näkyi opetuksessa rauhallisuudella. He hallitsivat opetettavan kokonaisuuden täydellisesti. Mitä muistan oli osaamisen osoittamisesta lavastettu rikkihappo vuoto...Mitä ihmettä tekisin jos hapot olis meidän takapihalla???? No soittaisin Kemin pojalle :)
Lopuksi kolme muskettisoturia ja Pecha Kucha. Tästä jäi niin rauhallinen ja hyvä olo. Opetus meni hyvin ja saimme myös hyvää palautetta kuuntelijoilta. Esiintymistäni joku jopa kehui, siitä tuli hyvä mieli. Minä nojailen niin rennosti ;) Kiitos kaikille tästä päivästä ja hyvää yötä.
kuva Tiiu Tenno e-APE 2015 Facebook sivuilta
Päivä 2, (12.1.2016):
Aamu alkoi Minna D:n ja Juhanan mukaansatempaavalla opetuksella työssäoppimisesta. Mietimme opettajan, ohjaajan ja oppijan kannalta työssäoppimista. WOW mikä esitys, ensinnäkin diat oli ihan uudessa sfäärissä! Nyt huomaa, että on ammattilaiset asialla. Lisäksi saimme tehdä ihan uudenlaisen ryhmätyön, joka haastoi ja samalla aktivoi mukavasti. Summa summarum kolmikannalla on todella iso merkitys, jotta työssäoppimisjakso toteutuu parhaiten. Tämä parivaljakko veti kyllä hymyn huulille ja saavat kyllä 10 pistettä ja papukaijamerkin!
Seuraavana aiheena oli itse- ja vertaisarvioinnin merkitys oppimiselle. On todella aiheellista palata tähän aiheeseen syksyn jälkeen vielä uudestaan uudelta kannalta. Sympaattinen pari opettajina, Joonas ja Heini on jotenkin kyllä niin lämpöä huokuva opettaja kaksikko. Joonas meni rohkeasti keskelle luokkaa opettamaan ja auktoriteetin lailla keskittyminen ja keskustelu nousi uudelle levelille. Saimme todella hienoa keskustelua aikaiseksi sekä pareittain että koko luokan kanssa. Lopputulokseksi voisin nostaa sen, että me opiskelijat kohtelemme toisiamme silkkihansikkain. On todella tärkeää olla motivoiva ja kannustava, mutta me tarvitsemme palautetta myös asioista, mitä voisimme tehdä toisin. Toki on tärkeää myös koko ajan tehdä itsearviointia, mutta selkein suunta ja päämäärä saavutetaan tekemällä sekä itse -että vertaisarviointia.
Kansainvälisen aikuisopetuksen erityishaasteet mamu opiskelijoilla, seuraava aihe ja sivuuttaa eilistä keskustelua Kirsin ja suvin casessa. Mikko kävi moikkaamassa AC ympäristössä ja saimme katsottavaksi 15 minuutin videon. Aika koruton opetusmetodi verrattuna eiliseen Anna-Riikan ja Moonan etä opetukseen. Toisaalta hyvä testata eri tyylejä ja mahdollisuuksia nyt kun olemme vielä mekin opiskelijoita. Tämä metodi mahdollistaa muuhun tekemiseen ja koko luokan keskittymistaso verrattuna aamun kahteen edelliseen opetukseen laski huimasti. Eli voinko sanoa suoraan että on hiukan tylsää? Jos jotakin positiivista, Mikko Kokko herätti mielenkiintoni ja taidan tutustua hänen teksteihinsä vielä tulevaisuudessa enemmän.
Tämä opetus oli päivän viimeinen eli enää ruokaa ja kevään opetustuokioiden pohdintaa ja valmistelua sekä koontia <3
kuva by: Tiiu Tenno/ facebook
Istun nyt kotona ja haluan purkaa päivän tuntemukset heti paperille, tiedän jo nyt, että huomenna on edessä yhtä hieno päivä.
Miten rakennetaan yhdessä toimivaa työyhteisöä? Tämä aihe aloitti päivän opetustuokion. Voi että mikä startti. Hypnoottinen puhe tuli takaisin <3 Hatun nosto Johannekselle siitä, mitä hän on :) Minna N oli ihanan pirteänä ja Johannes huokui osaamista ja jotain mystistä rauhaa. Tämä opetus ei olisi voinut enää paremmin mennä. Opimme uuden menetelmän, jota voimme käyttää työssämme ja olimme heti ryhmätöissä kiinni. Vaikka uskon, että osa kritisoi aktivointia, mikäli sitä tulee liikaa, mutta nyt on meidän tehtävä olla oppilaita, joten nyt nämä on syytä testata käytännössä. Oma motivaationi on huipussaan, lupaan antaa itsestäni kaiken.
Suvi ja Kirsi opettivat arjen haasteita Case tehtävien avulla. Kaikki caset olivat tosi elämästä ja opetus oli onnistunut. Suvi puhuu vähän, mutta asiaa ja Kirsi taas puhuu minkä kerkeää aina hymy korvissa. Molemmista palaute hyvällä :) Ihana kun tunnen tytöt molemmat jo hyvin ja tiesin miten he opettavat ja millaisia opettajia luokan eteen käveli. Nyt illalla miettiessä huomaan, että asiat kyllä jäivät mieleen, vaikka joku kritisoi että caseja oli liikaa, minä pidin niistä ja asia oli painava. Meidän oikeasti pitää ottaa asioita huomioon omassa työarjessamme!
Seuraavana asiantuntijapaneeli. Ihana saada käytännössä myös tämä aktivointimenetelmä käyttöön. Me opetetaan päivän päätteeksi aktivointimenetelmistä omalla alalla ja on niin parasta huomata, että jokainen opettaja satsaa aktivointiin ja motivointiin. Asiantuntija paneeli ja keskustelu oppimistavoitteiden suunnitteluista ja tavoitteiden asettamisesta soljui kuin vettä vaan. Ihana porukka, koko e-APE kaikki osallistuu ja jakaa osaamistaan. Pidin tuokiosta ihan todella paljon. Tämän opetuksen fiilis oli korkealla ja näissä tunnetiloissa oli enemmän kuin siistiä, kun Minna ja Marjo pisti jumpat pystyyn. Tämä ajatus kävi minullakin mielessä, mutta en olisi ikinä ollut noin rohkea. Tästä Super boonukset opettajille. Tämän jumpan jälkeen oli niin helppo keskittyä opetukseen ja oli aihekin kyllä Super mielenkiintoinen ja itselleni ajankohtainen. ADHD, masennus ja paniikkihäiriöt. En ole itse näihin sairastunut, mutta seurannut läheltä ihmisiä, jotka eivät aina jaksa ja voi hyvin. Toivoisin, että jokainen oppilas ja opettaja saavat aikaa omaan jaksamiseensa ja olisihan se hienoa, että jokainen voisi tehdä opintoja oman jaksamisensa puitteissa. Osa voisi kiivetä vuoren sijasta vaaralle tai tunturille, ei kaikkien kuulu olla samanlaisia....
Anna-Riikkaa ja Moonaa kaipaan, niitä olisi olut ihana nähdä. Hienon videon he meille tekivät ja oli hienoa saada edes tuulahdus heistä. Pidin videosta ja opetuksen toteutuksesta. Tästä jäi hyvä fiilis kaiken kaikkiaan. Pohdin olisiko opintopolkuni ollut toisenlainen, mikäli olisin matematiikka vaikeuksista kärsivä... No, olenko jopa ollut? Ei se minulle mitään helppoa ole ollut, mutta minähän menen läpi vaikka harmaan kiven, joten ei mua mikään matematiikka estä opinnoissa :) Facebookissa on jotain pohdintaa asiasta lisää.
Patu ja Tatu eiku Satu ja Tatu, mikä loistava kaksikko. Nuorisotakuu, mitä kusetusta politikoilta, mutta miten ajankohtainen aihe. Tämä opetus jäi pyörimään päässäni ja herätti sekä keskustelua että ajatuksia. Tuki ja toimintamallit, ei mikään helppo tehtävä, mutta välttämätön. Nuoret varmasti tukemalla työllistyvät, mutta joku heitti hyvän pointin. Mitä, jos nuorella on kotoa vain työttömyyden kasvatusmalli, ai kamala! Tästä aihepiiristä en varmasti saa ihan helposti rauhaa... Mutta tähän perään Timo ja Jari :) Oikein loistava pp esitys, niin sellainen kun olisin heiltä odottanutkin. Ei pahalla, mutta tämä oli kyllä tänään vähiten aktivoiva, mutta opettajat olivat niin symppiksiä <3 Molempien osaaminen näkyi opetuksessa rauhallisuudella. He hallitsivat opetettavan kokonaisuuden täydellisesti. Mitä muistan oli osaamisen osoittamisesta lavastettu rikkihappo vuoto...Mitä ihmettä tekisin jos hapot olis meidän takapihalla???? No soittaisin Kemin pojalle :)
Lopuksi kolme muskettisoturia ja Pecha Kucha. Tästä jäi niin rauhallinen ja hyvä olo. Opetus meni hyvin ja saimme myös hyvää palautetta kuuntelijoilta. Esiintymistäni joku jopa kehui, siitä tuli hyvä mieli. Minä nojailen niin rennosti ;) Kiitos kaikille tästä päivästä ja hyvää yötä.
Päivä 2, (12.1.2016):
Aamu alkoi Minna D:n ja Juhanan mukaansatempaavalla opetuksella työssäoppimisesta. Mietimme opettajan, ohjaajan ja oppijan kannalta työssäoppimista. WOW mikä esitys, ensinnäkin diat oli ihan uudessa sfäärissä! Nyt huomaa, että on ammattilaiset asialla. Lisäksi saimme tehdä ihan uudenlaisen ryhmätyön, joka haastoi ja samalla aktivoi mukavasti. Summa summarum kolmikannalla on todella iso merkitys, jotta työssäoppimisjakso toteutuu parhaiten. Tämä parivaljakko veti kyllä hymyn huulille ja saavat kyllä 10 pistettä ja papukaijamerkin!
Seuraavana aiheena oli itse- ja vertaisarvioinnin merkitys oppimiselle. On todella aiheellista palata tähän aiheeseen syksyn jälkeen vielä uudestaan uudelta kannalta. Sympaattinen pari opettajina, Joonas ja Heini on jotenkin kyllä niin lämpöä huokuva opettaja kaksikko. Joonas meni rohkeasti keskelle luokkaa opettamaan ja auktoriteetin lailla keskittyminen ja keskustelu nousi uudelle levelille. Saimme todella hienoa keskustelua aikaiseksi sekä pareittain että koko luokan kanssa. Lopputulokseksi voisin nostaa sen, että me opiskelijat kohtelemme toisiamme silkkihansikkain. On todella tärkeää olla motivoiva ja kannustava, mutta me tarvitsemme palautetta myös asioista, mitä voisimme tehdä toisin. Toki on tärkeää myös koko ajan tehdä itsearviointia, mutta selkein suunta ja päämäärä saavutetaan tekemällä sekä itse -että vertaisarviointia.
Kansainvälisen aikuisopetuksen erityishaasteet mamu opiskelijoilla, seuraava aihe ja sivuuttaa eilistä keskustelua Kirsin ja suvin casessa. Mikko kävi moikkaamassa AC ympäristössä ja saimme katsottavaksi 15 minuutin videon. Aika koruton opetusmetodi verrattuna eiliseen Anna-Riikan ja Moonan etä opetukseen. Toisaalta hyvä testata eri tyylejä ja mahdollisuuksia nyt kun olemme vielä mekin opiskelijoita. Tämä metodi mahdollistaa muuhun tekemiseen ja koko luokan keskittymistaso verrattuna aamun kahteen edelliseen opetukseen laski huimasti. Eli voinko sanoa suoraan että on hiukan tylsää? Jos jotakin positiivista, Mikko Kokko herätti mielenkiintoni ja taidan tutustua hänen teksteihinsä vielä tulevaisuudessa enemmän.
Tämä opetus oli päivän viimeinen eli enää ruokaa ja kevään opetustuokioiden pohdintaa ja valmistelua sekä koontia <3
perjantai 8. tammikuuta 2016
palaute Halti
12.11.2015 made By Tiiu the tuutori:
Halti-ryhmään kuuluvat Petra, Kirsi, Suvi, Raisa ja Katriina. Tämä tehokas naisviisikko näkyy sosiaalisessa mediassa ja ilahduttaa istunnoissa hyvin suunnitellulla opetuksella. Rinnakkaissessioissa pidetty opetus on ollut tasaista ja vaikuttaa siltä, että valmistelun ja harjoitteluun on käytetty aikaa. Ryhmä kerää aktiivisesti palautetta opetuksestaan verkko-lomakkeilla. Ryhmän jäsenillä on riittävästi teknologia-osaamista e-APE-tyyppiseen opetukseen osallistumiseen.
Raisa, joka elää sanojensa mukaan ruuhkavuosia, räjäytti lähipäivien tekstin violettina. Saattaa olla, että violetilta se tuntuikin! Mutta sitten kirjoitukset muuttuivat ajoittain mustavalkoisiksi ja asioita käsiteltiin monipuolisesti. Harras toivomukseni on, että kaikkien blogimerkintöjen ulkoasu on samanlainen. Mutta jos et muuta mitään, niin lisää ainakin johonkin, ettei tuutori ole vaatinut tätä värikylläisyyttä!
Raisan blogista kehittyi sitten sellainen ajatus, että mitä jos tunnetila voitaisiin lisätä kirjoitukseen ja tietokone analysoisi tunteen ja valitsisi värivastineet. Mutta nyt asiaan!
Raisa käsittelee aiheita hieman samalla rakenteella kuin Petran blogissa havaitsin, sisältöjä ja kunkin ryhmän opetusta. Mielestäni Raisan oma kokemus ja mielipiteet näkyvät hyvin. Kaivattua reflektointia siis löytyy. Blogin sisällön pohjalta voidaan selvästi päätellä Raisan osaamisen kehittymisestä kautta syksyn. Myös asioiden välinen kytkentä näyttäytyy. Raisa, miksi asiasanat ovat piilossa? Bloggerissa ne voi laittaa helposti sinne oikealle, missä tilaa on.
The end Halti/ Raisa
Tämä oli niin värikylläinen syksy että :)
Tiiu antoi mahtavan palautteen, jonka pystyin suoraan allekirjoittamaan. Värikylläisyys oli silkkaa vahinkoa ja nyt olen huomattavasti mustavalkoisempi. Asiasanat oli merkattu, mutta näkyivät vain minulle. Tästä huomaamme, että en ole mikään tekniikan ihmelapsi. Blogi on imaissut samassa suhteessa kuin koulu, hienoa että se näkyy myös teksteistä. Ihanalta tuntuu saada palautetta, oikein odotan sitä kaikilta.
Olen antanut myös kaikille haltilaisille vertaispalautetta oikeastaan jokaiseen tekstiin. Petra kirjoittaa hyvin novellimaisesti, hänen kauttaan on helppo matkata ajassa taaksepäin. Katriina on pedantti ja se tavallaan näkyy myös teksteissä. Suvi on ovela kotiäiti, joka on hyödyntänyt tehokkaasti videoimisen osaksi blogiaan. Ovelalla tarkoitan sitä, että tämä on aika tehokas tapa säästää aikaa, mutta tällä Suvi kyllä osoittaa samalla osaamistaan. Kirsi peilaa hyvin jo kokemuksiaan kirjoituksissaan.
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
APE teemojen 1-9 oppimisprosessin pohdinta
kuluneen syksyn tavoitteena oli, että tunnistan ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät. Osaan hyödyntää opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa oppimiskäsityksiin ja -teorioihin liittyvää tietämystä. Osaan soveltaa vuorovaikutustaitoja ja erilaisia opetusmenetelmiä opetuksessa ja ohjauksessa tarkoituksen mukaisesti. Lisäksi osaan hankkia tehtävien hoitamisen edellyttämiä valmiuksia lähipäivien aikana vertaisryhmässä ja syventyä ajankohtaisiin opetusalan teemoihin ja toimintaympäristöihin.
1. pohdi ammatillisen opettajan työkenttää ja tehtäviä omalla alallasi.
Syksy on ollut erittäin antoisa, joskin myös hiukan rankka näin työn ohessa tehtynä. Huomaan, että kaipaan opinnoille enemmän aikaa, jotta saisin prosessoitua asiat paremmin. Tai ehkä kaipaan jo maiseman vaihdosta ja janoan opettajaksi :) Oma alani on kaupallinen ala, joka pitää sisällään muun muassa markkinoinnin, liiketoiminnan ja rahoituksen osa-alueita. Olen ehdottomasti markkinointi- ihminen ja kaikki, mikä liittyy numeroihin on minulle punainen vaate. Alani on monitahoinen, mutta mielestäni on erittäin tärkeää löytää omat vahvuudet ja heikkoudet, joten jätän kaiken numeraalisen jollekin muulle opettajalle. Koska opettajan työkenttä on näin lavea, on se samalla myös haasteellinen. Maailma muuttuu kokoajan, samoin markkinoinnin keinot. Miten siis opettaa asiaa, joka ei ole stabiili? Tässä opettaja saa laittaa mielikuvituksensa peliin ja tietysti opettajan avainsana on kouluttaudu, kouluttaudu, hae tietoa ja ole itse myös ikuinen opiskelija. Minä jos joku näytän olevan ikuinen opiskelija, joten tämä sopii kyllä minun tulevaisuuden kuvaan kuin nenä päähän.
Omalle kaupalliselle alalle sopii hyvin linjakas opetus. Linjakas opetus tukee syvällistä oppimista sisältäen opetuksen keskeisimmät elementit, oppimistavoitteet, opetusmenetelmät sekä arviointitavat. Malli perustuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jossa opiskelijat ovat aktiivisia tiedon käsittelijöitä, jossa uuden oppiminen perustuu aiemmin opittuun, oppiminen on sosiaalista ja tapahtuu vuorovaikutteisesti. Omaa opetusta miettiessä tulee miettiä, mitä asioita opetan, mitkä ovat osaamistavoitteet, millä opetusmenetelmillä saavutan tavoitteet ja miten arvioin, jotta arviointi tukee oppimista. (LUT:n opettajan laatuopas, 5-6). Olen käsitellyt oppimisnäkemyksiäni myös erillisenä tekstinä blogissani aiemmin.
Osallistuin tässä luentojen lomassa Tiiu Tennon videotutkimukseen, joka käsitteli ammattipedagogiaa. Päällimmäisenä toisen videon (https://youtu.be/FvkJ6lChvfQ)
katselun jälkeen mieleeni jäi ajatus siitä, miten ammattipedagogiikka käsitteenä muuttuu jatkuvasti. Määritelmä ei ole yksiselitteinen, vaan se on kuin mustekala, useine lonkeroineen ja tarkastelumuotoineen. Ammattipedagogiikkaa voidaan peilata suhteessa työelämään, sen avulla opiskelija saa työkalut MUTTA opettajan tehtävä on kiivetä opiskelijan rinnalla, oman itsensä huipulle. Eli kukin saavuttaa omat yksilölliset tavoitteensa ja kiipeää niin korkealle vuorelle, kuin on tarve ja tahtotila. Ennen kaikkea opettajan ja tätä myötä myös opiskelijan tulee oppia toimimaan jatkuvassa muutoksessa, sillä arki ja maailma muuttuu jatkuvasti. Peräänkuulutan itsekin kokoajan tätä muutosta ja oli niin mukava törmätä sen merkitykseen myös videolla. Ammattipedagogi valmentaa opiskelijaa tähän jatkuvaan muutokseen ja sen hallintaan työelämässä ja omassa ammatissa. Toivottavasti itse osaan yhdistää ammattipedagogina sekä työelämälähtöisyyden, että tiedot ja taidot. Kuten Tiiu taisi videolla sanoa, näitä asioita ei voi oppia kirjoista lukemalla, vaan tekemällä.
Omaan opetukseen yritän oman intohimon kautta luoda motivoituneen ilmapiirin, jossa jokainen opiskelija saa kiivetä juuri sellaiselle vuorelle, kuin hänen tahtotila ja resurssit riittävät.
2. Pohdi opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä
Opetuksen suunnittelu riippuu siitä, mitä opetetaan. Yleensä jokaisella julkisoikeudellisella oppilaitoksella on olemassa virallinen opetussuunnitelma, niin sanottu yleinen kehys, jossa määritellään opetuksen arvoperusta, tavoitteet, perussisällöt ja toteuttamisperusteet. (Pruuki 2008; 32). OAMK:n opetussuunnitelmaan (http://www.oamk.fi/opinto-opas/) tutustuessani huomaan, että osan kursseista voi pitää luentoina/kontaktina ja osa on tarkoitettu tehtäväksi käytännössä eli työelämälähtöisesti, jolloin opiskelijat jalkautetaan esimerkiksi erilaisiin yrityksiin. Opetuksen suunnittelulle on annettu raamit, mutta esimerkiksi markkinoinnin alalta markkinointiviestintä ja sen suunnittelu riippuu siitä, kenelle sitä suunnitellaan. Opettajan täytyy siis olla hyvin ajanhermoilla ja tietoinen missä mennään. Markkinoinnin perusteet tai asiakaspalvelun perusteet voisivat olla kursseja, joissa on ensin jokin teoria, mutta käytäntö on sitten ihan toisenlainen.
Joka tapauksessa opetuksen suunnittelussa tulee huomioida oppilaitoksen antaman kehyksen lisäksi muun muassa, tavoitteet, opetettava aine, vuorovaikutus, työtavat ja arviointi. (Pruuki 2008, 33) Ei ole helppoa olla olla (pian) opettaja; sillä Pruuki kirjoittaa myös kirjassaan, että ennakkosuunnitelmat hyvin harvoin toteutuvat sellaisinaan. (Ibid; 33) No en asiaa kyllä yhtään ihmettele. Ehkä matematiikkaa ja kieliä voidaan opettaa käymällä opetettavaa asiaa kielioppi tai lasku kerrallaan eteenpäin, mutta taatusti menetelmät vaihtelevat riippuen opetettavasta oppiaineesta. Omalla alalla voin uskoa, että se mitä suunnittelen ja miten toteutan eivät mene käsi kädessä. Minun pitää antaa myös opiskelijoille sijaa ja olla vuorovaikutteinen. Voin myös oppia uusia asioita omilta oppilailtani ja minun pitää hyväksyä se, että ammatillisen opettajan tulee antaa työkalut ja ottaa niitä vastaan, mikäli oppilaat niitä tarjoavat.
Nostaisin tähän samaan vielä motivaation. Oppimismotivaation kannalta tärkeää on, että opiskelija on kiinnostunut opetettavan asian sisällöstä. Opiskelijan tulee pitää opetettavaa asiaa tärkeänä ja kiinnostavana, jotta motivaatio säilyy. (Pruuki 2008; 21). Opettajana minun on hyvä tiedostaa se fakta, että kaikki asiat eivät kiinnosta kaikkia samalla tavalla, tällöin onkin hyvä keskustella opetuksen aikana siitä, mihin kyseistä tietoa tarvitaan ja miksi siitä on hyvä jokaisen olla kiinnostunut. Oppiminen on opiskelijan omaa aktiivista toimintaa, jolloin opiskelijan tulee olla motivoitunut ja aktiivinen, opettajan rooli on olla oppimisen ohjaaja (Pruuki 2008; 27.) Opettajan rooli ei siis ole uhattuna, vaikka se ohjaa opiskelijoita aktiiviseen oppimiseen ja tiedonhakuun.
Tähän motivaatioon ehkä yhtenä tärkeänä lisänä on oikean arviointimenetelmän löytäminen. Miksi opiskella, mikäli en hyödy? Mitä minä tästä saan? No kehitetään keppi ja porkkana metodi, eiku ne onkin joku jo keksinyt :) Ideana kuitenkin se porkkana lopuksi, eli rakennan kurssin siten, että jokainen hyötyy siitä tavalla tai toisella. Kenelle riittää kurssista porkkanaksi arvosana, kenelle asian omaksuminen, mutta kukin kiikkukoon sille vuorelle, minne resurssit riittävät. Ehkä arviointiin arviointimenetelmiin voisin sen verran sanoa, että sillä ei ole merkitystä miten ja millä keinoin arvioin kunhan teen sen jo heti kurssin alussa selväksi opiskelijoille. Eli arviointi on osa opetuksen perusperiaatteita ja opetuksen perusperiaatteisiin kuuluu heti alkuun kertoa, mitä opetan ja miten sekä miten tulen opitun arvioimaan. Eli tyylejä voi olla yhtä paljon kuin on opettajia, kunhan olen määrätietoinen avoin, rehellinen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen.
3. Pohdi vuorovaikutuksen, ohjauksen ja opetusmenetelmien käyttöä sekä merkitystä oman alasi opetuksessa
Kaupallisen alan opettajalle varmasti yksi tärkeimmistä asioista opetuksessa on vuorovaikutteisuus ja yhteistyö. Opiskelu on parhaimmillaan vuorovaikutteista, sitä voidaan ajatella jopa prosessiluonteiseksi, jossa uutta tietoa jaetaan ja opitaan näkemyksiä, kokemuksia, tietoja, taitoja ja ajatuksia vaihtamalla. (Pruuki 2008; 28). Ihminen on monella tavalla sosiaalinen ja vuorovaikutteisuutta on todella hyvä hyödyntää opetuksessa. Opettajan on vaan hyvä muistaa se, että maailmassa on tällaisia kielestä maailmaan vedettyjä ja osa on jostain muusta vedettyjä, eivätkä yhtä avoimia ja vuorovaikutteisia. Tämän kun muistan, voin opettajana miettiä miten saan ujot ja hiljaiset myös kommunikoimaan. Ehkä kirjallisesti? Ehkä ei? Oikea keino löytyy varmasti, ehkä ujot voivat sen minulle kertoa :)
Minulle henkilökohtaisesti tulee olemaan suuri opettelun aihe puhua hitaammin ja selkeämmin. Lisäksi on hyvin tärkeää tiedostaa mitä ja miten puhun. Olen todella kielestä maailmaan vedetty ja aivan varmasti se mitä yritän sanoa ja mitä kuulijat kuulevat eivät kohtaa, ellen paranna tapaani kommunikoida. Välillä tuntuu siltä, että aivot eivät ole yhteistyössä kieleni kanssa. Puhun "Raisaa", tuleeko siitä ammattikorkeakoulun uusi kieli, vai onko nyt syytä oikeasti kiinnittää huomiota siihen mitä puhun. Vastaus on että, minun pitää puhua selkeästi ja ajatuksen kanssa. Lisäksi välillä voin vaikka tarkastaa opitun laittamalla opiskelijat porinaryhmin tms. kertomaan, mitä heille juuri opetin.
Täytyy muistaa, että viestintä voi olla myös ei kielellistä, mutta vuorovaikutus ylipäänsä syntyy ihmisten kohdatessaan toisiaan. Hyvässä vuorovaikutuksessa on havaittavissa positiivinen läsnäolo ja halu ymmärtää toisiaan. (Repo-Kaarento ja Levander 2002; 141) Kaupallisella alalla voisin ajatella hyvien vuorovaikutustaitojen olevan suuressa arvossa. Kuuntele ja kuule. Tässä asia hyvin tiivistettynä.
Ohjaus varmasti nostaa päätään tai sanotaanko lonkeroitaan yhä enemmän. Ehkä aiemmin ohjauksella olisin voinut ajatella viitattavan vain opinnäytetöiden ohjaukseen, mutta nyt se on saanut myös muun merkityksen. Ohjaus on ensinnäkin opintojen suunnittelua ja opiskeluprosessin hallintaa, opiskelutaitojen, kuten tiedonhankinnan ohjausta, perehdyttämistä oman laitoksen tai yhteisön toimintaan, opintojen sisältöön liittyvää ohjausta, tietysti myös opinnäytetöiden ohjausta, urasuunnittelua ja työelämäohjausta. (Levander, Kaivola ja Nevgi 2002; 178). Opettajasta tulee aina vain enemmän ja enemmän ohjaaja ja tämä on suunta, minkä kannalla myös itse olen. Kuten olemme jo nähneet, emme me Haltilaisetkaan pystyneet kopioimaan toisiamme ja meitä oli vain viisi. Miksi kukaan opettaja edes kuvittelisi, että opiskelijat ovat toistensa kaltaisia.
Ohjaaja kulkee rinnalla opettaa oikealla tai ainakin parhaaksi kuvittelemallansa keinolla asiansa ja ohjaa ja ohjaa ja vielä kerran ohjaa. Mitä enemmän matkan varrelle saadaan levähdyspaikkoja, jossa opiskelijalta on aikaa kysyä, vieläkö hän jaksaa jatkaa matkaa, sitä parempia oppimistuloksia saadaan aikaiseksi. Tätä en voi viitata minnekään teokseen, mutta uskon, että olen pohdinnoissani oikeilla jäljillä.
4. Arvioi osaamisesti kehittymistä suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin. Mitä osaamista vielä tarvitsen?
Reflektio on äärimmäisen tärkeää, eli opiskelijan on hyvä välillä pysähtyä reflektoimaan omaa oppimistaan. Mitä jo osaan, mitä vielä pitää oppia, mitä olen kokenut. Mitä vielä pitäisi opiskella, jotta saavutan päämääräni? Reflektiivinen ajattelu vaatii ohjausta, jotta opiskelija osaa jäsentää ajatuksensa oikealla tavalla. Opiskelijalla on hyvä olla mahdollisuus saada myös palautetta, joka edistää kykyä oman oppimisen reflektointiin.(Pruuki 2008, 29-30)
Palaan syksyn jäljiltä osaamistavoitteisiin, ensimmäisenä arvo-osaaminen. Edelleen kuvittelen hallitsevani nämä asiat aika hyvin jo luonnostaan, mutta opettajuuteen liittyvään arvokeskusteluun en ole osallistunut, vielä :) Työelämäosaaminen minulla on hallussa, olen oppisopimuksella kouluttautunut esimieheksi ja sen kautta olen joutunut opiskelemaan budjetoinnista työvuorolistojen tekoon sekä uuden työntekijä perehdyttämiseen. Tällä osa-alueella koen olevani erittäin vahvoilla sekä avoimuuteni että osaamiseni avulla. Työyhteisöosaaminen on lähellä työelämäosaamista mielestäni vastasin myös tähän jo edellä. Kansainvälisyysosaaminen ei ole syksystä lisääntynyt kuin muutamalla Bangladeshilaisella asiakkaalla, joten uskoakseni tämän kanssa olen samalla tasolla kuin syksyllä. Tutkimus- ja kehittämisosaaminen on minulla varmasti kahden gradun jälkeen jo luonnostaan hallussa, olen syntynyt tutkijaksi, teinhän Kiimingin juhlakirjaankin yhden artikkelin ihan vaan huvikseni aikanaan :) Substanssiosaaminen viimeisenä mutta ei taatusti vähäisimpänä, osaan yhdistää opitun ja jo osaamani asiat. No tähän en tiedä mitä ja miten asiat hallitsen, mutta jotenkin koko tämä opiskelu on minut imaissut, osaan tai en niin intoa ja motivaatiota minulla on edelleen. Uskoakseni substanssiosaaminen minulla on hallussa. se, mihin nyt tarvitsen paljon apuja on itse opettaminen, siitä minulla ei ole päivänkään kokemusta, joten tiedostan kyllä sen, että tämä on minulle työmaa, jos joku. Harjoitteluhakemus on täytetty, nyt vain odotan saavani paikan, jostain.
LÄHTEET:
Alaoutinen, Bruce, Kuisma et all, LUT:n opettajan laatuopas, 2009. Esa Print
Levander, Kaivola ja Nevgi 2002, Opiskelijan ohjaaminen. teoksessa yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Werner Söderström Osakeyhtiö.
Pruuki Lauri 2008, Ilo opettaa. Edita Publishing Oy
Repo-Kaarento ja Levander 2002, oppimista edistävä vuorovaikutus teoksessa yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Werner Söderström Osakeyhtiö.
nettilähteet:
http://www.oamk.fi/opinto-opas/
https://youtu.be/FvkJ6lChvfQ
1. pohdi ammatillisen opettajan työkenttää ja tehtäviä omalla alallasi.
Syksy on ollut erittäin antoisa, joskin myös hiukan rankka näin työn ohessa tehtynä. Huomaan, että kaipaan opinnoille enemmän aikaa, jotta saisin prosessoitua asiat paremmin. Tai ehkä kaipaan jo maiseman vaihdosta ja janoan opettajaksi :) Oma alani on kaupallinen ala, joka pitää sisällään muun muassa markkinoinnin, liiketoiminnan ja rahoituksen osa-alueita. Olen ehdottomasti markkinointi- ihminen ja kaikki, mikä liittyy numeroihin on minulle punainen vaate. Alani on monitahoinen, mutta mielestäni on erittäin tärkeää löytää omat vahvuudet ja heikkoudet, joten jätän kaiken numeraalisen jollekin muulle opettajalle. Koska opettajan työkenttä on näin lavea, on se samalla myös haasteellinen. Maailma muuttuu kokoajan, samoin markkinoinnin keinot. Miten siis opettaa asiaa, joka ei ole stabiili? Tässä opettaja saa laittaa mielikuvituksensa peliin ja tietysti opettajan avainsana on kouluttaudu, kouluttaudu, hae tietoa ja ole itse myös ikuinen opiskelija. Minä jos joku näytän olevan ikuinen opiskelija, joten tämä sopii kyllä minun tulevaisuuden kuvaan kuin nenä päähän.
Omalle kaupalliselle alalle sopii hyvin linjakas opetus. Linjakas opetus tukee syvällistä oppimista sisältäen opetuksen keskeisimmät elementit, oppimistavoitteet, opetusmenetelmät sekä arviointitavat. Malli perustuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jossa opiskelijat ovat aktiivisia tiedon käsittelijöitä, jossa uuden oppiminen perustuu aiemmin opittuun, oppiminen on sosiaalista ja tapahtuu vuorovaikutteisesti. Omaa opetusta miettiessä tulee miettiä, mitä asioita opetan, mitkä ovat osaamistavoitteet, millä opetusmenetelmillä saavutan tavoitteet ja miten arvioin, jotta arviointi tukee oppimista. (LUT:n opettajan laatuopas, 5-6). Olen käsitellyt oppimisnäkemyksiäni myös erillisenä tekstinä blogissani aiemmin.
Osallistuin tässä luentojen lomassa Tiiu Tennon videotutkimukseen, joka käsitteli ammattipedagogiaa. Päällimmäisenä toisen videon (https://youtu.be/FvkJ6lChvfQ)
katselun jälkeen mieleeni jäi ajatus siitä, miten ammattipedagogiikka käsitteenä muuttuu jatkuvasti. Määritelmä ei ole yksiselitteinen, vaan se on kuin mustekala, useine lonkeroineen ja tarkastelumuotoineen. Ammattipedagogiikkaa voidaan peilata suhteessa työelämään, sen avulla opiskelija saa työkalut MUTTA opettajan tehtävä on kiivetä opiskelijan rinnalla, oman itsensä huipulle. Eli kukin saavuttaa omat yksilölliset tavoitteensa ja kiipeää niin korkealle vuorelle, kuin on tarve ja tahtotila. Ennen kaikkea opettajan ja tätä myötä myös opiskelijan tulee oppia toimimaan jatkuvassa muutoksessa, sillä arki ja maailma muuttuu jatkuvasti. Peräänkuulutan itsekin kokoajan tätä muutosta ja oli niin mukava törmätä sen merkitykseen myös videolla. Ammattipedagogi valmentaa opiskelijaa tähän jatkuvaan muutokseen ja sen hallintaan työelämässä ja omassa ammatissa. Toivottavasti itse osaan yhdistää ammattipedagogina sekä työelämälähtöisyyden, että tiedot ja taidot. Kuten Tiiu taisi videolla sanoa, näitä asioita ei voi oppia kirjoista lukemalla, vaan tekemällä.
Omaan opetukseen yritän oman intohimon kautta luoda motivoituneen ilmapiirin, jossa jokainen opiskelija saa kiivetä juuri sellaiselle vuorelle, kuin hänen tahtotila ja resurssit riittävät.
2. Pohdi opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä
Opetuksen suunnittelu riippuu siitä, mitä opetetaan. Yleensä jokaisella julkisoikeudellisella oppilaitoksella on olemassa virallinen opetussuunnitelma, niin sanottu yleinen kehys, jossa määritellään opetuksen arvoperusta, tavoitteet, perussisällöt ja toteuttamisperusteet. (Pruuki 2008; 32). OAMK:n opetussuunnitelmaan (http://www.oamk.fi/opinto-opas/) tutustuessani huomaan, että osan kursseista voi pitää luentoina/kontaktina ja osa on tarkoitettu tehtäväksi käytännössä eli työelämälähtöisesti, jolloin opiskelijat jalkautetaan esimerkiksi erilaisiin yrityksiin. Opetuksen suunnittelulle on annettu raamit, mutta esimerkiksi markkinoinnin alalta markkinointiviestintä ja sen suunnittelu riippuu siitä, kenelle sitä suunnitellaan. Opettajan täytyy siis olla hyvin ajanhermoilla ja tietoinen missä mennään. Markkinoinnin perusteet tai asiakaspalvelun perusteet voisivat olla kursseja, joissa on ensin jokin teoria, mutta käytäntö on sitten ihan toisenlainen.
Joka tapauksessa opetuksen suunnittelussa tulee huomioida oppilaitoksen antaman kehyksen lisäksi muun muassa, tavoitteet, opetettava aine, vuorovaikutus, työtavat ja arviointi. (Pruuki 2008, 33) Ei ole helppoa olla olla (pian) opettaja; sillä Pruuki kirjoittaa myös kirjassaan, että ennakkosuunnitelmat hyvin harvoin toteutuvat sellaisinaan. (Ibid; 33) No en asiaa kyllä yhtään ihmettele. Ehkä matematiikkaa ja kieliä voidaan opettaa käymällä opetettavaa asiaa kielioppi tai lasku kerrallaan eteenpäin, mutta taatusti menetelmät vaihtelevat riippuen opetettavasta oppiaineesta. Omalla alalla voin uskoa, että se mitä suunnittelen ja miten toteutan eivät mene käsi kädessä. Minun pitää antaa myös opiskelijoille sijaa ja olla vuorovaikutteinen. Voin myös oppia uusia asioita omilta oppilailtani ja minun pitää hyväksyä se, että ammatillisen opettajan tulee antaa työkalut ja ottaa niitä vastaan, mikäli oppilaat niitä tarjoavat.
Nostaisin tähän samaan vielä motivaation. Oppimismotivaation kannalta tärkeää on, että opiskelija on kiinnostunut opetettavan asian sisällöstä. Opiskelijan tulee pitää opetettavaa asiaa tärkeänä ja kiinnostavana, jotta motivaatio säilyy. (Pruuki 2008; 21). Opettajana minun on hyvä tiedostaa se fakta, että kaikki asiat eivät kiinnosta kaikkia samalla tavalla, tällöin onkin hyvä keskustella opetuksen aikana siitä, mihin kyseistä tietoa tarvitaan ja miksi siitä on hyvä jokaisen olla kiinnostunut. Oppiminen on opiskelijan omaa aktiivista toimintaa, jolloin opiskelijan tulee olla motivoitunut ja aktiivinen, opettajan rooli on olla oppimisen ohjaaja (Pruuki 2008; 27.) Opettajan rooli ei siis ole uhattuna, vaikka se ohjaa opiskelijoita aktiiviseen oppimiseen ja tiedonhakuun.
Tähän motivaatioon ehkä yhtenä tärkeänä lisänä on oikean arviointimenetelmän löytäminen. Miksi opiskella, mikäli en hyödy? Mitä minä tästä saan? No kehitetään keppi ja porkkana metodi, eiku ne onkin joku jo keksinyt :) Ideana kuitenkin se porkkana lopuksi, eli rakennan kurssin siten, että jokainen hyötyy siitä tavalla tai toisella. Kenelle riittää kurssista porkkanaksi arvosana, kenelle asian omaksuminen, mutta kukin kiikkukoon sille vuorelle, minne resurssit riittävät. Ehkä arviointiin arviointimenetelmiin voisin sen verran sanoa, että sillä ei ole merkitystä miten ja millä keinoin arvioin kunhan teen sen jo heti kurssin alussa selväksi opiskelijoille. Eli arviointi on osa opetuksen perusperiaatteita ja opetuksen perusperiaatteisiin kuuluu heti alkuun kertoa, mitä opetan ja miten sekä miten tulen opitun arvioimaan. Eli tyylejä voi olla yhtä paljon kuin on opettajia, kunhan olen määrätietoinen avoin, rehellinen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen.
3. Pohdi vuorovaikutuksen, ohjauksen ja opetusmenetelmien käyttöä sekä merkitystä oman alasi opetuksessa
Kaupallisen alan opettajalle varmasti yksi tärkeimmistä asioista opetuksessa on vuorovaikutteisuus ja yhteistyö. Opiskelu on parhaimmillaan vuorovaikutteista, sitä voidaan ajatella jopa prosessiluonteiseksi, jossa uutta tietoa jaetaan ja opitaan näkemyksiä, kokemuksia, tietoja, taitoja ja ajatuksia vaihtamalla. (Pruuki 2008; 28). Ihminen on monella tavalla sosiaalinen ja vuorovaikutteisuutta on todella hyvä hyödyntää opetuksessa. Opettajan on vaan hyvä muistaa se, että maailmassa on tällaisia kielestä maailmaan vedettyjä ja osa on jostain muusta vedettyjä, eivätkä yhtä avoimia ja vuorovaikutteisia. Tämän kun muistan, voin opettajana miettiä miten saan ujot ja hiljaiset myös kommunikoimaan. Ehkä kirjallisesti? Ehkä ei? Oikea keino löytyy varmasti, ehkä ujot voivat sen minulle kertoa :)
Minulle henkilökohtaisesti tulee olemaan suuri opettelun aihe puhua hitaammin ja selkeämmin. Lisäksi on hyvin tärkeää tiedostaa mitä ja miten puhun. Olen todella kielestä maailmaan vedetty ja aivan varmasti se mitä yritän sanoa ja mitä kuulijat kuulevat eivät kohtaa, ellen paranna tapaani kommunikoida. Välillä tuntuu siltä, että aivot eivät ole yhteistyössä kieleni kanssa. Puhun "Raisaa", tuleeko siitä ammattikorkeakoulun uusi kieli, vai onko nyt syytä oikeasti kiinnittää huomiota siihen mitä puhun. Vastaus on että, minun pitää puhua selkeästi ja ajatuksen kanssa. Lisäksi välillä voin vaikka tarkastaa opitun laittamalla opiskelijat porinaryhmin tms. kertomaan, mitä heille juuri opetin.
Täytyy muistaa, että viestintä voi olla myös ei kielellistä, mutta vuorovaikutus ylipäänsä syntyy ihmisten kohdatessaan toisiaan. Hyvässä vuorovaikutuksessa on havaittavissa positiivinen läsnäolo ja halu ymmärtää toisiaan. (Repo-Kaarento ja Levander 2002; 141) Kaupallisella alalla voisin ajatella hyvien vuorovaikutustaitojen olevan suuressa arvossa. Kuuntele ja kuule. Tässä asia hyvin tiivistettynä.
Ohjaus varmasti nostaa päätään tai sanotaanko lonkeroitaan yhä enemmän. Ehkä aiemmin ohjauksella olisin voinut ajatella viitattavan vain opinnäytetöiden ohjaukseen, mutta nyt se on saanut myös muun merkityksen. Ohjaus on ensinnäkin opintojen suunnittelua ja opiskeluprosessin hallintaa, opiskelutaitojen, kuten tiedonhankinnan ohjausta, perehdyttämistä oman laitoksen tai yhteisön toimintaan, opintojen sisältöön liittyvää ohjausta, tietysti myös opinnäytetöiden ohjausta, urasuunnittelua ja työelämäohjausta. (Levander, Kaivola ja Nevgi 2002; 178). Opettajasta tulee aina vain enemmän ja enemmän ohjaaja ja tämä on suunta, minkä kannalla myös itse olen. Kuten olemme jo nähneet, emme me Haltilaisetkaan pystyneet kopioimaan toisiamme ja meitä oli vain viisi. Miksi kukaan opettaja edes kuvittelisi, että opiskelijat ovat toistensa kaltaisia.
Ohjaaja kulkee rinnalla opettaa oikealla tai ainakin parhaaksi kuvittelemallansa keinolla asiansa ja ohjaa ja ohjaa ja vielä kerran ohjaa. Mitä enemmän matkan varrelle saadaan levähdyspaikkoja, jossa opiskelijalta on aikaa kysyä, vieläkö hän jaksaa jatkaa matkaa, sitä parempia oppimistuloksia saadaan aikaiseksi. Tätä en voi viitata minnekään teokseen, mutta uskon, että olen pohdinnoissani oikeilla jäljillä.
4. Arvioi osaamisesti kehittymistä suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin. Mitä osaamista vielä tarvitsen?
Reflektio on äärimmäisen tärkeää, eli opiskelijan on hyvä välillä pysähtyä reflektoimaan omaa oppimistaan. Mitä jo osaan, mitä vielä pitää oppia, mitä olen kokenut. Mitä vielä pitäisi opiskella, jotta saavutan päämääräni? Reflektiivinen ajattelu vaatii ohjausta, jotta opiskelija osaa jäsentää ajatuksensa oikealla tavalla. Opiskelijalla on hyvä olla mahdollisuus saada myös palautetta, joka edistää kykyä oman oppimisen reflektointiin.(Pruuki 2008, 29-30)
Palaan syksyn jäljiltä osaamistavoitteisiin, ensimmäisenä arvo-osaaminen. Edelleen kuvittelen hallitsevani nämä asiat aika hyvin jo luonnostaan, mutta opettajuuteen liittyvään arvokeskusteluun en ole osallistunut, vielä :) Työelämäosaaminen minulla on hallussa, olen oppisopimuksella kouluttautunut esimieheksi ja sen kautta olen joutunut opiskelemaan budjetoinnista työvuorolistojen tekoon sekä uuden työntekijä perehdyttämiseen. Tällä osa-alueella koen olevani erittäin vahvoilla sekä avoimuuteni että osaamiseni avulla. Työyhteisöosaaminen on lähellä työelämäosaamista mielestäni vastasin myös tähän jo edellä. Kansainvälisyysosaaminen ei ole syksystä lisääntynyt kuin muutamalla Bangladeshilaisella asiakkaalla, joten uskoakseni tämän kanssa olen samalla tasolla kuin syksyllä. Tutkimus- ja kehittämisosaaminen on minulla varmasti kahden gradun jälkeen jo luonnostaan hallussa, olen syntynyt tutkijaksi, teinhän Kiimingin juhlakirjaankin yhden artikkelin ihan vaan huvikseni aikanaan :) Substanssiosaaminen viimeisenä mutta ei taatusti vähäisimpänä, osaan yhdistää opitun ja jo osaamani asiat. No tähän en tiedä mitä ja miten asiat hallitsen, mutta jotenkin koko tämä opiskelu on minut imaissut, osaan tai en niin intoa ja motivaatiota minulla on edelleen. Uskoakseni substanssiosaaminen minulla on hallussa. se, mihin nyt tarvitsen paljon apuja on itse opettaminen, siitä minulla ei ole päivänkään kokemusta, joten tiedostan kyllä sen, että tämä on minulle työmaa, jos joku. Harjoitteluhakemus on täytetty, nyt vain odotan saavani paikan, jostain.
LÄHTEET:
Alaoutinen, Bruce, Kuisma et all, LUT:n opettajan laatuopas, 2009. Esa Print
Levander, Kaivola ja Nevgi 2002, Opiskelijan ohjaaminen. teoksessa yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Werner Söderström Osakeyhtiö.
Pruuki Lauri 2008, Ilo opettaa. Edita Publishing Oy
Repo-Kaarento ja Levander 2002, oppimista edistävä vuorovaikutus teoksessa yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Werner Söderström Osakeyhtiö.
nettilähteet:
http://www.oamk.fi/opinto-opas/
https://youtu.be/FvkJ6lChvfQ
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)