Yksilöllinen pohdintatehtävä

Nyt on aika koota kevään opetus yhteen ja samalla pohtia omaa opetusta ja sitä miten itse toimin ja miten ryhmä toimi yhdessä. Ihan ensin on pakko kommentoida kevättä kokonaisuutena. Eli nämä viisi opetuskertaa eivät olleet millään mittarilla yhtä antoisia kuin mitä syksy oli. Syksyllä olimme rohkeita kokeilemaan erilaisia metodeja ja nyt keväällä oli havaittavissa tsempin väheneminen. Oma arvioni on se, että moni opiskelija suuntautui heti luvan saatuaan harjoitteluun ja opiskeluinto lopahti väsymyksen tai kiireen vuoksi. Olin ehkä jopa hieman harmissani, koska itse olin ajatellut opiskella täysillä loppuun asti. Ehkä muiden lipsuminen vaikutti koko ryhmän lipsumiseen, mutta ihan selvästi oli nähtävissä, että porukka antoi periksi eikä ollut enää samalla innolla mukana. Poissaolojen määrä myös kasvoi  kevään istunnoissa. Tämä väite ei kyllä perustu mihinkään faktaan, mutta sellainen tunne ainakin tuli.

Miten itse toimin kevään aikana? No ensinnäkin yhtään poissaoloa en opintojen aikana kerännyt. Satsasin opintoihin loppuun asti, mutta kyllä on pakko sanoa, että myös oma turnauskestävyys oli koetuksella. Työn, lasten harrastusten, kodin, muiden opintojen ja näiden verkko-opintojen yhteensovittaminen on välillä haastavaa. Jaoimme lähiopetuspäivillä opetuksen aihealueet kestävästä kehityksestä ryhmän jäsenille, mutta muuta ei sovittu tämän jälkeen. Itse lainasin kirjat ja perehdyin ekologiseen kestävään kehitykseen heti tammikuun alussa. Makustelin aihetta sitten lähes kuukauden. Olimme viimeinen ryhmä ja se antoi meille aikaa ehkä jopa liikaakin. Teemaryhmän muut jäsenet olivat aika hiljaa koko kevään. Kokoonnuimme kerran, mutta selvästi oli havaittavissa että ryhmältä puuttui johtaja. Jos joku sellainen oli niin Joonas oli hyvinkin jyvällä mitä tehdään ja missä mennään. Hän myös rohkeasti ohjasi ryhmän tekemisiä, mikä oli hyvä.  Mitä opin ryhmätyöskentelystä tämän perusteella on se, että ryhmä tarvitsee hyvin toimiakseen aikaa. Aikaa tutustua ja oppia tuntemaan ryhmän jäsenet. Olemme opiskelleet ryhmän vaiheita jo syksyllä ja sen perusteella en koe tätä ryhmäjaon muuttamista kovinkaan perusteltuna. Olen aika vakuuttunut siitä, että mikäli Halti olisi jatkanut ryhmänä loppuun asti olisi lopputulos ollut työskentelyn kannalta parempi. En silti sano, että yksikään ryhmä olisi epäonnistunut, mutta syksyn ryhmät tunsivat toisensa jo entuudestaan, tämä mahdollistaa sen, että jokainen ryhmän jäsen tietää ryhmän vahvuudet ja heikkoudet. Toisaalta, ehkä tämän ryhmäjaon muuttamisen tarkoitus oli juuri tämä, osoittaa meille sen, että muutos on haastava.


Kuten jo mainitsin, jaoimme kestävän kehityksen osa-alueet jo lähiopetuspäivillä. Eli työnjako oli aika selvä. Teimme myös tuntisuunnitelman jo lähiopetuspäivillä ja sitä ei ollut lupa missään vaiheessa enää muuttaa eli raamit ja metodit olivat jo selvillä. Timon ja minun oli tarkoitus opettaa Pecha Kuchaa mukaillen kestävää kehitystä. Aika pian silti huomasin, ettei meille ole teoriaa 20 minuuttia kahdestaan opetettavaksi ellei kaikki muutkin lähde mukailemaan Pecha Kuchaa, eihän minulle annettu kuin yksi keken osa-alueista ja teoria tarvitsee muut mukaan. Onneksi kaikkien tehtävä oli valokuvata kestävää kehitystä omassa arjessa, tästä oli mahdollista saada rakennettua opetus valokuvin. Pidin valokuvia hyvinkin järkevänä valintana, ensinnäkin opetus oli viimeinen eikä kukaan jaksa enää luennointia ja toisekseen saimme vielä yhden metodin testattua AC ympäristössä. Olisimme silti voineet ryhmänä rakentaa esitystä vielä ehjemmäksi, sillä emme missään vaiheessa oikein käyneet esitystä valmiina läpi. Olihan meillä ne omat alueet, mutta silti ylimääräiset rytmihäiriöt olisi ollut mahdollista karsia yhdessä suunnittelemalla. Ehkä näin leväperäisesti hoidettua opetuksen suunnittelua ei tule enää koskaan toista, mutta olihan tuo hieno kokemus, varsinkin kun opetus meni täydestä kuin väärä raha. Opetus siis onnistui yli kaikkien odotusten. Jokainen oli suunnitellut oman osuutensa hyvin eikä itse opetustilanteessa ollut mitään moittimisen sijaa. Tietysti aina voisi tehdä asioita toisin, mutta en olisi tehnyt suuria muutoksia minnekään. Opetettavat aihepiirit tuli opetettua hyvin ja kaikki varmasti tietävät tämän jälkeen miten kestävää kehitystä voidaan tarkastella monelta eri kantilta. Erityisen onnistunutta opetuksessa oli ehdottomasti valokuvat. Vaikka niitä ei aina opettaja linkittänyt koulumaailmaan, ymmärtää harjaantunut kuulija että kekeä on mahdollista soveltaa työssä kuin työssä.  Myös breik out toimi tässä opetuksessa hyvin ja sen avulla oli mahdollista osallistaa kuulijat mukaan. Emme sopineet miten breik outissa kukin toimii jaoimme vain aihealueen mistä puhumme. Ainakin ekolokisen kestävän kehityksen breik outissa keskustelu ja osallistuminen toimi hyvin. Käytimme mikkejä ja chattia kaikkia sopivasti. Saimme oikein perusteltua palautetta ja olen vakuuttunut siitä, että kuulijat sisäistivät asiamme hyvin.

Muiden ryhmien opetuksesta olen antanut jo opetustuokio kerrallaan palautetta. Ehkä kautta linjan olisin kaivannut opetusta enemmän käytännön kuin teorian kannalta. Osaan itse hakea tietoa, mutta kuka jakaa ne kokemukset? Ymmärsin monen ryhmän kohdalla, että porukka jakautui omaa osaamistaan lähellä olevaan ryhmään. Silti opetuksessa en ehkä yhdenkään ryhmän kohdalla havainnut sitä kokemuksellisuutta. Aika teoriapitoisia olivat opetuskerrat kerta toisensa jälkeen. Yllättävän paljon myös opetusta tehtiin erilaisten videoiden kautta. Oma tekemät videot olivat paikallaan, mutta muuten ne eivät kyllä olleet perusteltuja. Ne olisi voinut antaa meille resurssipankkiin odottamaan hetkeä, kun kaipaamme jotain opetettavan asian lisäystä tms. Itse ainakin jo yhden opetuskerran aikana väsähdin, kun aina piti katsoa video ja nostaa käsi pystyyn kun olen valmis. Annoin blogissani jo jokaiselle ryhmälle palautteen opetuskerran jälkeen, joten en sitä enää koe tarpeelliseksi antaa uudestaan tässä pohdinnassa. Kautta linjan koen etten saanut näistä irti sitä mitä odotin, mutta toivottavasti osaan sitten itse jakaa opetustuokioissa kokemuksiani enkä ainoastaan teoriatietoutta.

Muut ryhmät opettivat kevään aikana kansainvälisyyttä, yrittäjyyskasvatusta, erityiskasvatusta ja työelämäläheisyyttä. En voi omalla alallani välttyä miltään näiltä teemoilta, joten koska asiat jäivät mielestäni irrallisiksi menemme taas teemalla Siperia opettaa pitkästä aikaa. En silti ole huolissani ettenkö osaisi omalla alallani tunnistaa ydinasioita jokaisesta näistä teemoista. Erityiskasvatus on selkeästi minulle vierain aihealue, mutta kunhan erityispedagogiikan opinnot alkavat tulevalla viikolla on tämäkin tieto syvennetty tarvittavalle tasolle. Oppijakson saa suorittaa haluamallaan tasolla ja minä ajattelin tehdä siitä 5 opintopistettä, eli ei huolta peilaan tämän omaan alaani varmasti kevään kurssilla. Kansainvälisyys on ehkä toiseksi vierain, sillä en omassa työssäni kohtaa kansainvälisyyttä muuta kuin asiakkaiden toimesta. Onneksi kaikki asiakkaat ohjataan minulle, sillä olen talossa ainut, joka kykenee myymään auton myös englannin kielellä, toimitusjohtajan lisäksi. Mikä sattuma, mutta kevään opetusharjoittelussa saan myös ripauksen kansainvälisyyttä, sillä meille tulee kurssille vieraileva opettaja yhden viikon ajaksi. Tämäkin osa-alue saa siis vielä lisä mausteensa juuri oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Yrittäjyys ja työelämäläheisyys ovat minulle tutuimmat aihealueet. Olenhan tehnyt itsekin oppisopimuksella yhden tutkinnon. Tämä jos joku on hyvinkin työelämä läheistä ja hieno tapa suorittaa tutkinto. Yrittäjyys taitaa asua minussa jo luonnostaan, joten sen asian omaksuminen ja peilaaminen alalleni tulee luonnostaan nyt ja aina.

Tein osaamisen itsearvioinnin ehkä hieman väärin. Ajattelin, että se tehdään eAPE opintojen päätteeksi, mutta mielestäni minun on vaikea arvioida osaamistani ennen kun olen tehnyt myös opettajan töitä käytännössä. Arvioin siis osaamistani mutu tuntumalla eikä se tapa kyllä anna todellista kuvaa osaamisestani. En siis erittele antamiani vastauksia osana blogia, sillä olen ollut yltiö optimistinen arvioidessani osaamistani. Uskon, että minusta tulee hyvä opettaja, uskon myös että osaan suunnitella tunnin ja toteuttaa sen. Kestän hyvin myös palautetta, sillä ilman sitä en voi kehittyä oikeaan suuntaan. Silti tiedän jo nyt, että oppituntien suunnittelu vaati paljon enemmän kuin ape opintojen suunnittelu. En siis voi sanoa miten osaan, ennen kuin teen työtä myös käytännössä face to face opetuksena. Arvioin työelämäosaamisenikin nykyiseen työhöni, mutta tietysti itsearvioini haluaisi vastauksen työelämäosaamiseen opettajana. Sitä arvosanaa on siis pakko laskea jo heti kättelyssä antamastani nelosesta! Voin ehkä itsearvioni tehdä nyt niin, että otetaan jokaisesta antamastani arviosta yksi tai kaksi arvosanaa pois niin olemme ehkä siinä, missä todellisuudessa olen :) Tämä on ehkä parempi tehdä nyt jo niin suunta on vielä ylöspäin. Tosin enhän minä itselleni vitosia tietysti antanutkaan, mutta olin optimistinen sen tunnustan. Mitä opettajan ydinasioita kehitän, vastasin erityispedagogiikan ja opetustyön. Nyt lisään siihen vielä kansainvälisyyden, onneksi nämä kaikki toteutuvat seuraavaksi. Jään hyvillä mielin opintovapaalle ja ammennan tulevan kevään aikana itselleni oppia kahden opettajan avulla. Olen erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja motivoitunut harjoittelija varmasti tulen olemaan. On hienoa saada eAPE nyt tämän pohdinnan myötä pakettiin. Seuraavaksi opetusharjoittelu, 12 opintopistettä muita opintoja ja opettaja Aine on valmis.

22.2.2016 Kestävä kehitys

Tänään on meidän vuoro opettaa. Voinko saada parempaa syntymäpäivälahjaa kuin eAPE opinnot päätökseen? Hieno tunne, kun pian nämä luennot ovat ohi. Valmistautuminen opetustuokioon ei ole samaa tasoa, kuin mihin olen tottunut Haltin kanssa. Toisaalta jaoimme aihealueet hyvin tarkoin ja uskon todellakin jokaisen selviytyvän omasta opetettavasta aiheesta paremmin kuin hyvin.
Minun aiheenani on ekologinen kestävä kehitys joka taatusti on aihepiireistä tutuin ja sen myötä helpoin. Mikä minua nyt eniten pelottaa illan opetuksessa on se, pysymmekö aikataulussa ja annetussa otsikossa miten hyvin kiinni. Annettu aika ei ole pitkä ja meidän pitäisi antaa tuleville opettajille jotain kättä pidempää. Toivottavasti kaikki jaksavat kuunnella meitä, eikä turnauskestävyys paina liikaa.

Tämä ihana teksti aloitti päivämme, WOW mikä tunne :) Onneksi olkoon todellakin, viimeinen istunto! Hyvä eAPE hyvä me ja hyvä minä. Viesti sai varmasti jokaisen hyvälle tuulelle.

Tapasimme ryhmänä vielä ennen neljää Mont Blancilla ja lähdimme loppupalaveriin breik out sessioon, tuli testattua sen toiminta samalla. Sovimme vielä kertaalleen jokaisen tehtävät ja ei muuta kuin töihin nyt sitten. Timo aloitti hostina ja kertoi päivä agendan, apua pari euroa meni Tiiulle, kun hän meni ja sanoi että käymme läpi. Eihän me enää mitään käydä läpi, vai oliko autokauppa jo tässä vaiheessa muutamaa eroa vaille? Jos oli niin mielelläni minä Tiiulle vielä auton myyn ;) Timon asia oli painavaa, hän kertoi missä me kestävän kehityksen puitteissa menemme ja mikä on maailman ja Suomen tila asian suhteen. Ei mukavaa kuultavaa, mutta pakko nämä on jokaisen ymmärtää. Seuraavana olikin minun vuoro, juuri kun avasin suuni marssi puoliso ovesta sisään kukkapuskan kanssa ja YES minun opetus häiriintyi... Lämmitti kimppu silti mieltä ja kevensi tunnelmaa tämä sekoilu. Jossain vaiheessa syksyä lupasin teljetä lapset opetuksen ajaksi kellariin (jota meillä ei edes ole), nyt mukaan lähtee myös Heikki <3 Vai menenkö minä sittenkin lukkojen taakse? Se jää nähtäväksi.

Ihana ele, jokavuotinen syntymäpäiväkimppu tulppaaneita, mutta ajoitus olisi voinut olla ehkä hieman parempi. Opetin kestävää kehitystä kuvin, idea oli opettaa mukaillen pecha kuchaa verkossa. Pidin kyllä opetusmetodista. Puhuttua ei tarvinnut miettiä, olin sen verran sisällä jo asiassa. Ekologisen kestävän kehityksen pääteemoja on kierrätys, ekoteot, päästöt, otsoni, liikkuminen, vesistöt ja ja ja. Mieleenpainuvimmat valokuvaukset tein venemessuilla, jossa Itämeri oli osa messuteemaa. Onneksi huoli on meidän kaikkien huulilla! Oli hienoa reissata, miettien kokoajan matkaa ekologisen kestävän kehityksen kautta. Milloin kuvasin roskakoreja, milloin ratikoita.

Vaikka Suomi on edelläkävijä kestävän kehityksen suhteen ei huoli ole turha. Moni ei piittaa asiasta, vaikka pitäisikin. Olen itse miettinyt kestävää kehitystä paljon arjessani ja työssäni. En ole piittaamaton, mutta en myöskään fanaattinen asian puolesta puhuja. Otan silti asian vakavasti ja tulen varmasti myös opettajan työssäni asiaan kiinnittämään omilla teoillani huomiota. Toimin samalla myös esimerkkinä opiskelijoille, sillä omalla esimerkillä ja asiasta puhumalla tulevat ihmiset tietoiseksi asiasta. Tiiun sanoin, tehdään asiasta piilo-opetussuunnitelma. Mutta nyt jatkan muiden opetukseen.

Jäljellä olivat Minna N, Satu ja Joonas. Kuvat Pecha "keke" Kuchan tapaan opetuksessa jatkuivat ja oli hieno huomata miten tiimityöskentely sujui. Yksi sulki kameran ja toinen käynnisti, kuin liukuhihnalla jokainen hoiti opettajan roolinsa hienosti. Kuvat puhuttelivat kaikkia ja toivottavasti myös aiheet. Joonas otti sympatiapisteet kirahvinsa kanssa. Huoli meidän luonnosta ja ravinnosta oli käsin kosketeltavaa taloudellisen kestävän kehityksen aikana. Kulttuurinen ja sosiaalinen kestävä kehitys olivat vaikeimmat aiheet, mutta wow miten hienosti teemat käsiteltiin karjalanpiirakoita myöten. Uskon, että jokainen opettaja oli paneutunut aidosti innostuen omaan teemaansa ja se myös näkyi opetuksessa. Vaikka ryhmä rämä ei paljon ennakkoon treenannut ei kukaan kuulija sitä edes huomannut. Voidaanko me siis todeta, että me ollaan valmiita opettajia, kun voimme tällä tyylillä opettaa? Minä sanon että KYLLÄ! Opinnot tulivat päätökseen ja me opettajat selvästi hallitsemme asiamme. Palautetta en ole opetuksesta vielä nähnyt, mutta se mitä suullisesti saatiin oli todella positiivista.

15.2.2016 Työelämäläheisyys

Toiseksi viimeinen luento ja kuten jo edellisessä blogissani sanoin, alkaa turnauskestävyys olla kovilla ja sen ehkä huomaa myös muista. Tänään kiipesin Kilimanjarolle ja kah seeprat vilahti jälleen :) Ihmettelen, miksi Kilimanjaron slidet ovat edelleen ylhäältä alaspäin luettavissa, vaikka koko syksyn vuori sai palautetta, ettei opiskelijat tykänneet siitä tyylistä. Uskollisesti loppuun asti linja piti, tähän täytyy siis olla hyvä peruste ja hyväksytään ulkoasu tällaisena. Seeprat vain jossain välissä vilahti, ne ei enää kulkeneet matkassa.

Odotukset opetukseen olivat neutraalit, Johannes minun kutsuma hypnoottinen puhuja on äänessä jälleen :) Voi tuota ihanaa varmaa tyyliä, ihailtavaa se on kyllä edelleen. Johanneksesta huokuu rauha, varmuus ja osaaminen, hän myös isännöi Kilimanjarolla ja oli selvästi vastuun kantaja. Tästä päivästä jäi mieliin, että opettajat olivat kukin panostaneet opetustuokioon täysillä.

Videot saivat  ensin minulta karvat pystyyn, johtuen viime viikkoisesta kyllästyksestä. Olipa hienoa yllättyä, kun vihdoin vastahakoisesti aukaisin ensimmäisen videon. Minna D:n terveiset Sveitsistä ja perään hetken kuluttua Kirsin haastattelu Suomesta. Tällaiset videot ovat todellakin oikeita ja oikeassa paikassa. Opettajat olivat ne itse tehneet ja se jos joku osoitti vielä lisää osaamista ja panostusta. Videoihin oli käytetty ajatusta ja aikaa. Minna ja Kirsi olivat tehneet haastattelun ja Kirsi oli keksinyt liittää kuvia videoon, koska haastateltava ei halunnut tulla filmitähdeksi. Kirsi saa minulta kyllä sata pistettä ja papukaijamerkin panostuksestaan. Hienoa heittäytymistä.

Myös Minna D oli koostanut loistavan esimerkin ja haastateltavat olivat oikeasta elämästä ja ihanasti puhuivat suomea. Sveitsin mallia verrattiin Suomen oppisopimusmalliin. Ehdottomasti Suomessa on hyvä ottaa oppia muiden maiden käytänteistä. Tämä esimerkki osoitti sen, kuinka opiskelijat koulutetaan ammattiinsa vaaditulla ja ehkä Suomen mittakaavassa myös vaativalla tavalla. Opiskelijoilta odotetaan paljon ja osaamista mitataan testein. Haastateltava tosin lopuksi tuumasi olevansa jo esimiestään nopeampi työssään. Eli oppi todellakin taisi mennä perille.

Oppisopimus on Suomessa hyvä tapa kouluttautua. Itse olen suorittanut yhden monista tutkinnoistani oppisopimuksella. Tämä minun suorittama tutkinto oli omassa työssäni hyvin helppo suorittaa, mutta hieno keino saada työntekijöille ammatti. Tämä opetustuokio sai parhaat keskustelut aikaiseksi loppua kohden. Ehkä kaikki todellakin huomasivat tämän panostuksen ja tarttuivat kiinnostavaan aiheeseen. Uskon, että kaikki saivat jotain kättä pidempää tästä opetuskerrasta. Opetus ei ollut ihan hyvä, vaan loistava :) Kiitos osallisille!

8.2.2016 Erityiskasvatus

Tänään on Petran vuoro opettaa ja minä vuorostani töissä :( Aidosti harmittaa, kun työt ensimmäistä kertaa haittaa opiskelua. Valmistelin kyllä opetustilanteen siten, että otin läppärin ja kuulokkeet mukaan, mutta valmistauduin myös henkisesti siihen, että keskittyminen herpaantuu ja asiakkaita voi tulla hetkenä minä hyvänsä.

Alku lähti hyvin liikkeelle, oppitunti alkoi ja asiakkaita ei ollut hallissa ollenkaan. Klo 17 jään vasta yksin töihin ja viimeisen tunnin joudun menemään asiakas edellä, ei koulu edellä. Kollegat tuli uteliaina katsomaan, mikä puheensorina huoneestani kuului, hyvä että hekin näkevät mitä olen koko syksyn aina maanataisin touhunnut, kun olen lähtenyt aiemmin töistä :) Tämä kuva työpisteeltäni, jossa auki sekä AC että oma työkone. Kuuntelen opetusta ja teen tarjousta samaan aikaan, helppoa eikö totta.

Tämä opetustuokio jäi mieleen videoista, joita nyt hieman kritisoin. Kuinkahan monta kertaa opetus pysähtyi ja meidän piti katsoa joku annettu video. En ymmärrä metodia opetuksessa varsinkin, kun annettuna on vain 2 tunnin opetuksen valmistelu. Tästä opetuksesta ainakin 30 minuuttia meni videoihin. Tämä aika olisi ollut parempi käyttää aktivointiin esimerkiksi kysellen omakohtaisia kokemuksia mielenkiintoisesta aiheesta. Ymmärsin, että opettajilla oli paljon omakohtaista osaamista aihepiirin ympäriltä, mutta nyt sitä ei hyödynnetty riittävästi. Toinen, mikä minulla meni ohi on se, miksi rikosrekisteriotetta käytiin läpi niin tarkasti, mutta se saattoi mennä myös siitä syystä, että keskittyminen oli mitä oli. Toki jokainen meistä opiskelijoista hyötyy tästä tiedosta, koska kaikki meistä sen otteen hakee ennen harjoittelua eli ei oppi hukkaan mennyt. Oliko se silti osa erityiskasvatusta? Sitä en osaa äkkiseltään kommentoida.

Jälkitehtävä opiskelijoille, jotka eivät olleet opetusta seuraamassa, oli etsiä kirjoitusvirheitä. Tämäkään ei ehkä mielestäni lisää oppimista erityiskasvatuksesta, joten en edes ryhtynyt niitä etsimään. Onko minusta tullut joku kapinallinen, vai onko opetuksen taso ollut vaan syksyllä reilusti korkeampi? Ehkä oikea vastaus on turnauskestävyys :) Työnohessa olen saanut hoidettua opiskelun enemmän kuin hyvin, mutta ehkä nyt on se vaihe, jolloin opiskelu saa tuntua luissa ja ytimissä. Nyt on myös vaihe, jolloin yritän antaa jokaiselle ryhmälle vertaispalautetta myös siitä, mitä olisi voinut tehdä toisin, joten nyt tulee myös risuja :)

Valma ja Telma ja nyt läsähti ensimmäiset videot kehiin. Molemmat valmentavat koulutukset opetettiin perusteellisesti, mutta oliko tarve mennä näissä näin syvälle tai tukivatko videot oppimista? Omalta kohdalta voin vastata että en pitänyt videoiden yltäkylläisyydestä. Seuraavaksi HOJKS ja hops kertaalleen ja video. Tässä vaiheessa hops pitäisi olla jo meillä hallussa, joten sitä ei tarvitsisi enää uudestaan opettaa. Tämäkin aika olisi voitu käyttää uuden opetteluun ;)

Vasta kun Mikko aloitti opetustuokion päästiin mielestäni siihen aihepiiriin, mitä odotin. Ehkä aiempi opetus olisi kannattanut kiteyttää ja tiivistää ja konkreettisesti opetusta enemmän tästä. Eli konkreettisesti kiusaamista, masennusta, pyörätuoleja, sokeita, kuuroja kehiin. Mutta jos jotain oppia ylipäänsä tästä opetuskerrasta niin ei VIDEOITA tuutin täydeltä, kiitos :)

1.2.2016 Yrittäjyys

Tänään on Suvin vuoro olla äänessä. Toki opetuskerralla oli myös muita opettajia, mutta aina sitä odottaa eniten haltilaisen kohtaamista. Ennakkotehtävä oli mukava ja omalta kohdaltani kyllä allekirjoitan oman tuloksen. Opetus alkoikin ennakkotehtävän purulla, hassua että osa ei allekirjoittanut vastauksiaan. Hoksasivatkohan he laitta vastauksiaan eri kohtiin ruudulla vai mistä se johtui? No ei väliä, tämä ei ollut päivän tärkein anti.

Ennakkotehtävän jälkeen Terhi opetti meille, mitä yrittäjyys tarkoittaa. Yrittäjyys on yksilön kykyä muuttaa ideat toiminnaksi. Tämä vaatii riskinottokykyä, jotta tavoitteet saavutetaan.
Yrittäjyyskasvatus on puolestaan eri asia, hyvin laaja käsite. Yrittäjyyskasvatus on elinikäistä oppimista, verkostoitumista jne jne. Seuraavaksi meiltä kysyttiin, onko meillä omia kokemuksia yrittäjyyskasvatuksesta? Koska en ole ammattikorkeakoulujen kasvatti en ole törmännyt yrittäjyys luentoihin. Jäin jopa miettimään oliko meillä yliopistolla mitään näin käytännönläheistä kurssia aiheesta tai edes aiheen vierestä. En kuollaksenikaan muista yhtään kurssia tämän teeman ympäriltä. Toisaalta Johannes löysi tutkija koulutuksesta samoja ominaispiirteitä eli saman teeman ympärillä voi pyöriä muun otsikon alla.

MO päivien päätteeksi Tiiu tuumasi, että minusta löytyy sisäinen yrittäjyys. Eli tämän kommentin pohjalta voisin sanoa, että olen törmännyt termiin :) Tuli hyvä mieli, kun Tiiu spontaanisti sanoi näkevänsä minussa sisäisen yrittäjyyden. Kyllä minä itsekin näin ajattelen, mutta se näkyy myös muille? Mukavaa. Tämä kommentti tuli siitä, kun jäin spontaanisti auttamaan tiiua luokan järjestämisessä, eli en tehnyt mitään ihmeellistä.

Seuraavaksi Suvi alkoi tienaamaan Tiiulle autoa, jonka minä myyn :) Eli tiesin heti, mistä oli kyse! Suvi oli käynyt jotain läpi ja mehän ei käydä mitään läpi <3 Suvi on todella hyvä esiintyjä ja puhuja, radioääni termi on tullut hänen yhteydessään tutuksi ja se Suvilla kyllä on. Suvin opetuksesta huokui osaaminen. Suvi opetti meille mitä on yrityskasvatus ammattikorkeakoulussa (kumppanuustoimintaa
markkinointia ja liikeideoita).  Tamk samk jamk, vai miten se meni? Ihania sanalyhenteitä, missä eri ammattikorkeakouluissa opetusta on :)

Ryhmätyössä olin niin valmiina kommentoimaan ja kah, eka kertaa kesken opetuksen mun mikki sanoi sopimuksen irti. En tietysti tunnusta että testit jäi tekemättä... Voi ei! Suvi teki kysymyksen suoraan minulle ja siellä breik outissa ei ollut edes chat mahdollisuuta, ennen kuin Juhana sen sinne äkkiä loi. Huh. Aikamoinen pelastus ja Suvi ymmärsi heti, mitä ajoin takaa, kun sain raapustettua jotain chattiin. Tämä tehtävä oli hyvin huolella suunniteltu ja sen purku meni loistavasti. Koko opetustuokio oli ajankohtaisesta aiheesta ja vaikka kuinka yritin olla kriittinen, jotta voisin antaa myös tälle ryhmälle vertaispalautetta en sitä keksi nyt antaa. Minua ei häirinnyt kuin yksi aivan pieni asia. Chatissa joku alkoi hoitamaan edellisen opetustuokion asioita ja se sekoitti hetkeksi keskittymistä. Eli ei paha, eikä edes koskettanut opetusta. Tosin olisihan siihen kärkäs ope voinut kommentoida, että pysytäänpäs nyt aiheessa ;)

Lopuksi saimme tehtävän miettiä swot analyysin avulla, millaisia opettajia tai yrittäjiä olemme. Eli minun tulee nyt miettiä omat vahvuudet, mahdollisuudet, uhat ja heikkoudet. Tämä ei synny yhdessä illassa, joten palaan tähän myöhemmin. Sekä mietin rauhassa, millaisen toiminnallisen tehtävän pitäisin yrittäjyys kurssilla?

24.2.2016 palaan vihdoin asiaan.
Vahvuuteni, olen ulospäinsuuntautunut ja avoin luonteeltani. Tulen ihmeisten kanssa toimeen ja olen reilu. Minussa varmasti asuu sisäinen yrittäjyys.
Heikkouteni, en välttämättä kestä kaikkea palautetta, vaan jään sitä ruotimaan. Toisaalta myös puolustaudun herkästi, onko se aina viisasta, joten otan sen heikkoutena.
Mahdollisuus, minulla on mahdollisuudet päästä ihan minne vain. Riittää vaan, että uskoo omaan tekemiseen!
Uhka, varmasti on kilpailu ja sen kiristyminen. Myös taloudellinen uhka on aina läsnä.

Yrittäjyyden kurssin toiminnallinen tehtävä olisi aktivoiva ja todellisen elämän tehtävä. Sillä ei ole edes väliä, mistä aiheesta, kunhan vain opiskelijat jalkautuisivat ja joutuisivat miettimään asioita oikeassa elämässä.