Behavioristinen oppimisnäkemys ja Pavlovin koirakokeet :) Onko oppiminen ehdollistumista, ulkoa opettelua, palkintoja ja rangaistuksia? Tämä oppimisnäkemys on pitkälti aktiivisen opettajan ja passiivisen opiskelijan vuorovaikutusta. Kuten jo oppimispäiväkirjassani kirjoitin musiikkisanasto tai kielten opetus ovat oivallinen esimerkki tästä tyylistä opettaa, eli opettele ulkoa, muista, osaa, luettele. Tosin yliopistolla tai korkeakoulussakin voin nähdä behavioristista opetussuuntausta. Esimerkiksi silloin, kun luennoitsija ilmoittaa hyvin tarkasti kurssin tavoitteet ja opetussuunnitelman, oppimistavoitteineen ja aikatauluineen, sekä testaa opittua erilaisin testein. Mieleeni tulee tilastotieteiden opetus "laskareineen", löydän kyllä tällaisia piirteitä muistakin kursseista, joita olen käynyt yliopistolla. Opettaja siis siirtää tietoa opiskelijoille ja testaa lopuksi tentein, menikö oppi perille. Yllättävän usein vielä opetus toimii tämän kaltaisella kaavalla. Voidaankin ajatella, että tällaisessa opetuksessa opettaja on aktiivinen ja opiskelija passiivinen, opiskelijan ajatuksilla ja mielipiteillä ei ole arvoa, riittää että hän pystyy osoittamaan oppimansa. Myös palkitseminen on hyvin tavallista behaviorismissa, esimerkiksi lasteni pianonopettajan voidaan ajatella käyttäytyvän behavioristisesti, kun hän antaa hyvin soitetun soittoläksyn palkinnoksi tarroja.
Olenkohan minäkin behavioristin kasvattaja tätä ajatusta jalostaen, palkitsenhan minäkin lapseni esimerkiksi hyvästä koulumenestyksestä tai koirien käytöstä.
En tuomitse tätä oppimisnäkemystä, mutta olen onnellinen, että myös muita on olemassa!
Humanistisen psykologian mukaan opiskelija on itse vastuussa oppimisestaan ja opettajan rooli on tukea opiskelijaa. Ehkä aikuisopiskelijat voivat samaistua tähän oppimisnäkemykseen, koska kullakin on omat intressit oppia ja opiskella. Tätä koulua ei ole pakko käydä, vaan jokainen meistä (ainakin toivottavasti) opiskelee vapaasta tahdostaan. Ehkä humanistisen psykologian tunnetuin oppimismalli on kokemuksellinen oppiminen, joka etenee nelivaiheisena syklinä. Oppimisen perustana on opiskelijan omat kokemukset, joita hän sitten havainnoi. Eli pysähdy miettimään mitä opin? Tämän jälkeen oppi käsitteellistetään ja viedään käytäntöön. Itse samaistun voimakkaasti tähän oppimismalliin, sillä olen jo saanut paljon työkokemusta ja aivan varmasti vien oppejani käytäntöön tavalla tai toisella, tiedostaen tai tiedostamatta. Eli väistämättä siirrän kokemuksiani opetustyöhön. Näin äkkiseltään miettien esimerkkejä, voisin siirtää oppeja asiakaspalvelutyöstä, myynnin vaiheista ja esimerkiksi esimiehenä toimimisesta. Voisin opettaa opiskelijoita tulevaisuudessa erilaisten tapauskertomusten myötä tai miksi en veisi niitä suoraan yrityksiin tutustumiskäynneille. Sain opettaa Osaon opiskelijoita täällä työpaikallani autoliikkeessä muutama viikko sitten asiakaspalvelutyöstä. Oli todella hauska huomata, miten noviiseja opiskelijat olivat ja aivan varmasti oppivat käynniltä jotain! Olin hyvin vakuuttunut opetustuokion jälkeen, että olen suuntani elämälle valinnut ja tiedän mikä minusta tulee isona. OPETTAJA Aine!
Kognitiivinen oppimiskäsitys ja minä. Kognitiivinen oppimiskäsitys näkee oppijan aktiivisena tiedon käsittelijänä. Konstruktivistisessa oppimisnäkemyksessä on paljon vaikutteita kognitiivisesta. Eli pohjalla on ajatus siitä, miten ihminen pyrkii aktiivisesti laajentamaan omaa tietovarantoaan. Näen itseni hyvin vahvasti myös tämän suuntauksen oppijana. Minulle oppiminen on jatkuva prosessi, haen tietoa, opiskelen ja muokkaan ajatteluani jatkuvasti opitun avulla. Konstruktivismin kaksi pääsuuntausta yksilö- ja sosiaalinen konstruktivismi tuntuvat hyvin omalle. Metakognitio on hallussa, eli hallitsen rajani ja mahdollisuuteni.
Tästä voinkin aasinsiltana käsitellä sosiaalisen konstruktivismin. Kokemuksellinen ja tiedollinen oppiminen on vahvasti yhteydessä vuorovaikutukseen, mutta niin on sosiaalinen konstruktivismikin. Eli sosiaalinen vuorovaikutus, kieli ja kulttuuri ovat vahvoja tämän oppimisnäkemyksen piirteitä. Mitä opin ja mitä sisäistän ja miten? Tähän voin kytkeä rinnalle myös situationaalisen oppimisen. Ja nyt saan taas putkauttaa jo motoksi kehkeytyvän lauseeni SIPERIA opettaa :) Oppiminen mielestäni huom! mielestäni tapahtuu parhaiten käytännössä eli siinä hetkessä, missä ollaan. Mikäli opiskelijaa ei ole mahdollista saada Siperiaan on simulaatio oiva keino opettaa asiat esimerkiksi terveydenhoito alalla. En omalla alalla simulaation puolesta liputa, mutta Siperian puolesta kyllä. Tosin pystyn lavastamaan opetuksessa tilanteita, jotka ovat hyvin käytännön ja todellisuuden kaltaisia.
(Pruuki 2008; Ilo Opettaa)
Pruuki oli apunani, tätä kirjoittaessa.
Muistin aikana laitan lisäksi tämän linkin tänne. Tästä tulee olemaan monille apua
http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/kognitiivinen-oppimiskasitys/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti