APE teemojen 1-9 oppimisprosessin pohdinta

kuluneen syksyn tavoitteena oli, että tunnistan ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät. Osaan hyödyntää opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa oppimiskäsityksiin ja -teorioihin liittyvää tietämystä. Osaan soveltaa vuorovaikutustaitoja ja erilaisia opetusmenetelmiä opetuksessa ja ohjauksessa tarkoituksen mukaisesti. Lisäksi osaan hankkia tehtävien hoitamisen edellyttämiä valmiuksia lähipäivien aikana vertaisryhmässä ja syventyä ajankohtaisiin opetusalan teemoihin ja toimintaympäristöihin.

1. pohdi ammatillisen opettajan työkenttää ja tehtäviä omalla alallasi.

Syksy on ollut erittäin antoisa, joskin myös hiukan rankka näin työn ohessa tehtynä. Huomaan, että kaipaan opinnoille enemmän aikaa, jotta saisin prosessoitua asiat paremmin. Tai ehkä kaipaan jo maiseman vaihdosta ja janoan opettajaksi :) Oma alani on kaupallinen ala, joka pitää sisällään muun muassa markkinoinnin, liiketoiminnan ja rahoituksen osa-alueita. Olen ehdottomasti markkinointi- ihminen ja kaikki, mikä liittyy numeroihin on minulle punainen vaate. Alani on monitahoinen, mutta mielestäni on erittäin tärkeää löytää omat vahvuudet ja heikkoudet, joten jätän kaiken numeraalisen jollekin muulle opettajalle. Koska opettajan työkenttä on näin lavea, on se samalla myös haasteellinen. Maailma muuttuu kokoajan, samoin markkinoinnin keinot. Miten siis opettaa asiaa, joka ei ole stabiili? Tässä opettaja saa laittaa mielikuvituksensa peliin ja tietysti opettajan avainsana on kouluttaudu, kouluttaudu, hae tietoa ja ole itse myös ikuinen opiskelija. Minä jos joku näytän olevan ikuinen opiskelija, joten tämä sopii kyllä minun tulevaisuuden kuvaan kuin nenä päähän.

Omalle kaupalliselle alalle sopii hyvin linjakas opetus. Linjakas opetus tukee syvällistä oppimista sisältäen opetuksen keskeisimmät elementit, oppimistavoitteet, opetusmenetelmät sekä arviointitavat. Malli perustuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jossa opiskelijat ovat aktiivisia tiedon käsittelijöitä, jossa uuden oppiminen perustuu aiemmin opittuun, oppiminen on sosiaalista ja tapahtuu vuorovaikutteisesti. Omaa opetusta miettiessä tulee miettiä, mitä asioita opetan, mitkä ovat osaamistavoitteet, millä opetusmenetelmillä saavutan tavoitteet ja miten arvioin, jotta arviointi tukee oppimista. (LUT:n opettajan laatuopas, 5-6). Olen käsitellyt oppimisnäkemyksiäni myös erillisenä tekstinä blogissani aiemmin.

Osallistuin tässä luentojen lomassa Tiiu Tennon  videotutkimukseen, joka käsitteli ammattipedagogiaa. Päällimmäisenä toisen videon (https://youtu.be/FvkJ6lChvfQ) 
katselun jälkeen mieleeni jäi ajatus siitä, miten ammattipedagogiikka käsitteenä muuttuu jatkuvasti. Määritelmä ei ole yksiselitteinen, vaan se on kuin mustekala, useine lonkeroineen ja tarkastelumuotoineen. Ammattipedagogiikkaa voidaan peilata suhteessa työelämään, sen avulla opiskelija saa työkalut MUTTA opettajan tehtävä on kiivetä opiskelijan rinnalla, oman itsensä huipulle. Eli kukin saavuttaa omat yksilölliset tavoitteensa ja kiipeää niin korkealle vuorelle, kuin on tarve ja tahtotila. Ennen kaikkea opettajan ja tätä myötä myös  opiskelijan tulee oppia toimimaan jatkuvassa muutoksessa, sillä arki ja maailma muuttuu jatkuvasti. Peräänkuulutan itsekin kokoajan tätä muutosta ja oli niin mukava törmätä sen merkitykseen myös videolla. Ammattipedagogi valmentaa opiskelijaa tähän jatkuvaan muutokseen ja sen hallintaan työelämässä ja omassa ammatissa. Toivottavasti itse osaan yhdistää ammattipedagogina sekä työelämälähtöisyyden, että tiedot ja taidot. Kuten Tiiu taisi videolla sanoa, näitä asioita ei voi oppia kirjoista lukemalla, vaan tekemällä.

Omaan opetukseen yritän oman intohimon kautta luoda motivoituneen ilmapiirin, jossa jokainen opiskelija saa kiivetä juuri sellaiselle vuorelle, kuin hänen tahtotila ja resurssit riittävät.


2. Pohdi opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä

Opetuksen suunnittelu riippuu siitä, mitä opetetaan. Yleensä jokaisella julkisoikeudellisella oppilaitoksella on olemassa virallinen opetussuunnitelma, niin sanottu yleinen kehys, jossa määritellään opetuksen arvoperusta, tavoitteet, perussisällöt ja toteuttamisperusteet. (Pruuki 2008; 32). OAMK:n opetussuunnitelmaan (http://www.oamk.fi/opinto-opas/) tutustuessani huomaan, että osan kursseista voi pitää luentoina/kontaktina ja osa on tarkoitettu tehtäväksi käytännössä eli työelämälähtöisesti, jolloin opiskelijat jalkautetaan esimerkiksi erilaisiin yrityksiin. Opetuksen suunnittelulle on annettu raamit, mutta esimerkiksi markkinoinnin alalta markkinointiviestintä ja sen suunnittelu riippuu siitä, kenelle sitä suunnitellaan. Opettajan täytyy siis olla hyvin ajanhermoilla ja tietoinen missä mennään. Markkinoinnin perusteet tai asiakaspalvelun perusteet voisivat olla kursseja, joissa on ensin jokin teoria, mutta käytäntö on sitten ihan toisenlainen.
   
Joka tapauksessa opetuksen suunnittelussa tulee huomioida oppilaitoksen antaman kehyksen lisäksi muun muassa, tavoitteet, opetettava aine, vuorovaikutus, työtavat ja arviointi. (Pruuki 2008, 33) Ei ole helppoa olla olla (pian) opettaja; sillä Pruuki kirjoittaa myös kirjassaan, että ennakkosuunnitelmat hyvin harvoin toteutuvat sellaisinaan. (Ibid; 33) No en asiaa kyllä yhtään ihmettele. Ehkä matematiikkaa ja kieliä voidaan opettaa käymällä opetettavaa asiaa kielioppi tai lasku kerrallaan eteenpäin, mutta taatusti menetelmät vaihtelevat riippuen opetettavasta oppiaineesta. Omalla alalla voin uskoa, että se mitä suunnittelen ja miten toteutan eivät mene käsi kädessä. Minun pitää antaa myös opiskelijoille sijaa ja olla vuorovaikutteinen. Voin myös oppia uusia asioita omilta oppilailtani ja minun pitää hyväksyä se, että ammatillisen opettajan tulee antaa työkalut ja ottaa niitä vastaan, mikäli oppilaat niitä tarjoavat.

Nostaisin tähän samaan vielä motivaation. Oppimismotivaation kannalta tärkeää on, että opiskelija on kiinnostunut opetettavan asian sisällöstä. Opiskelijan tulee pitää opetettavaa asiaa tärkeänä ja kiinnostavana, jotta motivaatio säilyy. (Pruuki 2008; 21). Opettajana minun on hyvä tiedostaa se fakta, että kaikki asiat eivät kiinnosta kaikkia samalla tavalla, tällöin onkin hyvä keskustella opetuksen aikana siitä, mihin kyseistä tietoa tarvitaan ja miksi siitä on hyvä jokaisen olla kiinnostunut. Oppiminen on opiskelijan omaa aktiivista toimintaa, jolloin opiskelijan tulee olla motivoitunut ja aktiivinen, opettajan rooli on olla oppimisen ohjaaja (Pruuki 2008; 27.) Opettajan rooli ei siis ole uhattuna, vaikka se ohjaa opiskelijoita aktiiviseen oppimiseen ja tiedonhakuun.

Tähän motivaatioon ehkä yhtenä tärkeänä lisänä on oikean arviointimenetelmän löytäminen. Miksi opiskella, mikäli en hyödy? Mitä minä tästä saan? No kehitetään keppi ja porkkana metodi, eiku ne onkin joku jo keksinyt :) Ideana kuitenkin se porkkana lopuksi, eli rakennan kurssin siten, että jokainen hyötyy siitä tavalla tai toisella. Kenelle riittää kurssista porkkanaksi arvosana, kenelle asian omaksuminen, mutta kukin kiikkukoon sille vuorelle, minne resurssit riittävät. Ehkä arviointiin arviointimenetelmiin voisin sen verran sanoa, että sillä ei ole merkitystä miten ja millä keinoin arvioin kunhan teen sen jo heti kurssin alussa selväksi opiskelijoille. Eli arviointi on osa opetuksen perusperiaatteita ja opetuksen perusperiaatteisiin kuuluu heti alkuun kertoa, mitä opetan ja miten sekä miten tulen opitun arvioimaan. Eli tyylejä voi olla yhtä paljon kuin on opettajia, kunhan olen määrätietoinen avoin, rehellinen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen.


3. Pohdi vuorovaikutuksen, ohjauksen ja opetusmenetelmien käyttöä sekä merkitystä oman alasi opetuksessa


Kaupallisen alan opettajalle varmasti yksi tärkeimmistä asioista opetuksessa on vuorovaikutteisuus ja yhteistyö. Opiskelu on parhaimmillaan vuorovaikutteista, sitä voidaan ajatella jopa prosessiluonteiseksi, jossa uutta tietoa jaetaan ja opitaan näkemyksiä, kokemuksia, tietoja, taitoja ja ajatuksia vaihtamalla. (Pruuki 2008; 28). Ihminen on monella tavalla sosiaalinen ja vuorovaikutteisuutta on todella hyvä hyödyntää opetuksessa. Opettajan on vaan hyvä muistaa se, että maailmassa on tällaisia kielestä maailmaan vedettyjä ja osa on jostain muusta vedettyjä, eivätkä yhtä avoimia ja vuorovaikutteisia. Tämän kun muistan, voin opettajana miettiä miten saan ujot ja hiljaiset myös kommunikoimaan. Ehkä kirjallisesti? Ehkä ei? Oikea keino löytyy varmasti, ehkä ujot voivat sen minulle kertoa :)

Minulle henkilökohtaisesti tulee olemaan suuri opettelun aihe puhua hitaammin ja selkeämmin. Lisäksi on hyvin tärkeää tiedostaa mitä ja miten puhun. Olen todella kielestä maailmaan vedetty ja aivan varmasti se mitä yritän sanoa ja mitä kuulijat kuulevat eivät kohtaa, ellen paranna tapaani kommunikoida. Välillä tuntuu siltä, että aivot eivät ole yhteistyössä kieleni kanssa. Puhun "Raisaa", tuleeko siitä ammattikorkeakoulun uusi kieli, vai onko nyt syytä oikeasti kiinnittää huomiota siihen mitä puhun. Vastaus on että, minun pitää puhua selkeästi ja ajatuksen kanssa. Lisäksi välillä voin vaikka tarkastaa opitun laittamalla opiskelijat porinaryhmin tms. kertomaan, mitä heille juuri opetin.

Täytyy muistaa, että viestintä voi olla myös ei kielellistä, mutta vuorovaikutus ylipäänsä syntyy ihmisten kohdatessaan toisiaan. Hyvässä vuorovaikutuksessa on havaittavissa positiivinen läsnäolo ja halu ymmärtää toisiaan. (Repo-Kaarento ja Levander 2002; 141) Kaupallisella alalla voisin ajatella hyvien vuorovaikutustaitojen olevan suuressa arvossa. Kuuntele ja kuule. Tässä asia hyvin tiivistettynä.

Ohjaus varmasti nostaa päätään tai sanotaanko lonkeroitaan yhä enemmän. Ehkä aiemmin ohjauksella olisin voinut ajatella viitattavan vain opinnäytetöiden ohjaukseen, mutta nyt se on saanut myös muun merkityksen. Ohjaus on ensinnäkin opintojen suunnittelua ja opiskeluprosessin hallintaa, opiskelutaitojen, kuten tiedonhankinnan ohjausta, perehdyttämistä oman laitoksen tai yhteisön toimintaan, opintojen sisältöön liittyvää ohjausta, tietysti myös opinnäytetöiden ohjausta, urasuunnittelua ja työelämäohjausta. (Levander, Kaivola ja Nevgi 2002; 178). Opettajasta tulee aina vain enemmän ja enemmän ohjaaja ja tämä on suunta, minkä kannalla myös itse olen. Kuten olemme jo nähneet, emme me Haltilaisetkaan pystyneet kopioimaan toisiamme ja meitä oli vain viisi. Miksi kukaan opettaja edes kuvittelisi, että opiskelijat ovat toistensa kaltaisia.

Ohjaaja kulkee rinnalla opettaa oikealla tai ainakin parhaaksi kuvittelemallansa keinolla asiansa ja ohjaa ja ohjaa ja vielä kerran ohjaa. Mitä enemmän matkan varrelle saadaan levähdyspaikkoja, jossa opiskelijalta on aikaa kysyä, vieläkö hän jaksaa jatkaa matkaa, sitä parempia oppimistuloksia saadaan aikaiseksi. Tätä en voi viitata minnekään teokseen, mutta uskon, että olen pohdinnoissani oikeilla jäljillä.

4. Arvioi osaamisesti kehittymistä suhteessa ammattipedagogisten opintojen osaamistavoitteisiin. Mitä osaamista vielä tarvitsen?

Reflektio on äärimmäisen tärkeää, eli opiskelijan on hyvä välillä pysähtyä reflektoimaan omaa oppimistaan. Mitä jo osaan, mitä vielä pitää oppia, mitä olen kokenut. Mitä vielä pitäisi opiskella, jotta saavutan päämääräni? Reflektiivinen ajattelu vaatii ohjausta, jotta opiskelija osaa jäsentää ajatuksensa oikealla tavalla. Opiskelijalla on hyvä olla mahdollisuus saada myös palautetta, joka edistää kykyä oman oppimisen reflektointiin.(Pruuki 2008, 29-30)

Palaan syksyn jäljiltä osaamistavoitteisiin, ensimmäisenä arvo-osaaminen. Edelleen kuvittelen hallitsevani nämä asiat aika hyvin jo luonnostaan, mutta opettajuuteen liittyvään arvokeskusteluun en ole osallistunut, vielä :) Työelämäosaaminen minulla on hallussa, olen oppisopimuksella kouluttautunut esimieheksi ja sen kautta olen joutunut opiskelemaan budjetoinnista työvuorolistojen tekoon sekä uuden työntekijä perehdyttämiseen. Tällä osa-alueella koen olevani erittäin vahvoilla sekä avoimuuteni että osaamiseni avulla. Työyhteisöosaaminen on lähellä työelämäosaamista mielestäni vastasin myös tähän jo edellä.  Kansainvälisyysosaaminen ei ole syksystä lisääntynyt kuin muutamalla Bangladeshilaisella asiakkaalla, joten uskoakseni tämän kanssa olen samalla tasolla kuin syksyllä. Tutkimus- ja kehittämisosaaminen on minulla varmasti kahden gradun jälkeen jo luonnostaan hallussa, olen syntynyt tutkijaksi, teinhän Kiimingin juhlakirjaankin yhden artikkelin ihan vaan huvikseni aikanaan :) Substanssiosaaminen viimeisenä mutta ei taatusti vähäisimpänä, osaan yhdistää opitun ja jo osaamani asiat. No tähän en tiedä mitä ja miten asiat hallitsen, mutta jotenkin koko tämä opiskelu on minut imaissut, osaan tai en niin intoa ja motivaatiota minulla on edelleen. Uskoakseni substanssiosaaminen minulla on hallussa. se, mihin nyt tarvitsen paljon apuja on itse opettaminen, siitä minulla ei ole päivänkään kokemusta, joten tiedostan kyllä sen, että tämä on minulle työmaa, jos joku. Harjoitteluhakemus on täytetty, nyt vain odotan saavani paikan, jostain.


LÄHTEET:
Alaoutinen, Bruce, Kuisma et all, LUT:n opettajan laatuopas, 2009. Esa Print
Levander, Kaivola ja Nevgi 2002, Opiskelijan ohjaaminen. teoksessa yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Werner Söderström Osakeyhtiö.
Pruuki Lauri 2008, Ilo opettaa. Edita Publishing Oy
Repo-Kaarento ja Levander 2002, oppimista edistävä vuorovaikutus teoksessa yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Werner Söderström Osakeyhtiö.

nettilähteet:
http://www.oamk.fi/opinto-opas/
https://youtu.be/FvkJ6lChvfQ