Erityispedagogiikkaa ja lamppu syttyi

Meninkin pohtimaan, että erityispedagogiikka on yksi alue, jossa tarvitsen vielä oppia. Mikä tunne, kun lamppu syttyy päässä ja osaan soveltaa osaamistani! Tämä tunne on jotain uskomatonta, minä opin :) Tässä siis erityispedagogiikan tehtävä myös jaettuna blogissani. Sain hyvän palautteen opettajaltani, joten tiedän olevani oikeilla jäljillä.

Työskentelin joku vuosi sitten kaupparatsuna terveydenhoitomaailmassa ja tutustuin työkseni erilaisiin erityistä tukea tarvitseviin ihmisiin. Työnkuvani oli moninainen, mutta pääasiassa autoin asiakkaita asentohoidossa, nukkumisessa ja päivittäisissä askareissa, tarkoituksena helpottaa heidän oloaan. Kuljin sairaaloissa, terveyskeskuksissa, psykiatrisilla osastoilla, kehitysvamma yksiköissä, teho-osastoilla, missä vain missä nukutaan, istutaan ja ollaan. Oli kyseessä vanha, nuori, vastasyntynyt, vuodepotilas, pyörätulipotilas, tetra tms, minä tein kaikkeni auttaakseni ja helpottaakseni heidän oloaan.

En alkuun edes tajunnut erityispedagogian luennoille tullessani, miten laaja osaaminen minulla on tältä saralta, tosin terveydenhuolto puolelta, mutta mikä minua estää hyppäämästä opettajan saappaisiin ja miettimästä asiaa opettajan näkökulmasta. Tässä alla tapausselostus, jonka tein ollessani töissä vielä kaupparatsuna. Case kuvastaa sitä kauppatieteilijää joka minussa asuu, eli halusin, sen lisäksi että sain palkkaa mitata työni tuloksia. Tämä case on yksi monista onnistumisistani työssäni. Case perheeltä on lupa casea näyttää ja käyttää, joten estettä kaikille jakoon ei ole. Tämä erityisen tuen tarpeessa oleva tyttö ei siis ole fiktiivinen, mutta lopussa hänen opettajansa on.


Raisa Aine: erikoispatjan toimivuus erittäin korkean riskin ja kivuliaan potilaan hoidossa
Tapausselostus
Kemiläisperheen 17-vuotias tytär (SK) putosi ponin selästä vuonna 2006. SK on nyt 17-vuotias, 150 cm pitkä ja painaa noin 58 kg.

Diagnoosit:

Distensio plexus brachialis l.sin; Status post WAD; Medullopatia post WAD; CRPS 2 extremitatum superior l.-sin sequelae laesio plexus brachialis status post contrusion et distension region glenohumeale; Status post C I/II fasettinivelsubluksaatio (30 asteen).

(Plexushermon venytysvamma seurauksena olkaluun iskusta. Crps 2 (kipu), selkäydinvaurio, C1 ja C2 tasolla on fasettikapselisto rikki, kaularangassa on 30 asteen subluksaatio.)

Näiden pohjalta potilaalle on määritelty 90%:n invaliditeetti. SK:n jalat liikkuvat, mutta vammoista johtuen hän kärsii jatkuvasta hermokivusta, päänsärystä ja kaksoiskuvista. Erityisinä ongelmina ovat juuri jatkuva hermokipu sekä kipu kaularangan alueella. Kiputaso VAS-skaalalla arvioituna on 9-10, jonka tähden SK ei ole voinut nukkua kunnolla ja levollisesti moneen vuoteen.


Lähtötilanne
Vuoden 2012 maaliskuussa perheen sairaanhoitajakoulutuksen saanut äiti otti yhteyttä Raisa Aineeseen, sillä SK kärsi edelleen onnettomuuden jälkeisistä jatkuvista kivuista. Hänen nukkumisensa oli vaikeaa, ainoa hyvä nukkuma-asento on lähes istuva, tyynyin tuettu asento. Kaularankakivut olivat kovat, vamma esti liikkeen, eikä esimerkiksi nukkuminen kyljellään ollut mahdollista.

Potilaan kotikuntaan oli tehty anomus erittäin korkean riskin erikoispatjasta, mutta se evättiin, koska kokonaistilanne oli epäselvä eikä potilaalla ollut olemassa olevaa painehaavaa. SK:lle tehtiin Raisan aloitteesta Braden-riskiluokitus ja todettiin, että hän erittäin korkean riskin potilas. Tämän jälkeen Raisa ehdotti erikoispatjan koekäyttöä.


Erikoispatja koekäyttöön
Patja toimitettiin SK:lle välittömästi. Patjan käyttöönoton jälkeen nukkuminen helpottui huomattavasti. Äiti kommentoi tilannetta seuraavasti: "Aiemmin nukahtaminen vaati tuntien taistelun, nyt se onnistuu heti ja yöunen pituus on nyt normaali. Yöuni oli aikaisemmin pätkittäistä, nyt SK nukkuu jopa 10 tunnin unia keskeytyksettä. Herätessä tytöllä on levännyt olo ja tunne että on virkeämpi. Nukkuminen on tärkeää kipupotilaalle, ja nyt SK voi levätä kunnolla. Päiväunet onnistuvat myös. Aiemmin ne onnistuivat vain silloin, kun SK oli erittäin rasittunut."

SK:n keskushermosto ja ääreishermosto ovat sekaisin ja ne viestittävät kipua herkästi. Esimerkiksi hellän kosketuksen SK aistii kipuna. Nyt erikoispatjan avulla keho lepää ja rentoutuu.


Koekäytön aikana uusi anomus patjalle
Asiassa ei annettu periksi, vaan erikoispatjaa anottiin uudestaan. Nyt Raisa avusti siinä, miten anomus tulee tehdä. Uusi anomus perustui Braden-riskiluokituksen lisäksi muun muassa havaintoihin tytön olotilan paranemisesta. Jo lyhyessä ajassa sängyn päätyä oli voitu laskea hiukan alemmaksi, ja tyttö oli nukkunut yönsä paremmin. Myös kipulääkäri ja fysioterapeutti antoivat puoltavat lausuntonsa hakemukseen.


Uusi erikoispatja
Maksusitoumus myönnettiin ja SK:lle hankittiin uusi erikoispatja. Nyt hankitussa patjassa on koekäytettyyn patjaan verrattuna erona se, että patja varustettiin reunatukivaahdolla, jolloin tyttö voi paremmin käyttää omia voimiaan noustessaan ylös vuoteelta. Kokemukset patjasta ovat edelleen positiiviset. Uni on rauhallista ja SK on ollut erittäin tyytyväinen patjan tuomaan helpotukseen.

Potilaan mielestä yöt ovat kivun suhteen helpompia, koska ei tarvitse hakea asentoa eikä maata hereillä odottamassa unen tuloa ja kehon hermoston rauhoittumista nukkumiseen. Nyt nukahtaminen onnistuu paremmin. Keho pääsee heti rentoon asentoon eikä voimavaroja kulu asennon hakemiseen. Vaikka kipu raastaa, antaa patja miellyttävän alustan nukkumiselle, eikä asennon saamiseen tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota. Nukkuma-asento on nyt enemmän selkäasento, jolloin selkäranka lepää entistä paremmin.

SK sanoo, että patjan muotoutuminen ei lisää kipua vaan antaa sellaisen tunteen kuin nukkuisi ikään kuin pilven päällä. Patja ei paina eikä hierrä eikä patjassa ole mitään kehoa ärsyttäviä materiaaleja.

Unen määrä on pysynyt edelleen hyvänä, 8-10 tuntia, eikä SK herää enää yöllä vaihtelemaan asentoa. Unen laatu on SK:n mielestä kohentunut. Keho on potilaan mukaan levänneen oloinen. Päivänaikainen vireystila on kohentunut, koska ei ole tarvinnut heräillä ja hakea asentoa eikä korjata tukityynyjä. Äidin mukaan potilaan olo on niin virkeä kuin se voi noissa kivuissa olla, huomattavasti kohentunut kuitenkin lyhyessä ajassa.

SK:lla on selässä kipulaastari. Nyt sen liimaukset eivät irtoa ja laastari pysyy paikallaan kuusi päivää, joka on sen vaihtoväli. Aikaisemmin laastari rullaantui herkästi hikoilun vuoksi. Nyt hikoilua ei ole. Myös lakana pysyy patjan päällä hyvin. Se on tärkeää, sillä ruttuinen lakana voi hiertää.


Lopuksi
Asiakkaana äiti tahtoi korostaa Raisa Aineen nopeaa toimintaa ja asiantuntemusta. Yhteistyö sujui muutenkin erinomaisesti. Kaikkien yhteinen toivomus on, että SK pystyy toteuttamaan unelmansa ja pyörähtää lukion vanhojentanssipäivänä tanssilattialla edes hetken

Tässä oli yksi tapaus työstäni. Oli hieno tunne oikeasti auttaa tyttöä ja vaikka olen kauppatieteilijä ja humanisti, onnistuin näissä saappaissa näin hyvin. Halu auttaa riitti. Minun ei tarvinnut tietää sairaudesta kaikkea, diagnoosit ovat minulle hepreaa. Ymmärsin selkosuomella, että tyttö tippui ponin selästä. Hän jäi kiinni jalustimeen ja poni jatkoi matkaa. Pää hakkasi maneesin lattiaan, kunnes tyttö menetti tajuntansa ja loukkantui, kuten casessa kerrottiin. Muistan edelleen, missä olin, kun juttelin hänen äidin kanssaan. Kylmät väreet menivät kehon läpi ja kyyneleet valuivat silmistä. Yksi kaunis päivä ja elämän suunta voi muuttua täysin terveellä koululaisella. Minulle halu auttaa riitti ja tästä tämä tapausselostus sai alkunsa. Edelleen mietin usein, mitä tytölle kuuluu, mutta en sitä tiedä. Luovutin työstä lähtiessäni asiakastiedot yritykselle ja tässä casessa hän esiintyy SK salanimellä. Hänen haave oli tanssia vanhojentansseissa ja tässä vaiheessa hyppään opettajan saappaisiin ja mietin, miten opettajana häntä autan.

Oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea tarvitsevien opiskelijoiden opetus annetaan erityisopetuksena. Erityisopetuksella tarkoitetaan opiskelijan henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvaa suunnitelmallista pedagogista tukea sekä erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelmiä. (Miettinen 2015; 12).

Olen siis tytön opettaja ja koulu keskeytyy onnettomuuden jälkeen. Pikku hiljaa SK kotiutuu sairaalasta ja koulun ja kodin välillä sovitaan erityisopetukseen pääsystä. Kuten jo yllä lukee laki määrittää erityisen tuen tarpeen kehitysvammaiselle ja sen mukaan me etenemme. Tämä nimike on SK:lle pääsylippu opetukseen, jota hän tarvitsee. Käytännössä voi edelleen käydä niin, että koulutiestä tulee kivinen sillä koulu voi ottaa vain rahat, mutta SK:sta ei kukaan perheen lisäksi välitä, mutta onneksi näin ei käy. ( Moberg et all 2015; 60). Koulun kanssa päätetään opiskelujärjestelyistä, SK:ta, hänen vanhempiaan ja laillista edustajaa kuullaan ennen päätöksen tekemistä. (Miettinen 2015; 15-16.) Onneksi kaikki sujuu hienosti ja oppilaitos lähtee tukemaan SK.n raskasta tietä osaltaan.

On sanomattakin selvää, että nyt edetään päivä kerrallaan. SK on todella lahjakas tyttö, kaikki arvosanat olivat ennen onnettomuutta olleet kiitettäviä. (Tämä tieto on tosi). Onneksi SK on hyvin sinnikäs eikä anna periksi. Saman päätän minä opettajana, yhdessä me taistelemme läpi koetuksen. SK on saanut kipuihin helpotusta ja yöunet alkavat sujumaan. Asetamme koulun, kodin, SK:n ja erityisopettajan kanssa oppimiselle tavoitteet yksilöllisesti SK:n oppimisedellytysten mukaisesti, on sanomattakin selvää että kehitysvamman myötä tavoitteet poikkeavat yleisestä opetussuunnitelman tavoitteenasettelusta. Otamme huomioon kivun ja sen, mitä SK jaksaa, opetuksen sisältö ja ajankäyttö määrittyy nyt täysin SK:n voimien mukaan. Erityiskasvatuksen pedagoginen erityisyys näkyy opetusmenetelmien käytössä ja joudumme soveltamaan yksilöllisiä menetelmiä. (Moberg et all 2015; 65).

Erityisopettaja on tärkein apu minulle opettajana sekä tietysti kodille että koululle, sillä erityisopettaja on koulutettu tarkkaan opiskelija arviointiin ja opiskelijan kehityksen seurantaan. "Erkka" ope tekee SK:lle HOJKS:n, jossa määritellään muun muassa valmiudet, heikkoudet, tavoitteet, erityistarpeet, henkilöt jotka ovat avustamassa ja niin edelleen. (Moberg et all 2015; 66) Mukana yhteistyössä ovat opettajat, oppilashuollon asiantuntijat ja vanhemmat. Erityisopettajan avulla ja luvalla uskallan antaa SK:lle jo hieman luettavaa kotiin. Äidin apu on korvaamaton, yötä päivää (Moberg et all 2015; 69). SK tenttii nyt oppiaineita kotonaan. Erityisopettaja käy valvomassa kokeita hänen sänkynsä vierellä tai joku muu meidän koulusta. Arvioinnissa ei tarvita kevennystä, sillä SK:n pää toimii kuin junan vessa. Ehkä ainoa asia, mikä arvioinnissa olisi huomioitava, on kivun, väsymyksen ja kaksoiskuvien vaikutus oppimiseen, mutta SK:n arvosanoissa nämä ei näy. Hän saa täysiä pisteitä kerta toisensa jälkeen. SK saa tehdä opintoja omaan tahtiin.

Onneksi koulunkäyntiä voi mukauttaa yksilöllisesti. Koulu sujuu ja opinnot etenevät. SK on jo niin hyvässä kunnossa, että hän tulee vähitellen myös kouluun taksilla. Erityiskasvatuksessa joudutaan usein turvautumaan erilaisiin terapiamenetelmiin. (Moberg et all 2015; 68), nyt SK:n tarve on fysioterapiassa. Päivät ovat lyhyitä, sillä hän siis käy samalla kuntoutuksessa. Olen onnellinen, että hän voimistuu päivä päivältä. Opiskelumotivaatio ei kivun lievityksen jälkeen ole kärsinyt, näköhäiriöt vähenevät ja SK elää. Hän elää omaa elämänsä erilaisena, mutta päättäväisesti opiskelee opintojaan. Viimein koittavat vanhojentanssit ja hän toden totta pyörähtää lattialla, kaksi askelta, mutta ne ovat enemmän kuin ei yhtään.

Lähteet:

Aine Raisa 2012, Tapausselostus yritykselle MediMattress 24.4.2012

Miettinen Kaija 2015; Erityisopetuksen käsikirja, ammatillinen peruskoulutus ja aikuiskoulutus. Opetushallitus ja tekijät. Oppaat ja käsikirjat 2015:14

Moberg, Hautamäki, Kivirauma, Lahtinen, Savolainen, Vehmas 2015, Erityispedagogiikan perusteet. PS kustannus. Bookwell OY, Juva.