Pitkästä aikaa palaan blogiini. Kevät etenee ja kesä jo kolkuttaa ovella. Muuttolintuja olen tämän kevään aikana bongannut jo paljon, joutsenet, hanhet, kurjet, töyhtöhyypät, kuovit, västäräkit, kiurut ja viimeisimpänä taivaanvuohi eilen. Kevääseen on kuulunut monenlaista ja ennen kaikkea parasta ja antoisinta on ollut opetusharjoitteluni. Tein heti harjoitteluni alkuun päätöksen, etten kerro yksityiskohtaisesti harjoittelustani blogissa, jotta opiskelijoiden yksityisyyden suoja pysyy. Nyt on kuitenkin aika reflektoida harjoitteluani yleisellä tasolla. Ydinsuunnitelmani puolestaan on hyvinkin yksityiskohtainen ja pitkä.
Sain luvan aloittaa haun harjoitteluun jo joulukuussa ja siitä asti odottelin, milloin harjoittelupaikka löytyy. En pitänyt mitään kiirettä harjoittelun suhteen vaan ajattelin aktivoitua vasta syksyllä. Vihdoin kaksi liiketalouden yksiön opettajaa Sanna ja Outi reagoivat harjoittelupyyntööni lähes minuutilleen samaan aikaan. Harjoittelupaikka siis löytyi. Tästä seurasi pikainen konsultaatiopuhelu opettajakorkeakoulun Sirpalle, mitä teen kun haluan harjoitella molemmissa. Onneksi sain poikkeuksellisesti luvan tehdä opetusharjoittelun kahdelle opettajalle ja en voisi olla kiitollisempi tästä mahdollisuudesta. Tämä samalla tarkoitti sitä, etten selviäisi harjoittelusta ilman opintovapaata ja sen anoin sitten seuraavaksi. Opintovapaa nimittäin mahdollisti sata prosenttisen mahdollisuuden oppimiselle.
Viimein tuli hetki, jolloin tapasin molemmat opettajani ja selvitimme opetusharjoittelun kulun. Outi opettajan kanssa jaoimme reilusti opetuksen 50/50 periaatteella, joten sain oikeasti olla osa opetusta. Olin hyvin otettu, että sain näin suuren osuuden kurssista ja kaiken lisäksi hyvin vapaat kädet opetuksen suhteen. Kurssi oli Oulun ammattikorkeakoulun, liiketalouden yksikön markkinoinnin syventävä kurssi. Opetus pidettiin 3. vuosikurssin opiskelijoille, aiheena markkinoinnin johtaminen. Sain itselleni opetettavaksi kurssilta myynnin esimiehen tehtäväkentän, asiakkuuksien hallinnan ja kannustimet. Pääsin omalle mukavuusalueelleni, sillä työelämässä olen tekemisissä asiakkuuksien hallinnan kanssa päivittäin ja kaupan esimiehen erikoisammattitutkinon leima on vielä märkä. Tein sen juuri ennen opettaja opintojen alkua oppisopimuksella nykyiseen työpaikkaani.
Terwa-akatemiassa sovimme opetuksesta, että olen osa valmennusta, varsinaista opintojaksoa heillä ei edes ole. Opiskelijat osallistuvat tupa, paja ja seminaari työskentelyyn ja valmentajan rooli on valmennus, ei opettaminen. Avaan blogiini akatemiavalmennuksen perusidean. Valmentaminen perustuu Nonakan ja Takeuchin hiljaisen tiedon kehittymisen mallin. Tämä kyseinen malli tunnetaan paremmin nimellä SECI-malli. Mallissa katsotaan ihmisen oppivan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, jolloin hiljainen tieto siirtyy erilaisissa kanssakäymisessä työntekijältä toiselle. Tässä Terwa-akatemian tapauksessa siis opiskelijalta toiselle.
Sosialisaatio eli tietojen, kokemusten ja tuntemusten jakaminen käynnistää hiljaisen tiedon kehittymisen mallin. Yleisesti voidaan sanoa, että sosialisaatio muodostuu yrityksen työkulttuurista, toimintamalleista sekä ajattelutavoista, sisältäen yrityksen arvot ja normit. Sosialisaatiota, eli tiedon ja kokemusten yhteisöllistä jakamista, tapahtuu muun muassa yhteistyössä muiden työntekijöiden kanssa esimerkiksi mentorointisuhteessa, pari-, tiimi- tai projektityöskentelyssä sekä erilaisissa palavereissa ja muissa tapaamisissa. Sosialisaatiossa syntyy uutta hiljaista tietoa, kuten erilaisia käsityksiä, asenteita sekä toimintatapoja. Tilanteille, joissa sosialisaatio syntyy, tyypillistä on niiden epämuodollisuus, joka tuo mukanaan rennon työilmapiirin, jossa vapaa assosiaatio nousee esille. Toisin sanoen tilanteet, joissa stressi ja paine ovat vallitsevia, sosialisaation mahdollisuus on minimaalinen. Tästä syystä työajan ulkopuolinen vapaa-ajan toiminta työntekijöiden kesken, kuten virkistyspäivät tai saunaillat, ovat hyviä sosialisaation edistäjiä ja samaan aikaan sen tehokkaimpia käynnistäjiä.
Toinen vaihe tiedon kehittymisen mallissa on ulkoistaminen. Ulkoistamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa hiljainen tieto muokkautuu käsitteelliseksi. Ulkoistamisessa jatketaan sosialisaation tuoneen tiedon jatkokäsittelyä käsitteellisempään muotoon. Kun hiljainen tieto on muuttunut käsitteelliseksi, kyseisestä asiasta voidaan keskustella oikeilla termeillä, ja sitä voidaan jakaa edelleen muille työntekijöille. Yleisimmät tilanteet, joissa ulkoistamista tapahtuu, ovat pääsääntöisesti tavoitteellisia ja muodollisia tilanteita, kuten esimerkiksi kehitys-, ideointi- tai suunnittelupalavereja. Hiljaisen tiedon ulkoistamisessa tiedosta muodostuu käsitteellistä raakatietoa, jota ei voida käyttää sellaisenaan ammatilliseen toimintaan, vaan sitä pitää vielä jalostaa ja dokumentoida.
SECI-mallissa hiljaisen tiedon ulkoistamista seuraa yhdistäminen, jolloin tieto dokumentoidaan näkyväksi. Yhdistämisellä tarkoitetaan tiedon soveltamista esimerkiksi ohjeiksi, säännöiksi, kuvioiksi sekä kaavioiksi. Tällöin hiljainen tieto muuttuu täysin näkyväksi tiedoksi, jota on helpompi siirtää yrityksen sisällä työntekijältä toiselle. Yhdistämistä voidaan tehdä esimerkiksi viikkopalavereiden jälkeen, jolloin palaverissa päätetyt asiat dokumentoidaan. Yhdistämisvaiheessa tiedon dokumentoinnilla mahdollistetaan hiljaisen tiedon jakaminen sekä sen pysyminen organisaatiossa. Kun hiljaisesta tiedosta saadaan käsitteellistä, tieto motivoi työntekijöiden yksilötason oppimista sekä edelleen heidän työskentelyään.
Neljäs ja viimeinen vaihe on tiedon sisäistäminen. Yleisesti sisäistämisellä tarkoitetaan toteuttamisen taitamista. Kun uusi tieto on informoitu kaikille organisaation työntekijöille ja otettu käyttöön, tieto on sisäistetty. Tässä vaiheessa hiljaisesta tiedosta on tullut näkyvää ja samalla käytännön toimintaa, joka tekemisen ja oppimisen yhteydessä synnyttää edelleen uutta hiljaista tietoa. Näin ympyrä sulkeutuu ja vuorossa on taas sosialisaatiovaihe, jolloin hiljainen tieto alkaa kehittyä uudestaan SECI-mallin mukaisesti. Tämä mahdollistaa organisaation jatkuvan kehittymisen ja oppimisen, mikäli esimiestointa sekä työilmapiiri tukevat hiljaisen tiedon kehittymisen mahdollisuutta. Uuden hiljaisen tiedon syntyminen on mahdollista ainoastaan, jos työntekijät ovat myötämielisiä uuden tiedon sisäistämiselle. Jos työpaikalla esiintyy muutosvastarintaa uutta tietoa kohtaan, eikä sitä oteta tehokkaasti käyttöön, voi sen sisäistäminen muodostua tiedonsiirtymisen pullonkaulaksi. Tämä tilanne ei synnytä myöskään uutta hiljaista tietoa, jolloin tulevaisuudessa voi olla vaarana, että uusi tieto kuolee.
Harjoittelussa akatemialla huomasin aika nopeaa, ettei malli toimi käytännössä niin hyvin, kuin olisin sen toivonut tai ajatellut toimivan. Puolustettakoon akatemiaa sillä, että se on toiminut vasta vuoden. Pohdin näitä epäkohtia enemmän ydinsuunnitelmassani, enkä ala niitä blogissani enää toistamaan. Mitä harjoitteluni akatemialla minulle opetti, on se, että koen olevani valmentajaksi valmis any time. Malli on mielenkiintoinen ja minulle entuudestaan yliopisto-opinnoista tuttu. Valmentaminen on minulle hyvinkin luontevaa. Tunsin myös jakavani opiskelijoille osaamistani ja uskon, että positiivinen tunne oli molemminpuolinen. Esimiehenä toimiminen ja valmentaminen eivät kovin paljoa poikkea toisistaan. Toki valmentamiselle on omat ohjeensa, mutta hyvin luontevaa valmennus oli minulle ensi metreistä lähtien.
Opetusharjoittelussa PERINTEINEN opettaminen oli kuitenkin kokemuksena huomattavasti antoisampi ja sitä myötä myös palkitsevampi. Opiskelijat kirjoittivat opetuksestani oppimispäiväkirjaa ja palaute on ollut erittäin kannustavaa. Osa sai opetuksestani paljon irti, osalle opetus jäi ehkä hieman kevyeksi tai he kaipasivat lisää teoriaa. Ymmärrän hyvin jokaisen palautteen ja myös sen, että se mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle. Oppimispäiväkirja onneksi avaa minulle opettajana ajatuksia, joita en luokassa saa irti opiskelijoista. Otin jokaisen päiväkirjan lukemisen oppimiskokemuksena itselleni ja kaikista myös opin. Tämän saman huomasin jo opettajan pedagogisia opintoja tehdessä, osa piti yhdestä menetelmästä ja toisille ne eivät sopineet. Tämä oikean menetelmän löytäminen tulee olemaan opettajan suurin haaste nyt ja aina.
Pidin erittäin käytännönläheistä opetusta, tarkoituksella. Perustelut tähän on yksinkertaisesti se, että pystyin tällä kurssilla luontevasti liittämään käytännön osaamiseni opetukseen. Toki pohjalla opetuksessani oli teoria, mutta puin opetuksen tarinan/ kerronnan muotoon. Koin heti ensimmäisestä opetuksesta lähtien voimakkaan tunteen, siitä miten kasvoin opettajaksi tämän kevään aikana. Oli hieno tunne havaita, miten huiman kasvun olen tehnyt tämän vuoden aikana. Silti suurin kasvu tapahtui vasta opetusharjoittelussa. Kirjasin jo syksyllä hopsiini osaamisalueita, jotka eivät ole minulle niin vahvoja. Nyt harjoittelun myötä myös nämä osaamisalueet on täydennetty. Sain erityispedagogiikkaan kosketuksen lisäopintoina ja kv osaamiseen paljon osaamista harjoittelun aikana.
Lopuksi tahdon kiittää Pirkko tuutoria sekä Outi ja Sanna opettajia. Ilman teitä tämä kokemus opetusharjoittelusta ei olisi näin ihana. Te teitte harjoittelusta helpon, innostavan, mukavan ja erittäin opettavaisen kokemuksen. Opettajaksi kasvu oli helppoa nimenomaan hyvissä ja ammattitaitoisissa käsissä. Toivottavasti harjoittelun jälkeen pääsen mahdollisimman pian kokeilemaan opettajan siipiäni, intoa, halua ja tahtoa löytyy!
Kiitos myös Halti team, jokaisen askeleen on Haltin team kulkenut mukana. Halti vuori haudattiin jokunen viikko sitten RIP Halti. Onneksi vuorelle kiivennet jatkavat yhdessä yhteistä matkaa.
Ikävä kyllä jouduin luopumaan myös opetusharjoittelun aikana rakkaasta ystävästäni. Jotta elämä ei olisi helppoa, testattiin harjoittelun aikana myös sitä, miten selviän tällaisen suru-uutisen kanssa. Tulevana puhetyöläisenä, pidin muistopuheen, selvisin siitä ja kirkossa alkusoitosta. Laitan tähän loppuun linkin, josta soittoni näkyy. Eli Bach ja Air kyseessä. Virheet, joko siitä että olen ruosteessa tai siitä, että itken...
https://www.youtube.com/edit?o=U&feature=vm&video_id=nJINHC5FQLg
Ihanasti kirjoitettu, sait kyyneleet kohoamaan silmiini. Ihanaa kun voin oikeasti sanoa, että olen löytänyt Ystävän. <3
VastaaPoista