Yksilöllinen pohdintatehtävä

Nyt on aika koota kevään opetus yhteen ja samalla pohtia omaa opetusta ja sitä miten itse toimin ja miten ryhmä toimi yhdessä. Ihan ensin on pakko kommentoida kevättä kokonaisuutena. Eli nämä viisi opetuskertaa eivät olleet millään mittarilla yhtä antoisia kuin mitä syksy oli. Syksyllä olimme rohkeita kokeilemaan erilaisia metodeja ja nyt keväällä oli havaittavissa tsempin väheneminen. Oma arvioni on se, että moni opiskelija suuntautui heti luvan saatuaan harjoitteluun ja opiskeluinto lopahti väsymyksen tai kiireen vuoksi. Olin ehkä jopa hieman harmissani, koska itse olin ajatellut opiskella täysillä loppuun asti. Ehkä muiden lipsuminen vaikutti koko ryhmän lipsumiseen, mutta ihan selvästi oli nähtävissä, että porukka antoi periksi eikä ollut enää samalla innolla mukana. Poissaolojen määrä myös kasvoi  kevään istunnoissa. Tämä väite ei kyllä perustu mihinkään faktaan, mutta sellainen tunne ainakin tuli.

Miten itse toimin kevään aikana? No ensinnäkin yhtään poissaoloa en opintojen aikana kerännyt. Satsasin opintoihin loppuun asti, mutta kyllä on pakko sanoa, että myös oma turnauskestävyys oli koetuksella. Työn, lasten harrastusten, kodin, muiden opintojen ja näiden verkko-opintojen yhteensovittaminen on välillä haastavaa. Jaoimme lähiopetuspäivillä opetuksen aihealueet kestävästä kehityksestä ryhmän jäsenille, mutta muuta ei sovittu tämän jälkeen. Itse lainasin kirjat ja perehdyin ekologiseen kestävään kehitykseen heti tammikuun alussa. Makustelin aihetta sitten lähes kuukauden. Olimme viimeinen ryhmä ja se antoi meille aikaa ehkä jopa liikaakin. Teemaryhmän muut jäsenet olivat aika hiljaa koko kevään. Kokoonnuimme kerran, mutta selvästi oli havaittavissa että ryhmältä puuttui johtaja. Jos joku sellainen oli niin Joonas oli hyvinkin jyvällä mitä tehdään ja missä mennään. Hän myös rohkeasti ohjasi ryhmän tekemisiä, mikä oli hyvä.  Mitä opin ryhmätyöskentelystä tämän perusteella on se, että ryhmä tarvitsee hyvin toimiakseen aikaa. Aikaa tutustua ja oppia tuntemaan ryhmän jäsenet. Olemme opiskelleet ryhmän vaiheita jo syksyllä ja sen perusteella en koe tätä ryhmäjaon muuttamista kovinkaan perusteltuna. Olen aika vakuuttunut siitä, että mikäli Halti olisi jatkanut ryhmänä loppuun asti olisi lopputulos ollut työskentelyn kannalta parempi. En silti sano, että yksikään ryhmä olisi epäonnistunut, mutta syksyn ryhmät tunsivat toisensa jo entuudestaan, tämä mahdollistaa sen, että jokainen ryhmän jäsen tietää ryhmän vahvuudet ja heikkoudet. Toisaalta, ehkä tämän ryhmäjaon muuttamisen tarkoitus oli juuri tämä, osoittaa meille sen, että muutos on haastava.


Kuten jo mainitsin, jaoimme kestävän kehityksen osa-alueet jo lähiopetuspäivillä. Eli työnjako oli aika selvä. Teimme myös tuntisuunnitelman jo lähiopetuspäivillä ja sitä ei ollut lupa missään vaiheessa enää muuttaa eli raamit ja metodit olivat jo selvillä. Timon ja minun oli tarkoitus opettaa Pecha Kuchaa mukaillen kestävää kehitystä. Aika pian silti huomasin, ettei meille ole teoriaa 20 minuuttia kahdestaan opetettavaksi ellei kaikki muutkin lähde mukailemaan Pecha Kuchaa, eihän minulle annettu kuin yksi keken osa-alueista ja teoria tarvitsee muut mukaan. Onneksi kaikkien tehtävä oli valokuvata kestävää kehitystä omassa arjessa, tästä oli mahdollista saada rakennettua opetus valokuvin. Pidin valokuvia hyvinkin järkevänä valintana, ensinnäkin opetus oli viimeinen eikä kukaan jaksa enää luennointia ja toisekseen saimme vielä yhden metodin testattua AC ympäristössä. Olisimme silti voineet ryhmänä rakentaa esitystä vielä ehjemmäksi, sillä emme missään vaiheessa oikein käyneet esitystä valmiina läpi. Olihan meillä ne omat alueet, mutta silti ylimääräiset rytmihäiriöt olisi ollut mahdollista karsia yhdessä suunnittelemalla. Ehkä näin leväperäisesti hoidettua opetuksen suunnittelua ei tule enää koskaan toista, mutta olihan tuo hieno kokemus, varsinkin kun opetus meni täydestä kuin väärä raha. Opetus siis onnistui yli kaikkien odotusten. Jokainen oli suunnitellut oman osuutensa hyvin eikä itse opetustilanteessa ollut mitään moittimisen sijaa. Tietysti aina voisi tehdä asioita toisin, mutta en olisi tehnyt suuria muutoksia minnekään. Opetettavat aihepiirit tuli opetettua hyvin ja kaikki varmasti tietävät tämän jälkeen miten kestävää kehitystä voidaan tarkastella monelta eri kantilta. Erityisen onnistunutta opetuksessa oli ehdottomasti valokuvat. Vaikka niitä ei aina opettaja linkittänyt koulumaailmaan, ymmärtää harjaantunut kuulija että kekeä on mahdollista soveltaa työssä kuin työssä.  Myös breik out toimi tässä opetuksessa hyvin ja sen avulla oli mahdollista osallistaa kuulijat mukaan. Emme sopineet miten breik outissa kukin toimii jaoimme vain aihealueen mistä puhumme. Ainakin ekolokisen kestävän kehityksen breik outissa keskustelu ja osallistuminen toimi hyvin. Käytimme mikkejä ja chattia kaikkia sopivasti. Saimme oikein perusteltua palautetta ja olen vakuuttunut siitä, että kuulijat sisäistivät asiamme hyvin.

Muiden ryhmien opetuksesta olen antanut jo opetustuokio kerrallaan palautetta. Ehkä kautta linjan olisin kaivannut opetusta enemmän käytännön kuin teorian kannalta. Osaan itse hakea tietoa, mutta kuka jakaa ne kokemukset? Ymmärsin monen ryhmän kohdalla, että porukka jakautui omaa osaamistaan lähellä olevaan ryhmään. Silti opetuksessa en ehkä yhdenkään ryhmän kohdalla havainnut sitä kokemuksellisuutta. Aika teoriapitoisia olivat opetuskerrat kerta toisensa jälkeen. Yllättävän paljon myös opetusta tehtiin erilaisten videoiden kautta. Oma tekemät videot olivat paikallaan, mutta muuten ne eivät kyllä olleet perusteltuja. Ne olisi voinut antaa meille resurssipankkiin odottamaan hetkeä, kun kaipaamme jotain opetettavan asian lisäystä tms. Itse ainakin jo yhden opetuskerran aikana väsähdin, kun aina piti katsoa video ja nostaa käsi pystyyn kun olen valmis. Annoin blogissani jo jokaiselle ryhmälle palautteen opetuskerran jälkeen, joten en sitä enää koe tarpeelliseksi antaa uudestaan tässä pohdinnassa. Kautta linjan koen etten saanut näistä irti sitä mitä odotin, mutta toivottavasti osaan sitten itse jakaa opetustuokioissa kokemuksiani enkä ainoastaan teoriatietoutta.

Muut ryhmät opettivat kevään aikana kansainvälisyyttä, yrittäjyyskasvatusta, erityiskasvatusta ja työelämäläheisyyttä. En voi omalla alallani välttyä miltään näiltä teemoilta, joten koska asiat jäivät mielestäni irrallisiksi menemme taas teemalla Siperia opettaa pitkästä aikaa. En silti ole huolissani ettenkö osaisi omalla alallani tunnistaa ydinasioita jokaisesta näistä teemoista. Erityiskasvatus on selkeästi minulle vierain aihealue, mutta kunhan erityispedagogiikan opinnot alkavat tulevalla viikolla on tämäkin tieto syvennetty tarvittavalle tasolle. Oppijakson saa suorittaa haluamallaan tasolla ja minä ajattelin tehdä siitä 5 opintopistettä, eli ei huolta peilaan tämän omaan alaani varmasti kevään kurssilla. Kansainvälisyys on ehkä toiseksi vierain, sillä en omassa työssäni kohtaa kansainvälisyyttä muuta kuin asiakkaiden toimesta. Onneksi kaikki asiakkaat ohjataan minulle, sillä olen talossa ainut, joka kykenee myymään auton myös englannin kielellä, toimitusjohtajan lisäksi. Mikä sattuma, mutta kevään opetusharjoittelussa saan myös ripauksen kansainvälisyyttä, sillä meille tulee kurssille vieraileva opettaja yhden viikon ajaksi. Tämäkin osa-alue saa siis vielä lisä mausteensa juuri oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Yrittäjyys ja työelämäläheisyys ovat minulle tutuimmat aihealueet. Olenhan tehnyt itsekin oppisopimuksella yhden tutkinnon. Tämä jos joku on hyvinkin työelämä läheistä ja hieno tapa suorittaa tutkinto. Yrittäjyys taitaa asua minussa jo luonnostaan, joten sen asian omaksuminen ja peilaaminen alalleni tulee luonnostaan nyt ja aina.

Tein osaamisen itsearvioinnin ehkä hieman väärin. Ajattelin, että se tehdään eAPE opintojen päätteeksi, mutta mielestäni minun on vaikea arvioida osaamistani ennen kun olen tehnyt myös opettajan töitä käytännössä. Arvioin siis osaamistani mutu tuntumalla eikä se tapa kyllä anna todellista kuvaa osaamisestani. En siis erittele antamiani vastauksia osana blogia, sillä olen ollut yltiö optimistinen arvioidessani osaamistani. Uskon, että minusta tulee hyvä opettaja, uskon myös että osaan suunnitella tunnin ja toteuttaa sen. Kestän hyvin myös palautetta, sillä ilman sitä en voi kehittyä oikeaan suuntaan. Silti tiedän jo nyt, että oppituntien suunnittelu vaati paljon enemmän kuin ape opintojen suunnittelu. En siis voi sanoa miten osaan, ennen kuin teen työtä myös käytännössä face to face opetuksena. Arvioin työelämäosaamisenikin nykyiseen työhöni, mutta tietysti itsearvioini haluaisi vastauksen työelämäosaamiseen opettajana. Sitä arvosanaa on siis pakko laskea jo heti kättelyssä antamastani nelosesta! Voin ehkä itsearvioni tehdä nyt niin, että otetaan jokaisesta antamastani arviosta yksi tai kaksi arvosanaa pois niin olemme ehkä siinä, missä todellisuudessa olen :) Tämä on ehkä parempi tehdä nyt jo niin suunta on vielä ylöspäin. Tosin enhän minä itselleni vitosia tietysti antanutkaan, mutta olin optimistinen sen tunnustan. Mitä opettajan ydinasioita kehitän, vastasin erityispedagogiikan ja opetustyön. Nyt lisään siihen vielä kansainvälisyyden, onneksi nämä kaikki toteutuvat seuraavaksi. Jään hyvillä mielin opintovapaalle ja ammennan tulevan kevään aikana itselleni oppia kahden opettajan avulla. Olen erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja motivoitunut harjoittelija varmasti tulen olemaan. On hienoa saada eAPE nyt tämän pohdinnan myötä pakettiin. Seuraavaksi opetusharjoittelu, 12 opintopistettä muita opintoja ja opettaja Aine on valmis.