22.2.2016 Kestävä kehitys

Tänään on meidän vuoro opettaa. Voinko saada parempaa syntymäpäivälahjaa kuin eAPE opinnot päätökseen? Hieno tunne, kun pian nämä luennot ovat ohi. Valmistautuminen opetustuokioon ei ole samaa tasoa, kuin mihin olen tottunut Haltin kanssa. Toisaalta jaoimme aihealueet hyvin tarkoin ja uskon todellakin jokaisen selviytyvän omasta opetettavasta aiheesta paremmin kuin hyvin.
Minun aiheenani on ekologinen kestävä kehitys joka taatusti on aihepiireistä tutuin ja sen myötä helpoin. Mikä minua nyt eniten pelottaa illan opetuksessa on se, pysymmekö aikataulussa ja annetussa otsikossa miten hyvin kiinni. Annettu aika ei ole pitkä ja meidän pitäisi antaa tuleville opettajille jotain kättä pidempää. Toivottavasti kaikki jaksavat kuunnella meitä, eikä turnauskestävyys paina liikaa.

Tämä ihana teksti aloitti päivämme, WOW mikä tunne :) Onneksi olkoon todellakin, viimeinen istunto! Hyvä eAPE hyvä me ja hyvä minä. Viesti sai varmasti jokaisen hyvälle tuulelle.

Tapasimme ryhmänä vielä ennen neljää Mont Blancilla ja lähdimme loppupalaveriin breik out sessioon, tuli testattua sen toiminta samalla. Sovimme vielä kertaalleen jokaisen tehtävät ja ei muuta kuin töihin nyt sitten. Timo aloitti hostina ja kertoi päivä agendan, apua pari euroa meni Tiiulle, kun hän meni ja sanoi että käymme läpi. Eihän me enää mitään käydä läpi, vai oliko autokauppa jo tässä vaiheessa muutamaa eroa vaille? Jos oli niin mielelläni minä Tiiulle vielä auton myyn ;) Timon asia oli painavaa, hän kertoi missä me kestävän kehityksen puitteissa menemme ja mikä on maailman ja Suomen tila asian suhteen. Ei mukavaa kuultavaa, mutta pakko nämä on jokaisen ymmärtää. Seuraavana olikin minun vuoro, juuri kun avasin suuni marssi puoliso ovesta sisään kukkapuskan kanssa ja YES minun opetus häiriintyi... Lämmitti kimppu silti mieltä ja kevensi tunnelmaa tämä sekoilu. Jossain vaiheessa syksyä lupasin teljetä lapset opetuksen ajaksi kellariin (jota meillä ei edes ole), nyt mukaan lähtee myös Heikki <3 Vai menenkö minä sittenkin lukkojen taakse? Se jää nähtäväksi.

Ihana ele, jokavuotinen syntymäpäiväkimppu tulppaaneita, mutta ajoitus olisi voinut olla ehkä hieman parempi. Opetin kestävää kehitystä kuvin, idea oli opettaa mukaillen pecha kuchaa verkossa. Pidin kyllä opetusmetodista. Puhuttua ei tarvinnut miettiä, olin sen verran sisällä jo asiassa. Ekologisen kestävän kehityksen pääteemoja on kierrätys, ekoteot, päästöt, otsoni, liikkuminen, vesistöt ja ja ja. Mieleenpainuvimmat valokuvaukset tein venemessuilla, jossa Itämeri oli osa messuteemaa. Onneksi huoli on meidän kaikkien huulilla! Oli hienoa reissata, miettien kokoajan matkaa ekologisen kestävän kehityksen kautta. Milloin kuvasin roskakoreja, milloin ratikoita.

Vaikka Suomi on edelläkävijä kestävän kehityksen suhteen ei huoli ole turha. Moni ei piittaa asiasta, vaikka pitäisikin. Olen itse miettinyt kestävää kehitystä paljon arjessani ja työssäni. En ole piittaamaton, mutta en myöskään fanaattinen asian puolesta puhuja. Otan silti asian vakavasti ja tulen varmasti myös opettajan työssäni asiaan kiinnittämään omilla teoillani huomiota. Toimin samalla myös esimerkkinä opiskelijoille, sillä omalla esimerkillä ja asiasta puhumalla tulevat ihmiset tietoiseksi asiasta. Tiiun sanoin, tehdään asiasta piilo-opetussuunnitelma. Mutta nyt jatkan muiden opetukseen.

Jäljellä olivat Minna N, Satu ja Joonas. Kuvat Pecha "keke" Kuchan tapaan opetuksessa jatkuivat ja oli hieno huomata miten tiimityöskentely sujui. Yksi sulki kameran ja toinen käynnisti, kuin liukuhihnalla jokainen hoiti opettajan roolinsa hienosti. Kuvat puhuttelivat kaikkia ja toivottavasti myös aiheet. Joonas otti sympatiapisteet kirahvinsa kanssa. Huoli meidän luonnosta ja ravinnosta oli käsin kosketeltavaa taloudellisen kestävän kehityksen aikana. Kulttuurinen ja sosiaalinen kestävä kehitys olivat vaikeimmat aiheet, mutta wow miten hienosti teemat käsiteltiin karjalanpiirakoita myöten. Uskon, että jokainen opettaja oli paneutunut aidosti innostuen omaan teemaansa ja se myös näkyi opetuksessa. Vaikka ryhmä rämä ei paljon ennakkoon treenannut ei kukaan kuulija sitä edes huomannut. Voidaanko me siis todeta, että me ollaan valmiita opettajia, kun voimme tällä tyylillä opettaa? Minä sanon että KYLLÄ! Opinnot tulivat päätökseen ja me opettajat selvästi hallitsemme asiamme. Palautetta en ole opetuksesta vielä nähnyt, mutta se mitä suullisesti saatiin oli todella positiivista.